Suomentaja: Ville Keynäs
Ilmestymisaika: 2007 (ko.painos)
Sivumäärä: 215
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-951-1-22247-7
Muoto: Pokkari
*Sinä joulukuisena sotatalven päivänä 1917, jolloin Belle de Jourin pieni ruumis nostettiin joesta, elämä ranskalaisessa pikkukaupungissa tuntui pysähtyneen. Oli kuin tykitkin olisivat olleet jäässä. Vain tuomari Mierckin katseessa oli riemua. Lopultakin hänellä oli rikos käsiteltävänään.
Ranskalaisen Philippe Claudelin (s.1962) kaunis, surumielinen tarina totuuden etsinnästä ja menetyksen kohtaamisesta sai arvostetun Prix Renaudot -palkinnon vuonna 2003. Yli kahdellekymmenelle kielelle käännetyn romaanin pohjalta on tehty myös elokuva*
Takakansi johdattaa melkoisesti harhaan. Itse odotin kunnollista murhan tutkimista, kuulusteluja ja johtolankojen etsimistä. Sellaista ei todellakaan ollut luvassa. Sen sijaan kohtasin tarinan, jossa vanha poliisimies kertoo noista kaukaisista ja menneistä tapahtumista vähän sikinsokisessa järjestyksessä. Väliin hän kertoo mitä tapahtui ja miksi, väliin taas siitä, kuinka hän oikein alkujaan kuulikaan tiedot, jotka nyt viimein vuosikymmeniä myöhemmin paljastaa.
Teoksen tunnelma on kaunis, koskettava. Tapahtumissa ja ajassa hyppelehtiminen häiritsee hieman, mutta ei kuitenkaan liikaa. Osa tapahtumista on liikuttavia, osa taas omiaan kuvaamaan sota-ajan julmuutta ja sitä, miten viranomaiset vain haluavat asiat ratkaistuksi keinoja kaihtamatta. Kertomuksensa lomassa poliisimies tulee avanneeksi oman sielunsa ja sen haavoittuneisuuden.
Kiintoisa, ajatuksia herättävä kirja. Kuinka itse olisimme toimineet? Syyttäneet vai puolustaneet? Voiko joskus olla parempi toimia väärin kuin oikein? Etenkin, jos on poikkeusaika?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti