Alkuteos: Grey: Fifty Shades of Grey as Told by Christian (2015)
Suomentajat: Riie Heikkilä ja Anuirmeli Sallamo-Lavi
Ilmestymisaika: 2015 (ko.painos)
Sivumäärä: 542
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-951-1-29170-1
Muoto: Nid.
Sarjamerkintä: 1. osa trilogiasta?
Peukku: q^^
*Miljoonia lukijoita hurmannut rakkaustarina kerrotaan nyt Christianin omin sanoin - hänen mietteidensä, tunteidensa ja uniensa kautta.
Christian Grey on tottunut pitämään kaikki langat omissa käsissään. Hänen maailman on siisti, kurinalainen ja täysin tyhjä - kunnes eräänä päivänä Anastasia Steele kompuroi hänen toimistoonsa yhtenä ryöppyävien hiusten ja pitkien raajojen sekamelskana. Christian yrittää unohtaa naisen, mutta joutuukin sen sijaan tunteiden myrskyyn, jota ei kykene käsittämään eikä sivuuttamaan. Ujo ja kokematon Ana tuntuu näkevän suoraan Christianin lävitse - siihen ei yksikään nainen ole vielä pystynyt. Kukaan ei ole koskaan tunnistanut bisnesmenestyksen ja prameiden puitteiden kätkössä piileksivää viluista, satutettua sydäntä.
Voiko suhde Anan kanssa viimein karkottaa lapsuuden kauhut Christianin mielestä? Vai ajavatko Christianin tummanpuhuvat seksuaaliset intohimot, hänen kontrollintarpeensa ja hänen sielunsa täyttävä itseinho tytön pois hänen luotaan, niin että hauras toivo paremmasta särkyy?*
Pakkohan se oli lukea. Piti testata, josko tämä näkökulmanvaihdos toisi jotain uutta tähän tarinaan. Niin ei kuitenkaan käynyt. Muutamia unia, Christianin psykologin tapaamista ja paria toista pientä juttua ja tapahtumaa lukuunottamatta tarina ja tapahtumat ovat täsmälleen samat kuin Fifty Shades of Greyn ensimmäisessä osassa. Siksi epäilenkin, että tästäkin on mitä todennäköisimmin tulossa trilogia… Voin vain kysyä, että mistä ihmeen syystä? Tarina on jo kuultu.
Luvassa on samanlaista seksikohtauksesta seksikohtaukseen hyppimistä kuin aikaisemminkin. Samanlaista toisen osapuolen ihailua ja ylistystä. Kummastelua siitä, miten ihmeellinen toinen on. Tietysti paljon itsensä mollaamista ja itseinhossa rypemistä. Aivan hemmetisti enemmän stalkkaamista - Christian paljastuu vieläkin pahemmaksi kuin miltä alkuun vaikuttaa. Ja… Jokseenkin paljon kiroilua ja siihen vielä päälle ei-niin-kauniita intiimialueiden nimiä.
Lukiessa tuli halu mennä piiloon ja pohdin hyvin vakavasti, miksi luen moista höttöä? Koe mielessä kyllä ja siksi, että todennäköisesti tästäkin kirjasta taas puhutaan. Olkoonkin, ettei kirjailija ainakaan kielellisesti tunnu kehittyneen yhtään. Noin pienet muutokset on miltei voinut saada aikaan siten, että on copy pastennut koko tekstin ja vähän muokannut sanamuotoja. Anteeksi vain kaikille, jotka tästä kirjasta pitävät. Itse nimittäin en pitänyt. Joissain kohdissa nimittäin aloin jopa pohtia, onko kirjoittajalla minkäänlaista realistisuuden tajua? Tosin kyseessä on kirja, jonka ehkä ei ole tarkoitus ollakaan realistinen missään suhteessa. Jos unohtaa realistisuuden ja antautuu tarinalle, niin kyllähän kirjan lukee. Mikään tajunnan räjäyttäjä se ei kuitenkaan ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti