Alkuteos: Apina ja Uusikuu (2008)
Ilmestymisaika: 2008 (ko.painos)
Sivumäärä: 449
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-951-0-33933-6
Muoto:Sid.
Peukku: q^^
Lukuhaaste 2015: Nuorille tai nuorille aikuisille suunnattu kirja (50/50)
*Lohduton, eristetty kaupunki. Ihmisapina Hanuman ja trenssitakkinen kolmikko. Salaperäinen Eesau ja suloinen Luna.
Tervetuloa Dystopoliiseen, apinoiden asuttaman kaatopaikan ja aavan meren eristämään kaupunkiin, jossa pätevät omanlaisensa kirjoittamattomat mutta kirjallisuuteen kietoutuneet lait. Yksityisetsivä Hanuman rakastuu, pettyy ja joutuu kohtaamaan sekä menneisyytensä varjot että joukon trenssitakkisia muukalaisia etsiessään syyllisten ohella omaa identiteettiään. Tarvitaan vain yksi toimeksianto, joka muuttaa kaiken.
Apina ja Uusikuu on samaan aikaan surumielinen selonteko kaihoisasta rakkaudesta, savuun verhoutunut veijaridekkari ja fantastinen sukellus surrealistiseen tarinoiden todellisuuteen. Se on myös hienovireinen tieteiskertomus ihmisistä ja apinoista, joiden kohtalo ei ole heidän omissa käsissään.*
Hyvönen on minulle tuttu kirjailija nuoruudesta. Olen lukenut niin Etsijä kuin Mahlaa suonissaan -teokset ja pidin niistä oikein kovasti. Siksipä odotukseni olivatkin varsin korkealla kun nappasin tämän kirjan lukuhaasteeni viimeiseen kohtaan. Valitettavasti jouduin pettymään.
Henkilöhahmoja on melko monta. Heillä on enemmän tai vähemmän hupaisia nimiä. Lopulta kuitenkaan juuri kukaan ei tunnu jäävän mieleen tai tule edes kovin läheisen oloiseksi. Hahmoista ripotellaan tietoja sikin sokin ja jotenkin sekavan tuntuisesti. Edes tärkeimpiin hahmoista ei tunnu pääsevän sisälle. Joskin tietty etäisyys kaikkiin hahmoihin näyttäisi olevan osa kirjan ideasta…
Tarinaa lähestytään muutamaltakin eri kantilta. Eesau selittää lähtötilanteen ja lopettelee tarinan. Luna kirjoittaa auki unensa, jotta lukija ymmärtäisi paremmin. Hanuman raportoi tekemisiään ja väliin pääsemme seuraamaan hänen vaiheitaan menneisyydessä. Lisäksi toimitus huomauttelee väliin omiaan. Vaikka nämä katsantokannat ovatkin mielenkiintoisia, ne myös sekoittavat pakkaa melkoisesti. Lukijan saattaa olla hankala pysyä perillä tapahtumista ja juonesta.
Juoni onkin sitten oma juttunsa. Hanuman saa useamman tehtävän, jotka mystisesti kietoutuvat toisiinsa ja siinäpä onkin sitten soppaa kerrakseen. Näiden sinällään yksinkertaisen oloisten juttujen taustalla on kuitenkin vielä jotain… Joka kyllä käy varsin nopeasti selville, jos lukija vain on tarkkana. Kun tämän taustavärin tavoittaa, käy juoni ehkä jokseenkin tylsäksi ja yllätyksettömäksi.
Hupia kirjasta kyllä saa, mutta hyppelehtiminen sinne tänne apinalauman mukana ei tällä kertaa ollut minun juttuni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti