Alkuteos: Inferno (2013)
Suomentaja: Jorma-Veikko Sappinen
Ilmestymisaika: 2013 (ko.painos)
Sivumäärä: 468
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-951-0-40007-4
Muoto: Kirja
Sarjamerkintä: 4. Robert Langdon –kirja
*”Helvetin pimeimmät paikat on varattu niille, jotka pysyvät puolueettomina moraalisten kriisien aikoina.”
Symbologian professori Robert Langdon herää keskellä yötä firenzeläisessä sairaalassa haava päässään. Hän ei muista mitään parista edellisestä vuorokaudesta – ei myöslään merkillisestä esineestä, joka on piilotettu hänen takkinsa vuoriin. Pian Langdon saa havaita, että hänellä on perässään joukko aseistautuneita takaa-ajajia. Hän pakenee kuumeisesti seuranaan harvinaisen kylmäpäinen nuori nainen, jonka nokkeluuden ansiosta hän ylipäätään on hengissä. Kaksikko selvittää yhdessä Langdonin hallussa olevien pahaenteisten symbolien merkitystä. Mysteerin avaimeksi paljastuu Dante Alighierin eeppinen runoelma Jumalainen näytelmä, joka johdattaa heidät huikealle matkalle läpi kolmen suuremmoisen kaupungin ja lopulta syvälle maan uumeniin, missä uinuu hirviö…
Kuten aiemmissa menestystrillereissään Da Vinci –koodi, Enkelit ja demonit ja Kadonnut symboli, Dan Brown punoo Infernossa kihelmöivällä tavalla yhhteen jännitystä, kryptisiä viestejä, symboleita, taideaarteita, kirjallisuutta ja historiaa.*
Brown osaa kyllä asiansa. Historia yksityiskohtineen ja kaupunkien ja maisemien kuvailu on tarkkaa ja asiantuntevaa. Taustatyö on tehty tarkasti ja käytetty täydellisesti hyödyksi. Lukija miltei näkee edessään maisemat ja taideaarteet, pystyy kuvittelemaan itsensä mukaan tapahtumien näyttämölle. Lukiessa herää pakostikin halu matkustaa paikalle ja nähdä itse omin silmin nuo aarteet, todeta itse miten tarkasti kaikki pitääkään paikkaansa.
Jälleen kerran on luvassa joukko mielenkiintoisia henkilöhahmoja, jotka avautuvat lukijalle vähitellen kirjan edetessä. Kaikissa on jotain muuta, mitä ensisilmäyksellä saattaisi olettaa joten lukija saa todella olla tarkkana. Hahmot ovat uskottavia ja heidän motiivinsa luontevia kun ne lopulta selvitellään. Aivan hyvin voisi kuvitella heidät todellisiksi.
Kuten aikaisemmissakin kirjoissa on Brown hyödyntänyt inspiraationa menneitä tapahtumia ja vinkkejä ja niiden avulla pohjustanut juonen, jossa on yllättävän modernit vaikuttimet ja keinot käytössä. Tällä kertaa kuitenkin juostaan ehkä enemmän taideaarteiden kuin varsinaisten symbolien perässä, mikä hieman jäi kaihertamaan mieltä. Toisaalta taas koko teos herätti suunnatonta halua alkaa paremmin tutustua Danten teokseen… Ehkäpä siihen pitäisi jossain vaiheessa tarttua. Onhan se sentään klassikko.
Suomentaja: Jorma-Veikko Sappinen
Ilmestymisaika: 2013 (ko.painos)
Sivumäärä: 468
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-951-0-40007-4
Muoto: Kirja
Sarjamerkintä: 4. Robert Langdon –kirja
*”Helvetin pimeimmät paikat on varattu niille, jotka pysyvät puolueettomina moraalisten kriisien aikoina.”
Symbologian professori Robert Langdon herää keskellä yötä firenzeläisessä sairaalassa haava päässään. Hän ei muista mitään parista edellisestä vuorokaudesta – ei myöslään merkillisestä esineestä, joka on piilotettu hänen takkinsa vuoriin. Pian Langdon saa havaita, että hänellä on perässään joukko aseistautuneita takaa-ajajia. Hän pakenee kuumeisesti seuranaan harvinaisen kylmäpäinen nuori nainen, jonka nokkeluuden ansiosta hän ylipäätään on hengissä. Kaksikko selvittää yhdessä Langdonin hallussa olevien pahaenteisten symbolien merkitystä. Mysteerin avaimeksi paljastuu Dante Alighierin eeppinen runoelma Jumalainen näytelmä, joka johdattaa heidät huikealle matkalle läpi kolmen suuremmoisen kaupungin ja lopulta syvälle maan uumeniin, missä uinuu hirviö…
Kuten aiemmissa menestystrillereissään Da Vinci –koodi, Enkelit ja demonit ja Kadonnut symboli, Dan Brown punoo Infernossa kihelmöivällä tavalla yhhteen jännitystä, kryptisiä viestejä, symboleita, taideaarteita, kirjallisuutta ja historiaa.*
Brown osaa kyllä asiansa. Historia yksityiskohtineen ja kaupunkien ja maisemien kuvailu on tarkkaa ja asiantuntevaa. Taustatyö on tehty tarkasti ja käytetty täydellisesti hyödyksi. Lukija miltei näkee edessään maisemat ja taideaarteet, pystyy kuvittelemaan itsensä mukaan tapahtumien näyttämölle. Lukiessa herää pakostikin halu matkustaa paikalle ja nähdä itse omin silmin nuo aarteet, todeta itse miten tarkasti kaikki pitääkään paikkaansa.
Jälleen kerran on luvassa joukko mielenkiintoisia henkilöhahmoja, jotka avautuvat lukijalle vähitellen kirjan edetessä. Kaikissa on jotain muuta, mitä ensisilmäyksellä saattaisi olettaa joten lukija saa todella olla tarkkana. Hahmot ovat uskottavia ja heidän motiivinsa luontevia kun ne lopulta selvitellään. Aivan hyvin voisi kuvitella heidät todellisiksi.
Kuten aikaisemmissakin kirjoissa on Brown hyödyntänyt inspiraationa menneitä tapahtumia ja vinkkejä ja niiden avulla pohjustanut juonen, jossa on yllättävän modernit vaikuttimet ja keinot käytössä. Tällä kertaa kuitenkin juostaan ehkä enemmän taideaarteiden kuin varsinaisten symbolien perässä, mikä hieman jäi kaihertamaan mieltä. Toisaalta taas koko teos herätti suunnatonta halua alkaa paremmin tutustua Danten teokseen… Ehkäpä siihen pitäisi jossain vaiheessa tarttua. Onhan se sentään klassikko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti