Suomentaja: Laura Beck
Ilmestymisaika: 2011 (ko.painos)
Sivumäärä: 428
Kustantaja: Bazar
ISBN: 978-952-5637-73-1
Muoto: Pokkari
Sarja: trilogian 1. osa
*Arkeologi Julius Gabriel on tutkinut mayojen ennustusta vuosikymmenten ajan. Hän on saanut selville, että maapallolle on jätetty ohjeet ihmiskunnan pelastamiseksi. Tässä palapelissä yhdistyvät Kukulcánin pyramidi, Stonehenge, Gizan pyramidit, Angkor Watin temppeli, Nazcan autiomaan piirrokset ja Piri Reisin kartta. Julius Gabriel kuitenkin kuolee pilkattuna ja halveksittuna ennen kuin ehtii ratkaista arvoituksen. Hänen poikansa Mick jatkaa isänsä tutkimuksia tuomiopäivän vääjäämättä lähestyessä.
Vuonna 2012 floridalaisessa vankimielisairaalassa työskentelevä psykiatri Dominique Vazquez saa vastuulleen Mick Gabrielin, paranoidin skitsofreenikon, jolla on harvinaisen korkea älykkyysosamäärä. Talvipäivänseisaus on vain muutaman kuukauden päässä...
Mayojen testamentti on täynnä toimintaa ja lopun aikojen uhkakuvia. Alten punoo mayojen ennustukseen 2000-luvun maailmanpolitiikkaa, muinaista historiaa, myyttejä, tieteellisiä teorioita ja science fictionia.*
Aluksi olin innoissani. Vanhanmaailman ihmeisiin pohjautuva mysteeri! Mikä voisi olla sen kutkuttavampi aihe? Hyvin Alten onkin hyödyntänyt historiaa, myyttejä ja tosiasioita. Ne on käytetty hyödyksi todella taitavasti. Valitettavasti vain tuo science fiction osuus tässä kirjassa meni vähän liian pitkälle minun kohdallani. Lukiessa tuli ja jälkeen jäi paljon pahempi tunne kuin silloin kun katsoin Indiana Jones -elokuvien viimeisimmän osan Kristallikallon valtakunnan. Jostain syystä en voi olla pohtimatta, olisivatko käsikirjoittajat kenties lukeneet Mayojen testamenttia inspiraatioksi?
Oli kuitenkin jännittävä lukea kirjaa, joka on kirjoitettu kymmenen vuotta ennen omia tapahtumiaan näin pari vuotta noiden oletettujen tapahtumien jälkeen. Kiintoisaa huomata, mitkä ennustuksista toteutuivat ja mitkä eivät. Onneksi moisia sotilaallisia konflikteja ei sentään ole tullut, vaikka eipä tuossa nykymaailmantilassakaan paljoa kehumista ole...
Juonellisesti kirja on hyvä. Unohdetaan vain ne peruskliseet kauniista naisesta ja komeasta älykkäästä miehestä, jotka kaiken järjen vastaisesti rakastuvat ja pistävät kampoihin pahiksille. Ei anneta niiden vaikuttaa. Kokonaisuus on kuitenkin kiintoisa ja ehyt, faktoja löytyy ja monet asiat voisivat olla tosia tai tapahtua. Aiheeseen on perehdytty. Mutta... se science fiction. Se menee yli ja kovaa. Tunnustan, että osaan innottomuudestani vaikuttaa se, että kirja on preesenssissä. En ole koskaan pitänyt siitä. Enkä näköjään pidä vieläkään. Mutta jos aihe kiinnostaa, ei sen kannata antaa häiritä. Vauhtia ja erilaisia tilanteita kyllä riittää. Joskin ehkä kaikkein herkimmät lukijat eivät pidä kaikista Lovecraft-maisista kauhukohdista ja epäinhimillisistä tavoista kuolla. Sen verran ikäviä nuo tuomionpäivää enteilevät tapahtumat välistä ovat.
Monet varmaan pitävät tästä kirjasta ja nauttivat. Itselle kuitenkin jäi ennakko-odotuksista huolimatta vähäsen pettynyt olo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti