Rebecca James: Ystävä hyvä

Alkuteos: Beautiful Malice (2010)

Suomentaja: Peikko Pitkänen

Ilmestymisaika: 2010 (ko.painos)

Sivumäärä: 301

Kustantaja: Otava

ISBN: 978-951-1-24567-4

Muoto: Sid.

Peukku: ^^b

*Kylmäävää psykologista jännitystä.

“Olin ikionnellinen, kun ystävystyimme. Olin imarreltu, koska Alice oli niin hauska ja suosittu. Hän olisi saanut ystäväkseen kenet tahansa. Ja Rachelin kuoleman jälkeen olin ollut kauan yksin. Taisin olla yksinäinen. Minä ja Robbie jouduimme kumpikin Alicen lumoihin.”

Katherine on vaihtanut kaupunkia ja nimeä saadakseen etäisyyttä menneisyytensä synkkään tragediaan. Hurmaavan Alicen ja tämän poikaystävän seurassa hän tuntee viimein jotakin onnen kaltaista, eikä suostu kuuntelemaan sisimmässään voimistuvaa varoitusääntä.

Kun Katherine viimein ymmärtää, ettei ystävystyminen ole sattumaa, Alice on jo vetänyt hänet mukaan sairaaseen leikkiinsä.

Australialainen Rebecca Jamesin (s.1970) esikoisromaanin käännösoikeudet on myyty jo yli kolmeenkymmeneen maahan.*

Jamesilla on miellyttävä tyyli kirjoittaa. Hänen tekstinsä on suoraa ja rehellistä, tarttuvaa. Kertomuksessa tapahtumat soljuvat eteenpäin sujuvasti ja välillä kiusaavasti. Menneen tapahtumia kun paljastetaan aina vähän kerrallaan…

Tarina liikkuu kolmella tasolla. Yhdellä tasolla seurataan Katherinen elämää nykyhetkessä, muutamia vuosia Alicen jälkeen. Toisella tasolla seurataan tapahtumia Alicen aikaan ja kolmas taso valottaa menneisyyttä ja Rachelin kuolemaa. Nämä kolme tasoa on saatu sovitettua hyvin yhteen. Vaihdokset on sijoitettu hyvin, joten lukija pysyy jännityksessä. Tähän ehkä vaikuttavat kerrontatavan muutokset. Välillä tekstissä on minä-kertoja, välillä seurataan tapahtumia ulkopuolisen kertojan kautta ja muutamissa kohdissa taas kertoja puhuu suoraan lukijalle, kuin tämä olisi itse tapahtumien keskellä.

Henkilöhahmot eivät mene kovin syvällisiksi, mutta suurimmasta osasta pitää luonnostaan. Robbie ja Katharine ovat sympaattisia, heistä ei oikeastaan voi olla pitämättä. Katherinen vanhemmat vaikuttavat aluksi kylmiltä, mutta pääsevät yllättämään. Myös monet muut hahmot ovat raikkaita ja persoonallisia. Alice sen sijaan ärsytti minua aivan alusta asti. Liian täydellinen ja liian täynnä itseään. Sitä en voi ymmärtää, kuinka kukaan voi haluta ihailla häntä.

Tarina alkaa todella hyvin. Se kiinnostaa ja tapahtumia on jännittävä seurata. Jossain vaiheessa asiat alkavat kuitenkin vähä vähältä mureta. Loppu tulee jotenkin aivan liian äkkiä. Se on kuin rysähdys, jota ei kaikista varoituksista huolimatta osannut odottaa. Ja silti se olisi saanut olla jotain vähän enemmän. Se viimeinen niitti jää uupumaan…

Hienosti kirjoitettu esikoisteos Ystävä hyvä kuitenkin on. Se herättää ajatuksia ja tunteita, laittaa pohtimaan sitä, miten perhe oikeastaan voi reagoida kun toinen lapsista kuolee ja toinen selviytyy. Miten tapahtumat oikeasti vaikuttavat perheeseen ja elämään. Tutustumisen arvoinen nuortenkirja.

Juan Gómez-Jurado: Kuolinkellot

Alkuteos: Espía de Dios (2005)

Suomentaja: Taina Aarne

Ilmestymisaika: 2008 (ko.painos)

Sivumäärä: 333

Kustantaja: Otava

ISBN: 978-951-1-21890-6

Muoto: Sid.
Sarjamerkintä: Anthony Fowler ja Andrea Otero #1

Peukku: ^^b

*Jos pidit Dan Brownista, rakastut Juan Gómez-Juradoon! Best seller -listoille ympäri maailmaa noussut Kuolinkellot vie Sinut takaisin paavinvaalien kulissien taakse hurmaavaan Roomaan!

Viktor Karoski, hämäriin rikoksiin syyllistynyt pappi, karkaa vartioidusta yksityisestä hoitolaitoksesta ja ottaa Jumalan valtuudet omiin käsiinsä.

Paavi Johannes Paavali II on kuollut. Tuhannet surevat ihmiset tungeksivat Rooman kaduilla, kun Santa Marian kirkosta löydetään murhattu kardinaali. Pian huomataan, että jokainen Vatikaaniin Paavin konklaaviin saapuneista 116:sta kardinaalista on hengenvaarassa. Vatikaanin poliisilaitos asettaa kardinaalit erikoissuojeluun, mutta tappaja uhoaa löytävänsä tiensä sinnekin.

Nuori profiloija Paola Dicanti saa selvittääkseen uransa suurimman mysteerin. Sarjamurhaajan nimi on tiedossa, mutta ongelmana onkin, missä Karoski lymyilee. Dicantin avuksi lähetetään yhdysvaltalainen pappi, Anthony Fowler. Käy ilmi, että Fowlerin menneisyyteen kuuluvat suuret rahavirrat ja salaiset tehtävät CIA:ssa. Hän kuitenkin tietää Karoskista enemmän kuin kukaan muu.

Juan Gómez-Jurado loikkasi ensimmäisellä romaanillaan best seller -listojen kärkieliittiin. Kuolinkellot-teoksen on sanottu yhdistävän Dan Brownin Da Vinci -koodia sekä Thomas Harrisin Uhrilampaita mielikuvituksellisen ärhäkkäästi.*

Pidän Brownin kirjoista. Ja pidin tästäkin.

Tyyliltään kirja on vauhdikas ja menevä. Teksti nappaa mukaansa ja pitää otteessaan. Vaikka syyllinen tiedetään oikeastaan alusta asti, ei se haittaa. On jännittävää koittaa pysyä hänen perässään ja koettaa saada selville hänen motiiviaan.

Kirjassa on mielenkiintoisia faktoja, joten näkee että kirjailija on perehtynyt materiaaliinsa hyvin. Se lisäsi ainakin omaa kiinnostustani kirjaa kohtaan. Mukava lisä on sekin, että tapahtumien joukkoon on livauteltu Karoskin ja häntä hoitaneen psykologin keskusteluja aikaisemmilta vuosilta. Niihinkin on piilotettu mitä mainioimpia vihjeitä.

Henkilöhahmot ovat kiintoisia. Heillä on omaa keskinäistä taustaansa ja sitä tulee sotkemaan muutama ulkopuolinen tapaus. Jännitteet hahmojen välillä ovat enemmän kuin maukkaita. Niitä lukija pääsee kuorimaan vähän kerrallaan ja osa paljastuvista asioista yllättää aidosti.

Koukuttava ja hyvä kirja. Vauhtia ja upea Rooma. Kunnon dekkarien ystäville taattua lukemista.

Abigail Gibbs: Autumn Rose

Alkuteos: Autumn Rose (2014)

Ilmestymisaika: 2014 (ko.painos)

Sivumäärä: 416 (painettuna)

Kustantaja: HarperCollinsPublishers Ltd

ISBN: 978-000-750-500-5

Muoto: e-kirja

Sarjamerkintä: The Dark Heroine #2

Peukku: q^^

*The highly anticipated sequel to The Dark Heroine: Dinner with a Vampire.

Her fate is set in stone…

Autumn Rose lives in a sleepy seaside town in the south west of England, but buried deep under the surface of her quiet life are dark secrets. Swirling marks on her skin mark her out as having extraordinary power, but at school she is shunned and condemned by the very people she is sworn to protect.

But the appearance of a handsome young man at her school - who has the same curious markings as Autumn Rose - sends her world into turmoil. Plus, there is the fact that Autumn keeps dreaming of a human girl who is about to be seduced by a very dark Prince… and Autumn must figure out how to save her before it is too late.*

Pakko oli lueskella tämä sarjan toinen osa miltei heti ensimmäisen osan perään ja katsoa, josko jotain kehitystä olisi tapahtunut. Jotain kyllä, mutta aika paljon kirja kompastelee samoihin pulmiin kuin aikaisempikin osa.

Pisteet siitä, että tässä osassa avataan edes hieman tuota yhdeksän maailmantason tilannetta. Tosin vain hyvin pintapuolisesti, mutta kuitenkin. Nyt ainakin lukija tietää, millaisia olentoja missäkin asuu ja millaisia erikoiskykyjä heillä on. Jotenkin vain esittelystä tuli sellainen tuntu, että tasoja olisi liikaa ja osa niistä tullaan lähes unohtamaan sarjassa, koska niillä ei niin kauheasti ole merkitystä. Saa nähdä miten käy…

Kirja on mielestäni todella ylipitkä. Suurin osa tapahtumista keskittyy Autumnin koulunkäyntiin ja perhe-elämään ja elämän vaikeuksiin ylipäätään. Väliin tyttö rypee eräänlaisessa itsesäälissä ja on pelkuri, väliin taas jo melkoinen tuleva sankaritar. Hahmo on hyvin ristiriitainen. Totuuden nimissä, ei minua ainakaan kiinnostanut oikeastaan ollenkaan hänen koulunkäyntinsä tai työpaikkansa. Miksei kirjassa voitu mennä jo itse asiaan?

Hyvä on. Kirja avaa kyllä Autumnin hahmoa paremmin kuin mitä ensimmäinen osa. Ja koska ilmeisesti Autumn ja Violet tulevat olemaan tärkeimmät sankarittarista, on vain hyväkin, että heistä tiedetään eniten. Etenkin kun nämä kaksi jakavat keskenään suuren yhteyden! Autumn kun näkee koulunkäyntinsä ohella unia Violetista. Eräänlaisia näkyjä siis. Ja on siinä vähän muutakin… Kuitenkin nämä tapahtumat olisi hyvin voinut tiivistää paremminkin. Nyt nimittäin kirjan lopussa on hyvin pieni osuus, jossa tulee täysin uutta asiaa. Onhan se toki hyvä, että tarina pääsi eteenpäin edes vajaan 50 sivun verran…

Kirjoittajana Gibbs ei ole juurikaan ensimmäisestä kirjasta muuttunut. Jaarittelee, heittelee perinteisiä kliseitä joukkoon ja pistää pojat ja tytöt tykkäämään toisistaan. Nprmaalia koulumeininkiä siis osittain luvassa, joskin se haittasi itseäni, etten oikein tunne brittien koululaitosta. Luokat ja asteet siis menivät vähän sekaisin kun tätä englanniksi luki.

Tunnustan, että kyllä enemmän pidän tämän kirjan miespääosassa olevasta prinssi Fallonista. Joskin pohdin sitä, miksi hänet on pitänyt nimetä niin hassusti kun muilla perheenjäsenillä (Fallonin isää lukuunottamatta) on niin tavalliset nimet. Gibbsillä tuntuu muutenkin olevan jännittävä tapa nimetä hahmojaan. Sankarittarilla näyttää nyt olleen jotenkin kuvaavat nimet - Autumn ja Violet - heidän prinssinsä taas ovat saaneet jokseenkin eksoottiset nimet vastakohtana sisaruksiensa perinteisemmille. Jatkuukohan tämä?

Luettavaa tekstiä, muttei mitään tajuntaa räjäyttävää. Jos kaipaa kevyttä fantasiaa romantiikalla, niin tässä sitä kyllä on.

E.L. James: Grey : Fifty Shades of Grey Christian Greyn kertomana

Alkuteos: Grey: Fifty Shades of Grey as Told by Christian (2015)

Suomentajat: Riie Heikkilä ja Anuirmeli Sallamo-Lavi

Ilmestymisaika: 2015 (ko.painos)

Sivumäärä: 542

Kustantaja: Otava

ISBN: 978-951-1-29170-1

Muoto: Nid.

Sarjamerkintä: 1. osa trilogiasta?

Peukku: q^^

*Miljoonia lukijoita hurmannut rakkaustarina kerrotaan nyt Christianin omin sanoin - hänen mietteidensä, tunteidensa ja uniensa kautta.

Christian Grey on tottunut pitämään kaikki langat omissa käsissään. Hänen maailman on siisti, kurinalainen ja täysin tyhjä - kunnes eräänä päivänä Anastasia Steele kompuroi hänen toimistoonsa yhtenä ryöppyävien hiusten ja pitkien raajojen sekamelskana. Christian yrittää unohtaa naisen, mutta joutuukin sen sijaan tunteiden myrskyyn, jota ei kykene käsittämään eikä sivuuttamaan. Ujo ja kokematon Ana tuntuu näkevän suoraan Christianin lävitse - siihen ei yksikään nainen ole vielä pystynyt. Kukaan ei ole koskaan tunnistanut bisnesmenestyksen ja prameiden puitteiden kätkössä piileksivää viluista, satutettua sydäntä.

Voiko suhde Anan kanssa viimein karkottaa lapsuuden kauhut Christianin mielestä? Vai ajavatko Christianin tummanpuhuvat seksuaaliset intohimot, hänen kontrollintarpeensa ja hänen sielunsa täyttävä itseinho tytön pois hänen luotaan, niin että hauras toivo paremmasta särkyy?*

Pakkohan se oli lukea. Piti testata, josko tämä näkökulmanvaihdos toisi jotain uutta tähän tarinaan. Niin ei kuitenkaan käynyt. Muutamia unia, Christianin psykologin tapaamista ja paria toista pientä juttua ja tapahtumaa lukuunottamatta tarina ja tapahtumat ovat täsmälleen samat kuin Fifty Shades of Greyn ensimmäisessä osassa. Siksi epäilenkin, että tästäkin on mitä todennäköisimmin tulossa trilogia… Voin vain kysyä, että mistä ihmeen syystä? Tarina on jo kuultu.

Luvassa on samanlaista seksikohtauksesta seksikohtaukseen hyppimistä kuin aikaisemminkin. Samanlaista toisen osapuolen ihailua ja ylistystä. Kummastelua siitä, miten ihmeellinen toinen on. Tietysti paljon itsensä mollaamista ja itseinhossa rypemistä. Aivan hemmetisti enemmän stalkkaamista - Christian paljastuu vieläkin pahemmaksi kuin miltä alkuun vaikuttaa. Ja… Jokseenkin paljon kiroilua ja siihen vielä päälle ei-niin-kauniita intiimialueiden nimiä.

Lukiessa tuli halu mennä piiloon ja pohdin hyvin vakavasti, miksi luen moista höttöä? Koe mielessä kyllä ja siksi, että todennäköisesti tästäkin kirjasta taas puhutaan. Olkoonkin, ettei kirjailija ainakaan kielellisesti tunnu kehittyneen yhtään. Noin pienet muutokset on miltei voinut saada aikaan siten, että on copy pastennut koko tekstin ja vähän muokannut sanamuotoja. Anteeksi vain kaikille, jotka tästä kirjasta pitävät. Itse nimittäin en pitänyt. Joissain kohdissa nimittäin aloin jopa pohtia, onko kirjoittajalla minkäänlaista realistisuuden tajua? Tosin kyseessä on kirja, jonka ehkä ei ole tarkoitus ollakaan realistinen missään suhteessa. Jos unohtaa realistisuuden ja antautuu tarinalle, niin kyllähän kirjan lukee. Mikään tajunnan räjäyttäjä se ei kuitenkaan ole.

Agatha Christie: Särkyneen peilin arvoitus

Alkuteos: Murder in the Mews (1937)

Suomentaja: Anna-Liisa Laine

Ilmestymisaika: 1995 (ko.painos)

Sivumäärä: 230

Kustantaja: WSOY

ISBN: 951-0-12973-9

Muoto: Sid.

Sarjamerkintä: Hercule Poirot -novelleja

Peukku: ^^b

*Nuori nainen löydetään kuolleena kaupungin syrjäkaduilta. Itsemurhako - vai murha?

Englantilaiseen kartanoon kerääntyneen suuren seurueen isäntä ampuu itsensä kesken kaiken.

Poliittinen varkaus, johon liittyy yhtä uskomaton kiristysjuttu.

Kiihkeä ja vaarallinen rakkausdraama Rhodoksella.

Neljä rikosnovellin helmeä yksissä kansissa. Jännittävien tarinoiden langat solmii Hercule Poirot.*

Ihastuttavan ovelia pieniä pähkinöitä taattuun Poirot-tyyliin. Christien novelleissa on nopea ja kepeä tunnelma. Ne eivät ole aivan yhtä vakavia kuin pitemmät Poirot-kirjat, mutta aivan yhtä viihdyttäviä! Jutut ovat mukavan lyhyitä. Juuri sopivia vaikka luettavaksi ennen nukkumaanmenoa.

Abigail Gibbs: The Dark Heroine : Dinner with a Vampire

Alkuteos:The Dark Heroine : Dinner with a Vampire  (2012)

Ilmestymisaika: 2012 (ko.painos)

Sivumäärä: 552

Kustantaja: HarperVoyager

ISBN: 978-0-00-750367-4

Muoto: Nid.

Sarjamerkintä: The Dark Heroine #1

Peukku: q^^

*One moment can change your life forever…

For Violet Lee, a change encounter on a darkened street draws her into a world beyond her wildest imaginings, a timeless place of vast elegance and immeasurable wealth - of beautiful mansions and lavish parties - where a decadent group of friends live for pleasure alone. A place from which there is no escape… no matter how hard Violet tries.

Yet all the riches in the world can’t mark the darkness that lies beneath the gilded surface, embodied in the charismatic but dangerous Kaspar Varn.

Violet and Kaspar surrender to a passion that transcends their separate worlds - but it’s a passion that comes at a price…*

Tässä on taas kirja, joka päätyi lukuuni kahdesta syystä. Ensinnäkin englanninkielisen version kansi on mielenkiintoinen ja toisekseen joku taisi joskus suositella tätä…

Kyseessä on ilmeisestikin kuusiosaiseksi kaavaillun sarjan ensimmäinen osa. Toinen osa on ainakin englanniksi jo ilmestynyt ja kolmannen pitäisi (ainakin kirjailijan nettisivujen mukaan) ilmestyä vielä vuonna 2015. Saa nähdä kuinka käy…

Gibbs sijoittuu aiheeltaan ja tyyliltään jonnekin vähän samansuuntaiseen maailmaan kuin Twilight. Tässä ensimmäisessä osassa kun pääosan saavat vampyyrit ja ihmistyttö, jonka pitäisi muuttua vampyyriksi, sillä kohtalo niin vaatii. Toisissa osissa päästään ilmeisestikin tutustumaan muiden yhdeksän maailmantason “pimeyden olentoihin”, joten siinä suhteessa asetelma on mielenkiintoisempi.

Twilightiin verrattavissa kirja on myös siinä mielessä, että tästäkin löytyvät tietyt peruskliseet: aluksi ei tykätä, sitten tykätäänkin. Esitetään kovempaa kuin mitä on ja hangoitellaan muutenkin vastaan. Tytön on valittava kahden pojan välillä ja toisten tunteilla leikitellään muutenkin. Ja tietysti luvassa on enemmän tai vähemmän vaarallisia tilanteita ja paljon seksuaalisia viitteitä ja itse seksiäkin. Se, missä Twilight jätetään kauaksi taakse, piilee siinä, että Gibbs muistaa sen, etteivät vampyyrit ole söpöjä ja pörröisiä. Tässä kirjassa purraan ja juodaan verta ja ihmisiä oikeasti kuolee.

Vaikka Gibbs onkin muistanut vampyyreiden todellisen luonnon, huomaa kirjasta sen, että sen on kirjoittanut nuori nainen. Hänhän aloitti kirjoittamisen ollessaan vasta 14-vuotias. Ikä näkyy tekstissä, sillä se on paikoin vähän lapsellisen oloista. Ja monessakin kohtaa vähän ylipitkää. Kirjaa on lyhennetty käsittääkseni aika paljon netissä julkaistusta alkuperäisversiosta, mutta silti siinä tuntuu olevan paljon ylimääräistä ja itse tarinan kannalta epäolennaista. Ehkä toinen osa on jo tiiviimpi paketti?

Kirjassa on aika monia hahmoja, joista tärkeimpiä ovat tietenkin Violet ja Kaspar. He ovat minun makuuni ehkä turhankin perinteinen pari kinasteluineen ja käyttäytymisineen. Olkoonkin, etten kovinkaan moneen vegetaristihahmoon ole törmännyt… Sivuhahmoissa on monia mielenkiintoisia tapauksia, joista toivottavasti kuulemme enemmän jatkossa. Heistä mainittakoon vaikka Kasparin veli Cain.

Minua lukijana häiritsee se, että kirjailija on luonut maailmankaikkeuden, jossa on yhdeksän tasoa, mutta meille kerrotaan oikeastaan vain kahdesta. Meidän omastamme ja sitten sagejen asuttamasta ensimmäisestä tasosta. Eikä sage-rotua edes avata lukijalle kunnolla. He vain ovat “pimeyden rotu”, joka hallitsee magiaa ja on hyvinkin voimallinen. Toivottavasti koko maailmankaikkeutta avataan paremmin myöhemmissä osissa. Myös alituinen niiailu - englanniksi tietenkin curtsey - alkaa aika nopeasti ottaa kaaliin. Olisi pitänyt miltei laskea, miten monta kertaa ko. sana esiintyy kirjassa...

Kokonaisuutena kirja on luettava ja viihdyttävä. Sen parissa saa mainiosti ajan kulumaan. Jos pidit Twilightista, niin kannattaa kokeilla. Jos suosit enemmän Anne Ricen tyyliä, kannattaa ainakin antaa mahdollisuus.

Mia Vänskä: Saattaja

Alkuteos: Saattaja (2011)

Lukija: Leena Pöysti

Ilmestymisaika: 2012 (ko.painos)

Kesto: 8h 33min (8 CDtä)

Kustantaja: Atena Kustannus Oy

ISBN: 978-951-692-961-6

Muoto: äänikirja

Peukku: ^^b

*Kiitetty kauhuesikoinen, joka sai Helsingin kaupunginkirjaston 12 osumaa -tunnustusalkinnon vuonna 2012.

Kaikki alkaa, kun Lilja muuttaa entiseen kotitaloonsa. Kellarin valot räpsyvät ja keskelle lattiaa ilmestyy tyhjästä lätäkkö. Sitten naapurin vanha nainen puukotetaan raa’asti ja Liljan äiti löytyy kotitalon kellarista koomaan vajonneena.

Liljan lapsuusmuistot ja painajaiset alkavat loksahdella yhteen: hänellä on erityislaatuinen kyky, jota hänen odotetaan käyttävän. Liljan on astuttava maailmaan, jonka hän tuntee vain vanhoista taruista: eksyneet ovat täynnä vihaa, joka purkautuu viattomiin ja ottaa nämä valtaansa.

Saattaja on vahva kertomus kohtalon väistämättömyydestä ja vastuuseen kasvamisesta, se raottaa myös verhoa muinaisten myyttien todellisuuteen. Nimettömän uhkan kylmän hengityksen tuntee koko ajan niskassaan.

Teos Saattaja ilmestyi Atenan kustantamana vuonna 2011.*

Vänskän teosta on kehuttu ja siksipä nappasin sen kuunteluun. Kiinnostava teos, joka on ehdottomasti tutustumisen arvoinen.

Saattajassa on mielenkiintoisia hahmoja, montaa erilaista ihmistyyppiä ja kohtaloa. Vaikkei kaikkiin tärkeisiinkään hahmoihin mennä kovin syvälle sisään, saa heistä silti hyvän kuvan ja heistä välittää. Hyviin tykästyy ja ilkeistä ei niinkään pidä. Joillekin antaa jopa mielellään uuden mahdollisuuden.

Juoni on kiinnostava. Siihen punotaan sopivassa määrin totuutta ja tarua. Palasia ripotellaan alkuun rauhallisempaan tahtiin, mutta loppua kohti vauhti kiihtyy. Ja luvassa on muutama yllätyskin.

Lukijana Leena Pöysti oli minulle uusi kokemus. Hänen ääntään on miellyttävä kuunnella ja hän saa hahmoihin mukavasti erilaisuutta. Hänen lukusuorituksensa on hyvä.

Kaari Utrio: Vendela

Alkuteos:  Vendela (1989)

Ilmestymisaika: 1989 (ko.painos)

Sivumäärä: 433

Kustantaja: Tammi

ISBN: 951-30-9200-3

Muoto: Sid.

Peukku: ^^b

*Kauniin parantajaneidon ja ylhäisen ritarin intohimoinen rakkaustarina keskiajan Suomessa, vaarojen ja vaurauden Itämaassa.

Vendela Dalhus on elänyt syntymästään asti sukulaisten hoivissa Turussa. Hän on häikäisevän kaunis ja viisas, hänet on pienestä pitäen opetettu parantajaksi. Mutta mitä auttavat taidot ja kauneus, kun neidolla ei ole myötäjäisiä?

Ritari Hartman Garse on Kiskon Tuurilan herra, mahtava valtakunnan ylimys. Hänen kaltaisiaan ei köyhän orpotytön sovi edes ajatella. Mutta Vendela Dalhus on nähnyt ritarin Turun tuomiokirkossa. Hänen vaatimaton sydämensä on löytänyt ilon epäitsekkäästä rakkaudesta: Vendela Dalhus ei toivo mitään, ei odota mitään, rakkaus on hänelle kylliksi. Vendela joutuu kuitenkin matkustamaan Turusta Viipuriin suuressa kauppiassaattueessa. Saattuetta johtaa ritari Hartman Garse...

Ritarin ja parantajaneidon kiihkeä ja oikukas pyörteissä taistelevat rakastavaiset Itämaan laidalta toiselle, Viipurista Kokemäelle, Kiskosta Vehkalahdelle. Itämaa on vaarallinen paikka elää, sillä kuninkaan valta on murtunut - kukin pitäköön huolen itsestään ja suojaton on vahvimman saalis.*

Utrio on loistava kertomaan historiallista tarinaa. Yksityiskohdat niin elinolojen kuvailun kuin vaatteiden ja tapojen esittelyjen suhteen ovat tarkkoja ja luovat kertomukseen todellisuuden tunnun joka todella tarttuu. Maisemat ja tapahtumat on helppo kuvitella silmiensä eteen.

Lukijan eteen asetellaan joukko mielenkiintoisia henkilöitä, joista osa on todellisia ja osa taas ei. Tosi ja tarina sulautuvat kauniisti ja luonnollisesti yhteen luoden maailman, joka aivan täysin olisi voinut olla totta niine kaikkinensa. Hahmoissa on värikylläisyyttä ja valinnan varaa. Toisista pitää välittömästi, toiset taas tekisi mieli itse sulkea jonnekin pois mielestä.

Utrio kuvaa upeasti nuoren ja köyhän naisen elämää ja asemaa. Hän saa kirjoitustyylillään lukijan helposti valtaansa ja kirjaa on hankala laskea käsistään ennen kuin se on kaluttu kannesta kanteen. Tässä on rakkaustarina, joka todella ottaa omakseen.

Michael Crichton: Kadonnut maailma

Suomentaja: Jaakko Kankaanpää

Ilmestymisaika: 1996 (ko.painos)

Sivumäärä: 443

Kustantaja: Otava

ISBN: 951-1-13816-2

Muoto: Sid.

Peukku: ^^b

*On kulunut kuusi vuotta Jurassic Parkin painajaisesta, joka murskasi tiedemiesten mielikuvitukselliset haaveet. Esihistorialliset pedot hävitettiin, Dinosauruspuisto tuhottiin, ja saari suljettiin yleisöltä.

Mutta nyt Costa Ricasta on alkanut kantautua huhuja valtavista tunnistamattomista eläimistä - jotain jäi sittenkn henkiin…

Kaaosteoriitikko Ian Malcolm matkaa tiedemiesjoukon mukana syrjäiselle Costa Rican saarelle. Toisellakin retkikunnalla on sama määränpää - ja omat suunnitelmansa dinosaurusten varalle.

Saarella tutkijoiden eteen avautuu maailma sellaisena kuin se oli kuusikymmentäviisi miljoonaa vuotta sitten, yhtä kiehtovana ja arvoituksellisena.

Vai avautuuko? Miksi saarella vilisee lihansyöjiä? Missä ovat vanhat yksilöt?

Alkuperäinen Dinosauruspuisto paljastuu vain kulissiksi. Epäonniset kokeet tehtiinkin tällä syrjäisellä saarella, jota nyt hallitsevat vapaina käyskentelevät petolaumat.*

Olen joskus pentuna, varmaan alakouluikäisenä, katsonut kaikki Jurassic Park -elokuvat, jotka silloin olivat nähtävillä. Tarkoitan siis niitä kolmea ensimmäistä. Ne tekivät minuun suuren vaikutuksen ja siksipä eräänlaisessa nostalgiamielessä tartuin tähän kirjaan nähdäkseni, mistä moiset elokuvat ovat saaneet innoituksensa. Ja nyt luettuani tämän kakkoskirjan, ymmärrän kyllä hyvin, miksi näistä innostuttiin.

Elokuva ja kirja ovat varsin erilaisia. Kirjassa tärkeitä hahmoja on enemmän ja heihin pääsee paremmin käsiksi. Tapahtumat myös eroavat melkoisesti toisistaan. Jotkut kuuluisat kohtaukset tietenkin ovat niin kirjassa kuin elokuvassakin, mutta muuten eroja kyllä löytyy. Kirjassa esimerkiksi seikkaillaan aikapaljon myös saaren ulkopuolella ja perehdytään tapahtumien taustoihin enemmän.

Chrihtonin tyyli kirjoittaa on erittäin luettava ja vakuuttava. Sivut menevät eteenpäin kuin itsestään, sillä tekstiin on todella helppo päästä sisälle ja se on kiinnostavaa luettavaa. Tyylissä on myös jotain asiantuntevaa, joten hänen esittämiään väitteitä on melko helppo pitää faktoina. Ainakin siis kirjan lukemisen ajan. Aika mielikuvituksellisiahan ne ovat.

Kirjan juoni on kiinnostava. Joukko - tai siis kaksi joukkoa - saapuu saarelle. Alkuun kaikki menee hyvin ja sitten ei enää niin kauhean hyvin. Tietoja dinosauruksista on tiputeltu mukaan sopivasti. Oikeastaan niitä voisi olla enemmänkin. Pientä miinusta voisin antaa siitä, että osa hahmoista tuntuu olevan mukana vain siksi, että heidät voidaan uhrata, mutta toisaalta - eihän sankareita sovi syödä. Muuten hahmokatraassa ei ole valittamista. Mielenkiintoisia persoonia.

Tämän kirjan voi mainiosti lukea vaikkei olisikaan lukenut Jurassic Parkia tai katsonut elokuvia. Sen verran itsenäinen se on. Menneisiin tapahtumiin viitataan, mutta ne eivät ole juonen kannalta kovin oleellisia ja niitä selitetään kyllä sen verran kuin on tarpeen. Uskon, että tämä kirja voi olla monenkin mieleen. Myös vähemmän lukeneiden kannattaa kokeilla. Tämä kirja kyllä rikkoo jään.

Max Manner: 72h

Alkuteos: 2011 (ilm.)

Ilmestymisaika: 2012 (ko.painos)

Sivumäärä: 436

Kustantaja: Minerva Kustannus

ISBN: 978-952-492566-2

Muoto: e-kirja
Sarjamerkintä: Annika Malm -trilogia #2

Peukku: ^^b

*Kapinahenkinen entinen poliisi Annika Malm odottaa Arlandan lentokentällä Turkuun lähtevää konetta. Vieressä istunut mies unohtaa puhelimensa pöydälle. Puhelin soi. Annika vastaa. Maailma pysähtyy. Ajojahti alkaa. Vain kolmeen jäätävän kylmään tammikuun vuorokauteen keskittyvä tarina etenee lähes tunti tunnilta ja huipentuu pieneen norjalaiskylään - ja todelliseen infernoon. Annika Malm -trilogian toinen osa rikkoo perinteisen dekkariviihteen totutut rajat. Se kiristää toimintaruuvin äärimmilleen ja murtautuu pohjoismaisen trillerigenren kuumimpaan ytimeen.*

Jännittävästi vähän televisio sarja 24:n mukaan kerrottu trilleri. Kolme päivää, 72 tuntia. Mitä kaikkea siinä ajassa ehtiikään tapahtua? Miten menneisyys ja nykyisyys, sekä useat eri sattumukset kietoutuvat kiinnostavasti ja erittäin sotkuisestikin toisiinsa.

Kirja tempaisee mukaansa. Se on kirjoitettu intensiivisesti ja vaikka hahmoja onkin monta, ovat he kaikki kiinnostavia. Heistä haluaa tietää enemmän. Heihin haluaa päästä paremmin kiinni. Lukija janoaa tietää, miten lopulta käykään ja kuka vetää pisimmän korren. Turhaan ei tekstiä tuhlata. Ympäristöstä ja tapahtumista kerrotaan vain olennaisin. Vilkkaat vuoropuhelut siivittävät tarinaa eteenpäin.

Loppuratkaisu on melko yllättävä ja jättää lukijalle joitain kysymyksiä. Kaikkeen ei anneta vastauksia, mikä itseäni hieman harmittaa, kuten yleensäkin. Toisaalta näin jokainen voi itse päättää ainakin muutamasta kohtalosta. Eikä itseäni juurikaan haitannut se, että kyseessä oli trilogian toinen osa. Pitänee jossain vaiheessa lukaista ensimmäinen ja viimeinenkin osa.

Viivi Hyvönen: Apina ja Uusikuu

Alkuteos:  Apina ja Uusikuu (2008)

Ilmestymisaika: 2008 (ko.painos)

Sivumäärä: 449

Kustantaja: WSOY

ISBN: 978-951-0-33933-6

Muoto:Sid.

Peukku: q^^

Lukuhaaste 2015: Nuorille tai nuorille aikuisille suunnattu kirja (50/50)

*Lohduton, eristetty kaupunki. Ihmisapina Hanuman ja trenssitakkinen kolmikko. Salaperäinen Eesau ja suloinen Luna.

Tervetuloa Dystopoliiseen, apinoiden asuttaman kaatopaikan ja aavan meren eristämään kaupunkiin, jossa pätevät omanlaisensa kirjoittamattomat mutta kirjallisuuteen kietoutuneet lait. Yksityisetsivä Hanuman rakastuu, pettyy ja joutuu kohtaamaan sekä menneisyytensä varjot että joukon trenssitakkisia muukalaisia etsiessään syyllisten ohella omaa identiteettiään. Tarvitaan vain yksi toimeksianto, joka muuttaa kaiken.

Apina ja Uusikuu on samaan aikaan surumielinen selonteko kaihoisasta rakkaudesta, savuun verhoutunut veijaridekkari ja fantastinen sukellus surrealistiseen tarinoiden todellisuuteen. Se on myös hienovireinen tieteiskertomus ihmisistä ja apinoista, joiden kohtalo ei ole heidän omissa käsissään.*

Hyvönen on minulle tuttu kirjailija nuoruudesta. Olen lukenut niin Etsijä kuin Mahlaa suonissaan -teokset ja pidin niistä oikein kovasti. Siksipä odotukseni olivatkin varsin korkealla kun nappasin tämän kirjan lukuhaasteeni viimeiseen kohtaan. Valitettavasti jouduin pettymään.

Henkilöhahmoja on melko monta. Heillä on enemmän tai vähemmän hupaisia nimiä. Lopulta kuitenkaan juuri kukaan ei tunnu jäävän mieleen tai tule edes kovin läheisen oloiseksi. Hahmoista ripotellaan tietoja sikin sokin ja jotenkin sekavan tuntuisesti. Edes tärkeimpiin hahmoista ei tunnu pääsevän sisälle. Joskin tietty etäisyys kaikkiin hahmoihin näyttäisi olevan osa kirjan ideasta…

Tarinaa lähestytään muutamaltakin eri kantilta. Eesau selittää lähtötilanteen ja lopettelee tarinan. Luna kirjoittaa auki unensa, jotta lukija ymmärtäisi paremmin. Hanuman raportoi tekemisiään ja väliin pääsemme seuraamaan hänen vaiheitaan menneisyydessä. Lisäksi toimitus huomauttelee väliin omiaan. Vaikka nämä katsantokannat ovatkin mielenkiintoisia, ne myös sekoittavat pakkaa melkoisesti. Lukijan saattaa olla hankala pysyä perillä tapahtumista ja juonesta.

Juoni onkin sitten oma juttunsa. Hanuman saa useamman tehtävän, jotka mystisesti kietoutuvat toisiinsa ja siinäpä onkin sitten soppaa kerrakseen. Näiden sinällään yksinkertaisen oloisten juttujen taustalla on kuitenkin vielä jotain… Joka kyllä käy varsin nopeasti selville, jos lukija vain on tarkkana. Kun tämän taustavärin tavoittaa, käy juoni ehkä jokseenkin tylsäksi ja yllätyksettömäksi.

Hupia kirjasta kyllä saa, mutta hyppelehtiminen sinne tänne apinalauman mukana ei tällä kertaa ollut minun juttuni.