Alkuteos: 2014 (ilm.)
Ilmestymisaika: 2014 (ko.painos)
Sivumäärä: 112
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Siltala
ISBN: 978-952-234-228-7
Muoto: Sidottu
Peukku: q^^
Lukuhaaste 2015: Hauska kirja (17/50)
*Ristijärveläisen metsurin ja visionäärin toinen teos pohtii matkakirjan muodossa ihmisen taivalta ja tarkoitusta. Milloin on syytä lähteä, milloin taas jäädä kotiin? Ja mikä on viimeinen lähtöportti? Kohelo ylittää kirjassa paitsi itsensä myös valtioiden rajat, hakee viisautta vaelluksilta ja antaa ohjeita lukijoilleen ja yhteistyökumppaneilleen. Pauli on matkustanut puolestasi, rakas lukija, sinun tarvitsee vain kulkea kassan kautta.*
Tähän kirjaan tartuin sen takia, että se selkeästi on pientä "kettuilua" Paulo Coelholle... Ajattelin, että se mainosti täyttäisi hauskan kirjan kriteerit, minkä se kyllä tekeekin. Kohelolla on riittävän rento ote asioihin. Hän murehtii ihan turhista ja kaikki asiat ovat itsestään selvyyksiä ja hän itse sen kaiken keskipiste. Viihdyttävää ja kevyttä lukemista, jos osaa katsoa asioita oikealta kantilta eikä ota niitä läheskään tosissaan. Tästä kuitenkin jäi jotain puuttumaan. Ehkä ennemmin valitsisin pyhiinvaelluksen jalan, kuin metallijalkaisella muovituolilla istuen...
Ilmestymisaika: 2014 (ko.painos)
Sivumäärä: 112
Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Siltala
ISBN: 978-952-234-228-7
Muoto: Sidottu
Peukku: q^^
Lukuhaaste 2015: Hauska kirja (17/50)
*Ristijärveläisen metsurin ja visionäärin toinen teos pohtii matkakirjan muodossa ihmisen taivalta ja tarkoitusta. Milloin on syytä lähteä, milloin taas jäädä kotiin? Ja mikä on viimeinen lähtöportti? Kohelo ylittää kirjassa paitsi itsensä myös valtioiden rajat, hakee viisautta vaelluksilta ja antaa ohjeita lukijoilleen ja yhteistyökumppaneilleen. Pauli on matkustanut puolestasi, rakas lukija, sinun tarvitsee vain kulkea kassan kautta.*
Tähän kirjaan tartuin sen takia, että se selkeästi on pientä "kettuilua" Paulo Coelholle... Ajattelin, että se mainosti täyttäisi hauskan kirjan kriteerit, minkä se kyllä tekeekin. Kohelolla on riittävän rento ote asioihin. Hän murehtii ihan turhista ja kaikki asiat ovat itsestään selvyyksiä ja hän itse sen kaiken keskipiste. Viihdyttävää ja kevyttä lukemista, jos osaa katsoa asioita oikealta kantilta eikä ota niitä läheskään tosissaan. Tästä kuitenkin jäi jotain puuttumaan. Ehkä ennemmin valitsisin pyhiinvaelluksen jalan, kuin metallijalkaisella muovituolilla istuen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti