.jpg)
Alkuteos: 2013 (ilm.)
Ilmestymisaika: 2013 (ko.painos)
Sivumäärä: 333
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-951-1-26517-7
Muoto: Sid.
Sarjamerkintä: Pohjankontu trilogian 3. osa
Peukku: ^^b
*Vereni on muuttunut jäänsiniseksi. Sutena voisin saada itselleni muutaman päivän, harhauttaa varjostajani eksyksiin, mutta olen päättänyt kulkea tämän elämäni loppuun ihmishahmossani. Näillä silmillä. Näillä muistoilla.
Helena Waris loihtii maagisesti eloon muinaissuomalaisen maiseman, jota hallitsevat vanhat mahdit ja ikiaikainen rakkaus. Talviverinen ja sarjan molemmat aiemmat osat, Uniin piirretty polku, ja Sudenlapset, on palkittu parhaana suomalaisena fantasiakirjana.*
On sanottava, että Talviverinen on kaunis lopetus tälle trilogialle. Vaikka sen tapahtumat sijoittuvatkin kahden aikaisemman osan kanssa päällekkäin, kertoo se kuitenkin lopulta tarinan loppuun ja täydentää sitä. Kirja nimittäin seuraa tapahtumia Troin elämän mukaan, jolloin useatkin aikaisempien kirjojen tapahtumista tarkentuvat tai tulevat selvemmiksi. Lisäksi lukija saa viimeinkin tietää, missä Troi vietti vuosia ja mitä silloin tapahtui...
Saatan olla hieman vainoharhainen, mutta jotenkin itselle jäi lukiessa tuntu, että kirja on aavistuksen tyyliltään erilainen ja erisävyinen kuin aikaisemmat osat. Tosin tämä johtunee ehkä siitä, että useiden hahmojen sijasta seurataan vain yhtä. Kuitenkin uskoisin ja uskaltaisin väittää, että juuri Troi on ollut Warikselle itselleen yksi rakkaimmista hahmoista. Häneen on selvästi panostettu ja hänen ajatusmaailmaansa pääsee syvälle sisään. Se tekee kirjasta kiintoisan.
Ihana huomata, että Suomesta tulee vieläkin hyvää fantasiaa. Waris todella kannusti ja innosti minua palaamaan juurilleni niin sanotusti. Nyt on kyllä koetettava lukea joita kuita toisia suomalaisia fantasiakirjailijoita tai ehkä luettava uudestaan lapsuuteni lempikirjoja. Tässä on kuitenkin fantasiaa sellaisesta pitäville. Ja uskoisin, että vaikka lukija ei niin sanotusta high fantasystä perustaisikaan, niin tässä voisi olla sellaisellekin kokeilemisen arvoinen kirjasarja. Sillä vaikka taikuutta on, sillä ei mitenkään mässäillä, eikä se hallitse kaikkea ja kaikkia.
Ilmestymisaika: 2013 (ko.painos)
Sivumäärä: 333
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-951-1-26517-7
Muoto: Sid.
Sarjamerkintä: Pohjankontu trilogian 3. osa
Peukku: ^^b
*Vereni on muuttunut jäänsiniseksi. Sutena voisin saada itselleni muutaman päivän, harhauttaa varjostajani eksyksiin, mutta olen päättänyt kulkea tämän elämäni loppuun ihmishahmossani. Näillä silmillä. Näillä muistoilla.
Helena Waris loihtii maagisesti eloon muinaissuomalaisen maiseman, jota hallitsevat vanhat mahdit ja ikiaikainen rakkaus. Talviverinen ja sarjan molemmat aiemmat osat, Uniin piirretty polku, ja Sudenlapset, on palkittu parhaana suomalaisena fantasiakirjana.*
On sanottava, että Talviverinen on kaunis lopetus tälle trilogialle. Vaikka sen tapahtumat sijoittuvatkin kahden aikaisemman osan kanssa päällekkäin, kertoo se kuitenkin lopulta tarinan loppuun ja täydentää sitä. Kirja nimittäin seuraa tapahtumia Troin elämän mukaan, jolloin useatkin aikaisempien kirjojen tapahtumista tarkentuvat tai tulevat selvemmiksi. Lisäksi lukija saa viimeinkin tietää, missä Troi vietti vuosia ja mitä silloin tapahtui...
Saatan olla hieman vainoharhainen, mutta jotenkin itselle jäi lukiessa tuntu, että kirja on aavistuksen tyyliltään erilainen ja erisävyinen kuin aikaisemmat osat. Tosin tämä johtunee ehkä siitä, että useiden hahmojen sijasta seurataan vain yhtä. Kuitenkin uskoisin ja uskaltaisin väittää, että juuri Troi on ollut Warikselle itselleen yksi rakkaimmista hahmoista. Häneen on selvästi panostettu ja hänen ajatusmaailmaansa pääsee syvälle sisään. Se tekee kirjasta kiintoisan.
Ihana huomata, että Suomesta tulee vieläkin hyvää fantasiaa. Waris todella kannusti ja innosti minua palaamaan juurilleni niin sanotusti. Nyt on kyllä koetettava lukea joita kuita toisia suomalaisia fantasiakirjailijoita tai ehkä luettava uudestaan lapsuuteni lempikirjoja. Tässä on kuitenkin fantasiaa sellaisesta pitäville. Ja uskoisin, että vaikka lukija ei niin sanotusta high fantasystä perustaisikaan, niin tässä voisi olla sellaisellekin kokeilemisen arvoinen kirjasarja. Sillä vaikka taikuutta on, sillä ei mitenkään mässäillä, eikä se hallitse kaikkea ja kaikkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti