Alkuteos: Autumn Rose (2014)
Ilmestymisaika: 2014 (ko.painos)
Sivumäärä: 416 (painettuna)
Kustantaja: HarperCollinsPublishers Ltd
ISBN: 978-000-750-500-5
Muoto: e-kirja
Sarjamerkintä: The Dark Heroine #2
Peukku: q^^
*The highly anticipated sequel to The Dark Heroine: Dinner with a Vampire.
Her fate is set in stone…
Autumn Rose lives in a sleepy seaside town in the south west of England, but buried deep under the surface of her quiet life are dark secrets. Swirling marks on her skin mark her out as having extraordinary power, but at school she is shunned and condemned by the very people she is sworn to protect.
But the appearance of a handsome young man at her school - who has the same curious markings as Autumn Rose - sends her world into turmoil. Plus, there is the fact that Autumn keeps dreaming of a human girl who is about to be seduced by a very dark Prince… and Autumn must figure out how to save her before it is too late.*
Pakko oli lueskella tämä sarjan toinen osa miltei heti ensimmäisen osan perään ja katsoa, josko jotain kehitystä olisi tapahtunut. Jotain kyllä, mutta aika paljon kirja kompastelee samoihin pulmiin kuin aikaisempikin osa.
Pisteet siitä, että tässä osassa avataan edes hieman tuota yhdeksän maailmantason tilannetta. Tosin vain hyvin pintapuolisesti, mutta kuitenkin. Nyt ainakin lukija tietää, millaisia olentoja missäkin asuu ja millaisia erikoiskykyjä heillä on. Jotenkin vain esittelystä tuli sellainen tuntu, että tasoja olisi liikaa ja osa niistä tullaan lähes unohtamaan sarjassa, koska niillä ei niin kauheasti ole merkitystä. Saa nähdä miten käy…
Kirja on mielestäni todella ylipitkä. Suurin osa tapahtumista keskittyy Autumnin koulunkäyntiin ja perhe-elämään ja elämän vaikeuksiin ylipäätään. Väliin tyttö rypee eräänlaisessa itsesäälissä ja on pelkuri, väliin taas jo melkoinen tuleva sankaritar. Hahmo on hyvin ristiriitainen. Totuuden nimissä, ei minua ainakaan kiinnostanut oikeastaan ollenkaan hänen koulunkäyntinsä tai työpaikkansa. Miksei kirjassa voitu mennä jo itse asiaan?
Hyvä on. Kirja avaa kyllä Autumnin hahmoa paremmin kuin mitä ensimmäinen osa. Ja koska ilmeisesti Autumn ja Violet tulevat olemaan tärkeimmät sankarittarista, on vain hyväkin, että heistä tiedetään eniten. Etenkin kun nämä kaksi jakavat keskenään suuren yhteyden! Autumn kun näkee koulunkäyntinsä ohella unia Violetista. Eräänlaisia näkyjä siis. Ja on siinä vähän muutakin… Kuitenkin nämä tapahtumat olisi hyvin voinut tiivistää paremminkin. Nyt nimittäin kirjan lopussa on hyvin pieni osuus, jossa tulee täysin uutta asiaa. Onhan se toki hyvä, että tarina pääsi eteenpäin edes vajaan 50 sivun verran…
Kirjoittajana Gibbs ei ole juurikaan ensimmäisestä kirjasta muuttunut. Jaarittelee, heittelee perinteisiä kliseitä joukkoon ja pistää pojat ja tytöt tykkäämään toisistaan. Nprmaalia koulumeininkiä siis osittain luvassa, joskin se haittasi itseäni, etten oikein tunne brittien koululaitosta. Luokat ja asteet siis menivät vähän sekaisin kun tätä englanniksi luki.
Tunnustan, että kyllä enemmän pidän tämän kirjan miespääosassa olevasta prinssi Fallonista. Joskin pohdin sitä, miksi hänet on pitänyt nimetä niin hassusti kun muilla perheenjäsenillä (Fallonin isää lukuunottamatta) on niin tavalliset nimet. Gibbsillä tuntuu muutenkin olevan jännittävä tapa nimetä hahmojaan. Sankarittarilla näyttää nyt olleen jotenkin kuvaavat nimet - Autumn ja Violet - heidän prinssinsä taas ovat saaneet jokseenkin eksoottiset nimet vastakohtana sisaruksiensa perinteisemmille. Jatkuukohan tämä?
Luettavaa tekstiä, muttei mitään tajuntaa räjäyttävää. Jos kaipaa kevyttä fantasiaa romantiikalla, niin tässä sitä kyllä on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti