Alkuteos: Beautiful Malice (2010)
Suomentaja: Peikko Pitkänen
Ilmestymisaika: 2010 (ko.painos)
Sivumäärä: 301
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-951-1-24567-4
Muoto: Sid.
Peukku: ^^b
*Kylmäävää psykologista jännitystä.
“Olin ikionnellinen, kun ystävystyimme. Olin imarreltu, koska Alice oli niin hauska ja suosittu. Hän olisi saanut ystäväkseen kenet tahansa. Ja Rachelin kuoleman jälkeen olin ollut kauan yksin. Taisin olla yksinäinen. Minä ja Robbie jouduimme kumpikin Alicen lumoihin.”
Katherine on vaihtanut kaupunkia ja nimeä saadakseen etäisyyttä menneisyytensä synkkään tragediaan. Hurmaavan Alicen ja tämän poikaystävän seurassa hän tuntee viimein jotakin onnen kaltaista, eikä suostu kuuntelemaan sisimmässään voimistuvaa varoitusääntä.
Kun Katherine viimein ymmärtää, ettei ystävystyminen ole sattumaa, Alice on jo vetänyt hänet mukaan sairaaseen leikkiinsä.
Australialainen Rebecca Jamesin (s.1970) esikoisromaanin käännösoikeudet on myyty jo yli kolmeenkymmeneen maahan.*
Jamesilla on miellyttävä tyyli kirjoittaa. Hänen tekstinsä on suoraa ja rehellistä, tarttuvaa. Kertomuksessa tapahtumat soljuvat eteenpäin sujuvasti ja välillä kiusaavasti. Menneen tapahtumia kun paljastetaan aina vähän kerrallaan…
Tarina liikkuu kolmella tasolla. Yhdellä tasolla seurataan Katherinen elämää nykyhetkessä, muutamia vuosia Alicen jälkeen. Toisella tasolla seurataan tapahtumia Alicen aikaan ja kolmas taso valottaa menneisyyttä ja Rachelin kuolemaa. Nämä kolme tasoa on saatu sovitettua hyvin yhteen. Vaihdokset on sijoitettu hyvin, joten lukija pysyy jännityksessä. Tähän ehkä vaikuttavat kerrontatavan muutokset. Välillä tekstissä on minä-kertoja, välillä seurataan tapahtumia ulkopuolisen kertojan kautta ja muutamissa kohdissa taas kertoja puhuu suoraan lukijalle, kuin tämä olisi itse tapahtumien keskellä.
Henkilöhahmot eivät mene kovin syvällisiksi, mutta suurimmasta osasta pitää luonnostaan. Robbie ja Katharine ovat sympaattisia, heistä ei oikeastaan voi olla pitämättä. Katherinen vanhemmat vaikuttavat aluksi kylmiltä, mutta pääsevät yllättämään. Myös monet muut hahmot ovat raikkaita ja persoonallisia. Alice sen sijaan ärsytti minua aivan alusta asti. Liian täydellinen ja liian täynnä itseään. Sitä en voi ymmärtää, kuinka kukaan voi haluta ihailla häntä.
Tarina alkaa todella hyvin. Se kiinnostaa ja tapahtumia on jännittävä seurata. Jossain vaiheessa asiat alkavat kuitenkin vähä vähältä mureta. Loppu tulee jotenkin aivan liian äkkiä. Se on kuin rysähdys, jota ei kaikista varoituksista huolimatta osannut odottaa. Ja silti se olisi saanut olla jotain vähän enemmän. Se viimeinen niitti jää uupumaan…
Hienosti kirjoitettu esikoisteos Ystävä hyvä kuitenkin on. Se herättää ajatuksia ja tunteita, laittaa pohtimaan sitä, miten perhe oikeastaan voi reagoida kun toinen lapsista kuolee ja toinen selviytyy. Miten tapahtumat oikeasti vaikuttavat perheeseen ja elämään. Tutustumisen arvoinen nuortenkirja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti