Alkuteos: 2006 (ilm.)
Selkomukautus: Pertti Rajala
Ilmestymisaika: 2009 (ko.painos)
Sivumäärä: 122
Kustantaja: Opike
ISBN: 978-951-580-471-6
Muoto: Sid.
Peukku: q^^
*Kauppias Tuomas Kokkoluodon perheeseen syntyy vuonna 1918 poikalapsi, Antti. Lapsenpäästäjä Linnea Lindeman ennustaa, että Antti Kokkoluoto kuolee vasta vuonna 1990.
Lukija pääsee seuraamaan Kokkoluotojen vauhdikkaita vaiheita ja itsenäisen Suomen historiallisia tapahtumia.
Mitä tapahtuu, kun Antin ennustettu kuolinpäivä koettaa? Toteutuuko ennustus, vai elääkö kylmähermoinen sankari vieläkin keskuudessamme?*
Tämä oli ensimmäinen kosketukseni selkokirjoihin ja samalla aloitti valmistautumiseni kirjavinkkaukseen muistisairaille. Tarkoituksena on siis löytää mielekästä ja kiintoisaa luettavaa muistisairaille, joiden ikähaitari olisi 50-90 vuotta. Eli kirjan tulee olla suhteellisen kevyt pitää käsissä. Sen fontin on oltava selkeä ja riittävän suuri. Lisäksi kirjan pitäisi soveltua vanhemman väen luettavaksi, sekä niin miehille kuin naisille.
Kyseisen kirjan valitsin siksi, että selkokirjat ovat helppotajuisia ja riittävän lyhyitä myös pahemmin muistisairaille. Paasilinna on suosittu kirjailija, joten hänkin varmaan kirjailijana kiinnostanee. Ja kyseisen kirjan tapahtumista vanhemmat muistisairaat varmaan löytävät sopivia linkkejä omaan elämäänsä ja saavat virikkeitä omaan muistiinsa.
Varmaan pitäisi lukea alkuperäisteos, jotta ymmärtäisin kunnolla selkokirjan eron alkuperäistekstiin. En kuitenkaan aio ottaa mitään painetta asian suhteen. Itse pidin kuitenkin tästä mukautuksesta. Se oli helppotajuinen ja looginen. Joskin varmaan aika paljon lyhennetty versio verrattuna alkuperäiseen. Tapahtumat on kuvattu kellontarkasti vailla turhia ylimääräisyyksiä. Tämän takia henkilöhahmot jäävät tyhjiksi. Mutta uskoisin, että tapahtumat ovatkin se tärkein asia selkokirjoissa. Saahan lisäksi jokaisesta hahmosta ainakin sen tärkeimmän luonteenpiirteen selville.
Varmasti mukava kirja herättämään muistoja ja keskustelua. Suosittelen paitsi muistisairaille, myös vanhuksille, jotka eivät painavia kirjoja jaksa käsissään kannatella.
Selkomukautus: Pertti Rajala
Ilmestymisaika: 2009 (ko.painos)
Sivumäärä: 122
Kustantaja: Opike
ISBN: 978-951-580-471-6
Muoto: Sid.
Peukku: q^^
*Kauppias Tuomas Kokkoluodon perheeseen syntyy vuonna 1918 poikalapsi, Antti. Lapsenpäästäjä Linnea Lindeman ennustaa, että Antti Kokkoluoto kuolee vasta vuonna 1990.
Lukija pääsee seuraamaan Kokkoluotojen vauhdikkaita vaiheita ja itsenäisen Suomen historiallisia tapahtumia.
Mitä tapahtuu, kun Antin ennustettu kuolinpäivä koettaa? Toteutuuko ennustus, vai elääkö kylmähermoinen sankari vieläkin keskuudessamme?*
Tämä oli ensimmäinen kosketukseni selkokirjoihin ja samalla aloitti valmistautumiseni kirjavinkkaukseen muistisairaille. Tarkoituksena on siis löytää mielekästä ja kiintoisaa luettavaa muistisairaille, joiden ikähaitari olisi 50-90 vuotta. Eli kirjan tulee olla suhteellisen kevyt pitää käsissä. Sen fontin on oltava selkeä ja riittävän suuri. Lisäksi kirjan pitäisi soveltua vanhemman väen luettavaksi, sekä niin miehille kuin naisille.
Kyseisen kirjan valitsin siksi, että selkokirjat ovat helppotajuisia ja riittävän lyhyitä myös pahemmin muistisairaille. Paasilinna on suosittu kirjailija, joten hänkin varmaan kirjailijana kiinnostanee. Ja kyseisen kirjan tapahtumista vanhemmat muistisairaat varmaan löytävät sopivia linkkejä omaan elämäänsä ja saavat virikkeitä omaan muistiinsa.
Varmaan pitäisi lukea alkuperäisteos, jotta ymmärtäisin kunnolla selkokirjan eron alkuperäistekstiin. En kuitenkaan aio ottaa mitään painetta asian suhteen. Itse pidin kuitenkin tästä mukautuksesta. Se oli helppotajuinen ja looginen. Joskin varmaan aika paljon lyhennetty versio verrattuna alkuperäiseen. Tapahtumat on kuvattu kellontarkasti vailla turhia ylimääräisyyksiä. Tämän takia henkilöhahmot jäävät tyhjiksi. Mutta uskoisin, että tapahtumat ovatkin se tärkein asia selkokirjoissa. Saahan lisäksi jokaisesta hahmosta ainakin sen tärkeimmän luonteenpiirteen selville.
Varmasti mukava kirja herättämään muistoja ja keskustelua. Suosittelen paitsi muistisairaille, myös vanhuksille, jotka eivät painavia kirjoja jaksa käsissään kannatella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti