Alkuteos: Rendez-vous à Paris (2006)
Suomentaja: Juhani Tolvanen
Ilmestymisaika: 2006 (ko.painos)
Sivumäärä: 70
Kustantaja: Tammi
ISBN: 978-951-31-3744-1
Muoto: Nid.
Sarjamerkintä: Sarajevo-tetralogia 3 / Hirviötetralogia 3
Peukku: ^^b
*Albumissa Hirviön uni kohtaamme ilmiömäisellä muistilla varustetun Nike Hatzfeldin, jonka mieleen palautuvat 33-vuotiaana hänen ensimmäiset elinpäivänsä vuonna 1993. Jugoslavian kriisi oli silloin pahimmillaan; bosnien ja serbien kranaatteja satoi Sarajevon sairaalaan. Noina päivinä saman vuoteen Niken kanssa jakoivat Amir ja Leyla, orpoja kuten hänkin. Niken kohtalon sinetöi muisto siitä, kuinka hän 18 päivän ikäisenä vannoi että etsisi ystävänsä ja “suojelisi heitä ainiaan”.
Aika vuoden 1993 muistikuvien ja vuoden 2026 nykytodellisuuden välillä tuntuu haihtuneen olemattomiin, kun Nike syöksyy obskurantistiseen uskonnolliseen hullunmyllyyn. On kuin vuoden 2026 vaikeudet olisi kirjoitettu jo hänen lapsuutensa tähtiin.
Maailma ja sen demokratiat kieppuvat sairaassa karusellissa, jota käyttää Optus Warhole, mies joka on ilmoittanut olevansa “korkeimman pahan inkarnaatio”...
Nike ja Leyla tapaavat toisensa. Amir ilmaantuu tahollaan esiin yhdessä Sashan kanssa, josta tulee yllättäen neljäs pala tässä oudossa palapelissä.
32. joulukuuta: Optus Warhole, ihmisten monistaja on ryhtynyt “korkeimman pahan taiteilijaksi” ja leikittelee innokkaasti sekä kosmisen mittaluokan asioilla että yksittäisillä ihmiskohtaloilla. Hänen erityisiä “lemmikkejään” ovat Nike, Leyla, Amir ja… Sasha.
Tapaamme Pariisissa seuraa edelleen Niken yrityksiä täyttää lupauksensa ja yhdistää Sarajevon orpokolmikko. Onnistuuko hän vai ei, nähdään trilogian neljännessä ja viimeisessä näytöksessä…
Hirviötetralogiassa on kertojina kolme ääntä: Nike, Leyla ja Amir, kolme eri puolille maailmaa päätynyttä Sarajevon orpoa. Tetralogia kertoo muistista, yksilöllisestä ja kollektiivisesta muistista, jossa sekoittuvat muistikuvat Enki Bilalin synnyinmaan Jugoslavian hajoamisesta ja visiot joita Bilal maalaa menneisyydestä, nykyhetkestä ja tulevaisuudesta.
Tämä tulevaisuudentutkimus laajentuu Balkanilta kaikkialle maailmaan, tähän ainoaan joka meillä on ja joka siis on paras kaikista mahdollisista maailmoista.*
Mitä pitemmälle tämä sarja etenee, sitä mystisemmäksi ja ehkä jopa sekavammaksi se muuttuu. Tarinaan tulee uusia sävyjä ja osa vanhoista “totuuksista” osoittautuukin toisenlaisiksi. Välillä tuntuu jopa siltä, ettei lukija tahdo pysyä kärryillä siitä, onko hahmo, jota tarina seuraa se oikea, vaiko hänen kopionsa… Sekavuus ei kuitenkaan tässä tapauksessa ole huono asia. Nyt se antaa mahdollisuuden kehittyä ja rakentaa, epäillä ja uskoa. Vaihtuvat tilanteet pitävät lukijaa varpaillaan ja tarkkaavaisena.
Bilalin työ on jälleen kaunista ja taidokasta. Pidän hänen tyylistään piirtää ja käyttää värejä. Hän on selvästi antanut mielikuvituksensa lentää ja hyödyntänyt paljon futuristisia asioita, joten sivut ovat vauhdikkaita ja ilmeikkäitä. Kuvallista riemua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti