Asko Sahlberg: He

Alkuteos: 2009 (ilm.)
Ilmestymisaika: 2010 (ko.painos)
Sivumäärä: 120
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-951-0-36170-2
Muoto: Sid.
Peukku: q^^
Lukuhaaste 2015: Kirja, jonka nimi on yksi sana (21/50)

* Veljekset Henrik ja Erik ovat kasvaneet isossa talossa heikon miehen poikina ja molempia vaivaa levottomuus. Henrik, pitkävihainen ja kiihkeämielinen, on lähtenyt maailmalle ja jättänyt tilan Erikille. Käenpoikana talossa asuu Mauri-serkku, lähes palkolliseksi alennettu. Huoneissa kulkee myös Emäntä, poikien äiti, joka hukuttaa elämänsä tyhjyyttä paloviinaan. Lisäksi on vanha Muonamies, joka näkee mökistään kaiken.

Romaanin tarina alkaa kyteä, kun Henrik palaa Pietarista. Kotitalolla kohtaavat Suomen sodassa eri puolilla taistelleet miehet, mutta heidän todellinen vihollisensa on serkkupoika, joka odottaa mustasydämisenä hetkeään.

Shakespearelaisiin mittoihin nouseva petoksen ja koston näytelmä leimahtaa lopussa täyteen roihuunsa, ja vuosikymmenten ääneen lausumattomat totuudet repeytyvät esiin.*



Sahlbergin tyyli tässä teoksessa on melko raskas. Kerronta etenee hitaasti vaikka tapahtumat menevätkin eteenpäin kohtalaisella vauhdilla. Paljoa mitään ylimääräistä ei paljasteta ja joskus sen olennaisimman poimiminen tekstistä on hivenen vaikeaa. Ehkä tähän osittain vaikuttaa se, että kertomus etenee useamman henkilön kautta. Ääneen pääsevät niin pojat Henrik ja Erik, kuin Muonamies ja Emäntäkin. Kukin kertojista kiinnittää huomiota hieman eri asioihin ja heidän kerrontansa on erilaista, mutta kuitenkin raskasta.

Joissain kohdissa ajan kanssa tuppaa käymään hassusti. Hyppyjä nykyisyydestä muistoihin ei ole kauheammin eritelty tai eroteltu. Itselläni ainakin kesti pieni hetki toisinaan tajuta, että nyt oltiinkin mukana jossain muistossa ja sitten äkkiä palattiinkin takaisin nykyisyyteen.

Itse tarina on todellakin kuin Shakespearen näytelmistä. Siinä on petosta ja juonittelua ja draamaa vaikka muille jakaa. Joskin loppu on ehkä hivenen onnellisempi kuin Shakespearen näytelmissä yleensä.

Jenni Linturi: Malmi, 1917

Alkuteos: 2013 (ilm.)
Ilmestymisaika: 2013 (ko.painos)
Sivumäärä: 205
Kustantaja: Teos
ISBN: 978-951-851-540-4
Muoto: Sid.
Peukku: ^^b
Lukuhaaste 2015: Kirja, jonka nimessä on numero (20/50)

*Vuonna 1917 pieneen maalaiskuntaan Helsingin lähelle on noussut vanhojen tilojen rinnalle paikkakunnalle muuttaneiden työläisten hökkelikyliä. Työttömäksi jääneiden ja tilallisten - suomen- ja ruotsinkielisten - välinen jännite purkautuu väkivaltaisuuksina, ja tilannetta rauhoittamaan kutsutaan suomenkielinen apulaisnimismies. Monen mielestä myönnytys on liian suuri - onhan epäilemättä tosiseikka, että työläiset ovat kiittämätöntä roskasakkia, porvarit varkaita ja riistäjiä.

Uusi sukupolvi haluaa ajatella toisin, muutakin. Apulaisnimismiehen pojat ja ruotsinkieliset tilallisen tytöt kuvittelevat olevansa niitä, joilla on mahdollisuus valita oma kohtalonsa, oma tulevaisuutensa.

Jenni Linturin toinen kirja Malmi, 1917 kuvaa itsenäistymäisillään olevaa Suomea, kolmen nuoren kautta kerrottuna. Tarina ei valitse puoltaan, vaan näyttää haaveiden ja todellisuuden yhteensovittamisen mahdottomuuden, raa'asti ja kauniisti.*



Linturi osaa kirjoittaa. Hänen tekstinsä on sujuvaa ja kaunista, miltei runollista. Tunnelma soljuu eteenpäin ja tempaa mukaansa. Varsinaisia lukuja kirjassa ei ole. Kertomus on pätkitty pieniin kokemuksiin, osiin, joita kerrotaan sisarusten Letun ja Ingeborgin sekä nimismiehen Oiva-pojan kautta. Kullakin nuorella on oma tapansa kertoa tarinaa ja nähdä maailmaa. He ovat miellyttävän erilaisia. Ja he muuttuvat kirjan edetessä, kasvavat kuten tarinakin.

Kertomuksena Malmi, 1917 on koskettava ja kuvaava. Se kertoo ajastaan ja tapahtumista rehellisesti, kiertelemättä. Se ei pyri liikaa kaunistelemaan asioita, ei selittele turhia. Se on todellinen ja tempaa mukaansa. Kirjaa on vaikea laskea käsistään. Siinä elää mukana.

Tässä on mainio kirja muisteluille tai miksei vaikka hyödyksi historian opetukseen. Suosittelen lämpimästi!

Vexi Salmi: Rinkelinkadun pojat

Alkuteos: 2009 (ilm.)
Ilmestymisaika: 2009 (ko.painos)
Sivumäärä: 152
Kustantaja: Hämeenlinnan Kirjakauppa Oy
ISBN: 978-952-92-6257-1
Muoto: Sid.
Sarjamerkintä: Rinkelinkadun pojat #1
Peukku: q^^

*Rinkelinkadun pojat on tarinakokoelma 1940-luvun lapsista ja nuorista. Kirja kertoo pikkukaupungista, seikkailuista ja aikuistumisesta. Rinkelinkadun pojat liikkuu ajassa ennen televisiota, kännyköitä ja tietokonepelejä. Silloin leikit ja huvitukset oli keksittävä itse. Vapaa-ajan tantereina olivat metsät ja omakotitalojen pihat, harrastuksina katukiekko, kivisodat ja retket.

Tarinat valottavat vuosia, jolloin rock'n roll tuli Suomeen ja suuret ikäluokat täyttivät kaupungin kadut ja kujat. Kirjan tunnelmia voi kuvata lyhyesti Irwinin laulun sanoin "Se oli sitä surutonta nuoruusaikaa ja Kekkonen ministeri vain".

Helsingissä 17.8.2009
Vexi Salmi*



Kirjan tarinat ovat melko lyhyitä, vain sivun tai muutaman mittaisia, mutta siitä huolimatta niistä henkii eloisuus ja rikkaus. Ne ovat hyviä kuvauksia ajastaan ja elämästä, jota silloin elettiin. Kertomusten kielikin on sidottu aikaansa. Ilmaukset ja osat puheen tyyleistä ovat sellaisia, ettei niitä enää käytetä. Tarinoiden mukana pääsee todella näkemään aikaa, josta ne kertovat.

Koska kyseessä on tarinakokoelma, eivät kaikki hahmot avaudu aivan täysin. Heistä jokaisesta saa kuitenkin omanlaisensa kuvan ja heitä oppii ymmärtämään. Tosin itselleni selvisi miltei vasta aivan lopussa, että kirjan kertoja minä on itse Vexi Salmi.

Tässä on mainio kirja, jos kaipaa apua muisteluun tai haluaa vain saada kuvan nuorten elämästä noihin aikoihin.

Saraleena Aarnitaival: Kirjailijan murha

Alkuteos: 2009 (ilm.)
Ilmestymisaika: 2009 (ko.painos)
Sivumäärä: 64
Kustantaja: Opike
ISBN: 978-951-580-481-5
Muoto: Sid.
Peukku: q^^

*Kustavin lämpimässä kesässä tapahtuu kylmäverinen murha. Kirjastonjohtaja ja tunnettu kirjailija Kari Puro löytyy kuolleena työpaikaltaan.

Murhaaja on jättänyt jälkeensä omituisen viestin, katkelman Puron menestysromaanista.

Kirjastonhoitaja Anna Maljakova alkaa selvittää tapausta ja joutuu itsekin hengenvaaraan.*



Käsittääkseni tämä teos on kirjoitettu suoraan selkokirjaksi. Ainakaan mitään viitteitä muunnoksesta en löytänyt. Valittu luettavaksi muistisairaiden kirjavinkkausta varten.

Dekkariksi Kirjailijan murha on aika lyhyt. Tapahtumat menevät suoralinjaisesti eteenpäin. Turhia poikkeamia sivupoluille ei ole. Kaikella mitä tapahtuu, on selkeä merkitys. Hirvittävää pähkinää pohdinnalle kirja ei tarjoa. Eikä se kyllä oikein selittele kaikkia tapahtumiakaan. Esimerkiksi miksi murhaaja ylipäätään jätti viestin murhapaikalle?

Hahmot ovat selkeitä ja yksitasoisia. He toimivat odotetusti, eivätkä oikein pääse yllättämään. Paikkoja ei kuvailla paljoa, mutta kuitenkin riittävästi. Niukkuudesta huolimatta on kirjassa tunnelmaa ja sen lukee mielellään. Vaikka sitten olisikin itseni kaltainen "paksujen" dekkareiden ystävä. Ehkä itseä houkutteli myös tuo tapausta tutkiva kirjastovirkailija.

Arto Paasilinna: Kylmät hermot, kuuma veri

Alkuteos: 2006 (ilm.)
Selkomukautus: Pertti Rajala
Ilmestymisaika: 2009 (ko.painos)
Sivumäärä: 122
Kustantaja: Opike
ISBN: 978-951-580-471-6
Muoto: Sid.
Peukku: q^^

*Kauppias Tuomas Kokkoluodon perheeseen syntyy vuonna 1918 poikalapsi, Antti. Lapsenpäästäjä Linnea Lindeman ennustaa, että Antti Kokkoluoto kuolee vasta vuonna 1990.

Lukija pääsee seuraamaan Kokkoluotojen vauhdikkaita vaiheita ja itsenäisen Suomen historiallisia tapahtumia.

Mitä tapahtuu, kun Antin ennustettu kuolinpäivä koettaa? Toteutuuko ennustus, vai elääkö kylmähermoinen sankari vieläkin keskuudessamme?*



Tämä oli ensimmäinen kosketukseni selkokirjoihin ja samalla aloitti valmistautumiseni kirjavinkkaukseen muistisairaille. Tarkoituksena on siis löytää mielekästä ja kiintoisaa luettavaa muistisairaille, joiden ikähaitari olisi 50-90 vuotta. Eli kirjan tulee olla suhteellisen kevyt pitää käsissä. Sen fontin on oltava selkeä ja riittävän suuri. Lisäksi kirjan pitäisi soveltua vanhemman väen luettavaksi, sekä niin miehille kuin naisille.

Kyseisen kirjan valitsin siksi, että selkokirjat ovat helppotajuisia ja riittävän lyhyitä myös pahemmin muistisairaille. Paasilinna on suosittu kirjailija, joten hänkin varmaan kirjailijana kiinnostanee. Ja kyseisen kirjan tapahtumista vanhemmat muistisairaat varmaan löytävät sopivia linkkejä omaan elämäänsä ja saavat virikkeitä omaan muistiinsa.

Varmaan pitäisi lukea alkuperäisteos, jotta ymmärtäisin kunnolla selkokirjan eron alkuperäistekstiin. En kuitenkaan aio ottaa mitään painetta asian suhteen. Itse pidin kuitenkin tästä mukautuksesta. Se oli helppotajuinen ja looginen. Joskin varmaan aika paljon lyhennetty versio verrattuna alkuperäiseen. Tapahtumat on kuvattu kellontarkasti vailla turhia ylimääräisyyksiä. Tämän takia henkilöhahmot jäävät tyhjiksi. Mutta uskoisin, että tapahtumat ovatkin se tärkein asia selkokirjoissa. Saahan lisäksi jokaisesta hahmosta ainakin sen tärkeimmän luonteenpiirteen selville.

Varmasti mukava kirja herättämään muistoja ja keskustelua. Suosittelen paitsi muistisairaille, myös vanhuksille, jotka eivät painavia kirjoja jaksa käsissään kannatella.

Helena Waris: Talviverinen

Alkuteos: 2013 (ilm.)
Ilmestymisaika: 2013 (ko.painos)
Sivumäärä: 333
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-951-1-26517-7
Muoto: Sid.
Sarjamerkintä: Pohjankontu trilogian 3. osa
Peukku: ^^b

*Vereni on muuttunut jäänsiniseksi. Sutena voisin saada itselleni muutaman päivän, harhauttaa varjostajani eksyksiin, mutta olen päättänyt kulkea tämän elämäni loppuun ihmishahmossani. Näillä silmillä. Näillä muistoilla.

Helena Waris loihtii maagisesti eloon muinaissuomalaisen maiseman, jota hallitsevat vanhat mahdit ja ikiaikainen rakkaus. Talviverinen  ja sarjan molemmat aiemmat osat, Uniin piirretty polku, ja Sudenlapset, on palkittu parhaana suomalaisena fantasiakirjana.*



On sanottava, että Talviverinen on kaunis lopetus tälle trilogialle. Vaikka sen tapahtumat sijoittuvatkin kahden aikaisemman osan kanssa päällekkäin, kertoo se kuitenkin lopulta tarinan loppuun ja täydentää sitä. Kirja nimittäin seuraa tapahtumia Troin elämän mukaan, jolloin useatkin aikaisempien kirjojen tapahtumista tarkentuvat tai tulevat selvemmiksi. Lisäksi lukija saa viimeinkin tietää, missä Troi vietti vuosia ja mitä silloin tapahtui...

Saatan olla hieman vainoharhainen, mutta jotenkin itselle jäi lukiessa tuntu, että kirja on aavistuksen tyyliltään erilainen ja erisävyinen kuin aikaisemmat osat. Tosin tämä johtunee ehkä siitä, että useiden hahmojen sijasta seurataan vain yhtä. Kuitenkin uskoisin ja uskaltaisin väittää, että juuri Troi on ollut Warikselle itselleen yksi rakkaimmista hahmoista. Häneen on selvästi panostettu ja hänen ajatusmaailmaansa pääsee syvälle sisään. Se tekee kirjasta kiintoisan.

Ihana huomata, että Suomesta tulee vieläkin hyvää fantasiaa. Waris todella kannusti ja innosti minua palaamaan juurilleni niin sanotusti. Nyt on kyllä koetettava lukea joita kuita toisia suomalaisia fantasiakirjailijoita tai ehkä luettava uudestaan lapsuuteni lempikirjoja. Tässä on kuitenkin fantasiaa sellaisesta pitäville. Ja uskoisin, että vaikka lukija ei niin sanotusta high fantasystä perustaisikaan, niin tässä voisi olla sellaisellekin kokeilemisen arvoinen kirjasarja. Sillä vaikka taikuutta on, sillä ei mitenkään mässäillä, eikä se hallitse kaikkea ja kaikkia.

J.R.R. Tolkien: Taru sormusten herrasta - Kaksi tornia

Alkuteos: The Lord of the Ring - The Two Towers   (1954)
Suomentaja: Kersti Juva, Eila Pennanen ja Panu Pekkanen
Lukija: Heikki Määttänen
Ilmestymisaika: 2010 (ko.painos)
Kesto: osa 1/2 10 levyä (11h 55min) ja osa 2/2 levyt 11-20 (9h 8min)
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-951-027-879-6
Muoto: Äänikirja
Sarjamerkintä: Taru sormusten herrasta, toinen kirja
Peukku: ^^b

*Taru Sormusten Herrasta on kaikenikäisten klassikko, tulvillaan seikkailua, jännitystä ja huumoria. Tolkienin eepos sijoittuu omaan maailmaansa Keski-Maahan ja sen romanttiseen muinaisuuteen, jolloin maata asuttivat uljaat haltiat, pelottomat ihmiset, sitkeät kääpiöt - ja hobitit.

Hobitit ovat vähäpätöinen kansa, joka rakastaa elämän yksinkertaisia iloja, maalaisruokaa, olutta ja kessua. He ovat pienikasvuisia ja iloluontoisia, laiskojakin, mutta pohjimmiltaan sisukasta lajia. Kun tummat pilvet alkavat kerääntyä Keski-Maan taivaalle ja mantereen mahtavien silmät ovat muualla, joutuvat pienet ja hiljaiset tekemään sankaritöitä.

Kaksi tornia jatkaa tarinaa. Sormuksen saattue on hajonnut. Merri ja Pippin joutuvat örkkien käsiin, mutta Frodo ja Sam jatkavat matkaa kohti Mordorin häämöttäviä varjoja. Samalla Rautapihassa käydään toista taistelua. Hobitit joutuvat nyt todistamaan kuuluisan sitkeytensä ilman Gandalfin suojelusta.

Komean lukutulkinnan tekee Heikki Määttänen (1949-2002), joka teki pitkän elämäntyön näyttelijänä Radioteatterissa ja tv:ssä.*



Ensinnäkin on sanottava, että pidän kovasti juuri lukijasta ja hänen työstään. Huomaa, että Määttänen oli pitkän linjan näyttelijä ja tulkitsija. Äänet ja tunnelma ovat omaa luokkaansa. Olkoonkin, että esimerkiksi Klonkun ääni onkin hyvin vastenmielinen. Joskin se ehkäpä sopiikin hahmolle juuri mainiosti. Muutenkin hahmojen äänet ovat oikein onnistuneita tulkintoja.

Sen sijaan itse koen joidenkin nimien ääntämyksen olevan hivenen pielessä. Tämä tosin voi johtua siitä, että elokuvia on katsottu sen verran monta kertaa, että englantilainen ääntämys on jäänyt itselle enemmän korvaan. Lisäksi uskaltaisin sanoa, että muutenkin osissa kohdissa olisi ääntämyksessä hieman korjattavaa. Ei sillä, että välttämättä itse osaisin niitä yhtään sen paremmin lausua.

Häiritsevin asia on levyjen tauotus. Levy nimittäin saattaa katketa kesken luvun, jolloin levyn vaihtumisesta aiheutuva tauko hieman häiritsee kuuntelukokemusta. Itse pitäisin enemmän siitä, ettei levyä tarvitsisi vaihtaa kesken jonkun tapahtuman, vaan jossakin sopivammassa, hieman tauotetussa, kohdassa. Kirjassa kun on helppo ne sopivat taukokohdat löytää.

Muuten Kaksi tornia on kuuntelu kokemuksena oikein mukava.

Helena Waris: Sudenlapset

Alkuteos: 2011 (ilm.)
Ilmestymisaika: 2011 (ko.painos)
Sivumäärä: 437
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-951-1-24230-7
Muoto: Sidottu
Sarjamerkintä: Pohjankontu trilogian 2. osa
Peukku: ^^b

*Maailma on tarina. Sillä on alku ja loppu. Se on kaikkeuden laulu, jota vanhat mahdit vartioivat. Sinä olet muuttanut tarinaa, mutta et niin, etteivätkö mahdit sitä pystyisi paikkaamaan. Sinä olet vain pieni harha-ajatus yhdellä sivulla, huomaamaton väärä sävel tässä laulussa.

Helena Waris loihtii maagisesti eloon muinaissuomalaisen maiseman, jota hallitsevat vanhat mahdit ja ikiaikainen rakkaus.*



Sudenlapset jatkaa väkevästi siitä, mihin trilogian ensimmäinen osa jäi. Olkoonkin, että kirjan sankarit ovat heidän lapsiaan ja jäävät ehkä hieman etäisemmiksi lukijalle kuin mitä vaikkapa Aile ja Dai. En täysin osaa määrittää, mistä tämä johtuu. Onko kyse siitä, että nuoria on jo kenties liikaakin? Karran, Roke, Niir, Nuno, Kiet, Ken... Ja lista jatkuu vielä. He eivät tule samalla lailla tutuiksi ja läheisiksi. Heistä ei aivan saa samalla lailla kiinni. Ja jotenkin suuremmat voimat muuttavat heitä aivan liian nopeasti ja aivan liian helposti.

Vaikka henkilöhahmot jäävätkin etäisemmiksi, on kirjassa kuitenkin kiehtova tunnelma ja tapahtumat etenevät kiinnostavasti. Ehkä hyppimistä paikasta toiseen ja tapahtumasta toiseen on hivenen liikaa. Joskus tuntuu, että aika menettää merkityksensä kokonaan. Tosin, tässä osassa liikutaankin hieman enemmän mahtien maailmassa kuin mitä ensimmäisessä osassa.

Jos vielä nyt jostain kritisoisin, niin se on ehkä liiallinen rakkaus-solmuke. Kirjassa on ehkä muutama henkilö liikaa sellaisia, jotka ovat enemmän tai vähemmän ihastuneet/rakastuneet samaan henkilöön ja aiheuttavat siksi jotain sattumuksia. Ja ehkä liika muidenkin hahmojen paritus hieman latistaa tunnelmaa... Etenkin kun ensin on aloitettu siitä perinteisestä "voisin tappaa sinut" -asenteesta.

Kaikesta huolimatta toinen osa on erittäin kaunis ja kiinnostava kirja. Hienoa jatkoa ja nostattaa toiveita trilogian viimeistä osaa kohtaan.

William Shakespeare: Romeo ja Julia

Alkuteos: The Most Excellent and Lamentable Tragedy of Romeo and Juliet (1591-1595?)
Suomentaja: Marja-Leena Mikkola
Ilmestymisaika: 2006 (ko.painos)
Sivumäärä: 191
Kustantaja: WSOY
ISBN: 951-0-31683-0
Muoto: Sidottu
Peukku: q^^
Lukuhaaste 2015: Klassinen rakkausromaani (19/50)

*ROMEO: Silmät, luokaa viime katseenne.
Käsivarret, viime kerran syleilkää.
Ja huulet, hengen portit, vahvistakaa
kuoleman päättymättömän yksinoikeus
suudelman sinetillä. Tule, saattaja,
tule, vastenmielinen ja julma opas,
ohjaa, hurja luotsi, meren uuvuttama alus
suoraan kohti murskaavia kallioita.

Romeo ja Julia, >>kaksi tähtien merkitsemää lasta>>, kohtaavat Capuletin juhlissa ja rakastuvat ennen kuin ehtivät tajuta olevansa vihollisia. Shakespearen nuoret rakastavaiset elävät kiihkeästi lyhyen onnellisen hetken kahtia jakautuneessa Veronassa. Onneton väkivallan leimahdus kääntää kohtalon heitä vastaa ja he tapaavat viimeisen kerran hautakammiossa, kun Julia syöksee tikarin rintaansa Romeon ruumiin äärellä.

>>Romeo ja Julia dramatisoi rakkaustarinan, joka ylittää ajan ja paikan; nuori intohimo välähtää ohi nopeana ja järkyttävänä kuin salama, mutta heijastaa samalla jotakin absoluuttista, ideaalista>>, kirjoittaa kääntäjä Marja-Leena Mikkola esipuheessaan.*



Tähän haasteen kohtaan oli sinällään helppo keksiä kirja. Kaikkien rakkaustarinoiden äiti ja helmi. Ehkei se ihan ole romaani, mutta uskon, että näytelmäkin kelpaa.

Pakko tunnustaa, että vaikka tarina on tuttu joiltain osin, pääsi se silti yllättämään. En esimerkiksi ollut koskaan käsittänyt, että Julia on niin kovin nuori. Vain hädin tuskin 14-vuotias. Mutta toisaalta tapahtumien aikaan hän oli jo sinällään "kypsä" neito.

Hahmot jäävät jotenkin etäisiksi, mihin varmaan vaikuttaa se, että kyseessä on näytelmä. Osa heidän toimistaan on selkeästi ylidramatisoituja ja tapahtumat vierivät huimaavalla vauhdilla. Jotkut teoista ja päätöksistä vaikuttavat epäuskottavilta. Mutta näytelmään ne kieltämättä sopivat. Näytelmänä teos onkin vertaansa vailla ja todella kiintoisa. Ehdottomasti sellainen, johon kannattaa tutustua.

Helena Waris: Uniin piirretty polku

Alkuteos: 2009 (ilm.)
Ilmestymisaika:  (ko.painos)
Sivumäärä: 461
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-951-1-23483-8
Muoto: Nidottu
Sarjamerkintä: Pohjankohtu-trilogian 1. osa
Peukku: ^^b
Lukuhaaste 2015: Voittanut kirjallisuuspalkinnon (18/50)

*Veden päälle kurottui jyrkkä kallioseinämä. Hän kastoi sormensa punaiseen maaliin, joka oli sekoitettu jäniksen verestä ja punaisesta savesta. Hän piirsi kallioon kolme ihmishahmoa pitämään toisiaan kädestä. Siinä me olemme. Arni, Troi ja Aile. Sinun on aika muistaa.

Helena Wariksen aistivoimainen esikoisromaani loihtii maagisesti eloon muinaissuomalaisen maiseman, jota hallitsevat vanhat mahdit ja ikiaikainen rakkaus. Se vangitsee lumoonsa kaikenikäiset.*



Uniin piirretty polku on voittanut Kuvastaja-palkinnon, jonka Suomen Tolkien -seura myöntää vuoden parhaalle suomalaiselle fantasiakirjalle. Se ei ehkä kaikille ole merkittävä kirjallisuuspalkinto, mutta minulle se on. Entistä merkittävämmäksi tämän tekee se, että myös trilogian kaksi muuta osaa ovat voittaneet saman palkinnon.

Tämä kirja varasti kyllä ainakin minun sydämeni. Siihen punottu muinainen suomalainen usko ja kerronnan taianomainen tempo ovat todella kauniita. Henkilöhahmot ovat kiintoisia ja rakastan heidän nimiään. Kansoista on tehty riittävän erilaisia. Kertomus vetää mukaansa ja saa odottamaan ja jännittämään. Kirjaa on vaikea laskea käsistään.

Jos jotain haluan väenväkisin kritisoida, niin se on tapahtumien äkkinäisyys ja aika ylipäätään. Välillä asiat tapahtuvat nopeasti, ehkä jopa liiankin nopeasti. Toisinaan on epäselvää se, kuinka kauan aikaa jostain on tapahtunut ja joskus asiat tuntuvat tapahtuvan aivan samaan aikaan. Ajan kanssa lukija saakin olla hieman varppeillaan, muttei se missään nimessä vähennä lukunautintoa. Tätä kirjaa voin erittäin lämpimästi suositella kaikille kotimaisen fantasian ystäville!

M.P. McDonald: Seeking Vengeance

Alkuteos: 2014 (ilm.)
Ilmestymisaika: 2014 (ko.painos)
Sivumäärä: 206
Kustantaja: MP McP Press
ISBN: 978-0692227824
Muoto: Kindle e-kirja
Peukku: q^^

*Vengeance takes on a whole new meaning in this romantic police thriller.

Tormented with grief... 

Sam Brennan has one goal--vengeance. He's done playing by the rules imposed as a cop and goes rogue in his quest for blood. 

Scarred and wary... 

Molly Flynn balks when her brother Johnny dumps an injured Sam on her doorstep. As a paramedic, she feels compelled to help the man, and after all, he saved her brother's life, but as soon as he's able to ride his motorcycle, she wants him gone. She knows from the past that bikers only bring pain and shame, and now she has her young daughter Kelsie to protect.

Forced together...

When Molly's brother flees from the same biker gang Sam hunts, Sam is forced to put his own mission on hold as he takes Molly, Kelsie, and Johnny to the one place he feels they'll be safe--his cabin in the Northwoods.

Molly discovers the cabin holds more than safety, it contains all of the memories Sam holds dear. Drawn to the glimpses of the man he was before revenge consumed him, she longs to heal his heart, but will there be time for their love to grow or will he destroy it when he seeks vengeance?*



Tässä on jälleen kirja, jonka valkkasin pelkän kannen perusteella, enkä sitäkään katsonut edes kunnolla. Nimi kuulosti jännältä ja sanat "he lived only for revenge..." suorastaan koukuttivat. Niin pahoin, että muu jäi huomaamatta. Vasta lukiessa nimittäin tajusin, että kyseessä olikin eräänlainen rakkaustarina...

Oli miten oli, kirja koukutti yllättävästi. Se on kirjoitettu mukavasti tyylillä, jota lukee mielellään. Siinä on koukkuja, jotka pitävät mielenkiintoa yllä. Henkilöhahmoissa on jotain särmää, joka saa kiinnostumaan. En kiellä, etteikö henkilöhahmojen kategoria tai heidän luonteensa olisi jotenkin perinteinen, mutta riittävän mielenkiintoinen se silti on. Juonikin on sinällään ennalta arvattava, mutta siinä olevat vivahteet tekevät siitä silti erilaisen ja luettavan.

Vaikka kaikki eteneekin tyypilliseen tapaan salamavauhtia - tavataan, ihastutaan, rakastutaan ja niin edelleen, on kirja kuitenkin mukava välipala. Ei liikaa ajatuksia, vaan luettavaa viihdettä.

Pauli Kohelo: Kassan kautta

Alkuteos: 2014 (ilm.)
Ilmestymisaika: 2014 (ko.painos)
Sivumäärä: 112
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Siltala
ISBN: 978-952-234-228-7
Muoto: Sidottu
Peukku: q^^
Lukuhaaste 2015: Hauska kirja (17/50)

*Ristijärveläisen metsurin ja visionäärin toinen teos pohtii matkakirjan muodossa ihmisen taivalta ja tarkoitusta. Milloin on syytä lähteä, milloin taas jäädä kotiin? Ja mikä on viimeinen lähtöportti? Kohelo ylittää kirjassa paitsi itsensä myös valtioiden rajat, hakee viisautta vaelluksilta ja antaa ohjeita lukijoilleen ja yhteistyökumppaneilleen. Pauli on matkustanut puolestasi, rakas lukija, sinun tarvitsee vain kulkea kassan kautta.*




Tähän kirjaan tartuin sen takia, että se selkeästi on pientä "kettuilua" Paulo Coelholle... Ajattelin, että se mainosti täyttäisi hauskan kirjan kriteerit, minkä se kyllä tekeekin. Kohelolla on riittävän rento ote asioihin. Hän murehtii ihan turhista ja kaikki asiat ovat itsestään selvyyksiä ja hän itse sen kaiken keskipiste. Viihdyttävää ja kevyttä lukemista, jos osaa katsoa asioita oikealta kantilta eikä ota niitä läheskään tosissaan. Tästä kuitenkin jäi jotain puuttumaan. Ehkä ennemmin valitsisin pyhiinvaelluksen jalan, kuin metallijalkaisella muovituolilla istuen...