Alkuteos: Paholaisen vasara (2011)
Ilmestymisaika: 2011(ko.painos)
Sivumäärä: 239
Kustantaja: Helsinki-kirjat
ISBN: 978-952-587-466-2
Muoto: Sid.
Peukku: ^^b
Lukuhaaste 2015: Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat kotikaupunkiisi tai -kuntaasi (48/50)
*Draculan verinen tarina saa huikean lisäjuonteen nykypäivän Helsingissä!
“Pimeässä ei ollut muuta pelättävää kuin minä.”
Nuori tutkija Matias Rakola saa eräänä kesäyönä yllättävän puhelun. Helsinkiläiseen mielisairaalaan on tuotu miespotilas, joka sopii loistavasti Matiaksen tekemään tutkimukseen. Potilas väittää olevansa 1400-luvulla elänyt romanialainen prinssi Vladislaus, Bram Stokerin kuuluisan kreivi Draculan historiallinen esikuva.
Rutiinitutkimus saa pian yllättävän käänteen, kun mielisairaalassa tapahtu selittämättömiä asioita ja raaka murha. Alkaa matka kohti pimeyttä, jossa Matias joutuu kohtaamaan myös menneisyytensä synkät salaisuudet. Paholaisen vasara on Juha-Pekka Koskisen hyytävä ja yllätyksellinen romaani, joka pitää lukijan tiukassa otteessaan ensihetkistä alkaen.
“Minulla oli liian suuri nimi. Se alkoi painaa hartioitani.”*
Tunnustan, tämä kirja “huijaa” vähän. Ensinnäkään en aivan asu Helsingissä, mutta mielestäni riittävän lähellä. Ja toiseksi, kirjan tapahtumien kannalta paikka ei ole olennainen. Se voisi tapahtua missä tahansa.
Luin aikaisemmin tänä vuonna Koskisen Ystäväni Rasputinin ja pidin siitä kovasti. Siksi nappasinkin tämän kirjan lukuun. Ja se kyllä kannatti.
Koskisen tyyli tässä kirjassa on vauhdikkaampi, kiihkeämpi kuin Rasputinissa. Tapahtumissa on enemmän intensiiviä ja Matiaksen hahmoon uppoaa syvemmin. Ja siltikään lukija ei täysin tunnu pääsevän hänen ihonsa alle… Luvassa on kiintoisia paljastuksia Matiaksen ja Petran suhteesta, Laurin yllätyksiä, sekä koko joukko juonenkäänteitä, jotka onnistuvat yllättämään. Koskinen naputtaa todella onnistuneesti Matiaksen tutkimuksen lomaan sivujuonta tämän menneisyydestä, joka osoittautuu todella kiintoisaksi.
Koskinen osaa kirjoittaa. Kuitenkin omaan pilkunviilaaja-tyyliini teki pieniä säröjä hänen käyttämänsä kieli. Se on paikoitellen kirjoitettunakin lähempänä puhekielisyyttä. Jotkin taivutusmuodot esimerkiksi ovat enemmän puhe- kuin kirjakielisiä. Toisaalta se kuitenkin sopii tähän kirjaan.
Paholaisen vasara on kiintoisa, kiihkeä kirja, joka varmaan puree nuorempaankin lukijaan. Kannattaa ainakin kokeilla ja haastaa itsensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti