lauantai 11. helmikuuta 2017

Taru & Tarmo Väyrynen: Kuningastie


Alkuteos: Kuningastie (1997)
Ilmestymisaika: 2016 (ko.painos)
Sivumäärä: 170
Kustantaja: e-kirja versio omakustanteena
ISBN: 978-952-68493-8-6
Muoto: e-kirja (EPUB)
Sarjamerkintä: Vuorileijonan varjo #2
Peukku: ^^b
Huom: Alkuperäinen sarja oli trilogia, joka on sittemmin laajentunut
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 5, 6, 12, 20, 21, 31, 39 ja 47


*Kareta taistelee oikeudestaan Vuorimaan kuninkuuteen, mutta taistelu ei olekaan sellaista kaunista sankaruutta, josta hän on haaveillut. Sota on raakaa väkivaltaa silloinkin, kun tavoitteena on oikeudenmukaisuuden puolustaminen.*


Tämä kirja oli alkuperäisen trilogian suosikkini. Vieläkin se teki vaikutuksen. Ei kuitenkaan enää yhtä suurta kuin silloin aikoinaan.


Kirjan tapahtumat sijoittuvat Sirpiä edellisessä kirjassa uhanneeseen Vuorimaahan. Ajallisesti kirjassa ehtii kulumaan yli vuosi, sillä lapsia ehditään saattaa alulle ja synnyttää sodan riehuessa ympärillä. Se, mikä nyt minua hieman ärsyttikin, on se, että miltei kaikki tärkeät hahmot paritetaan jossain vaiheessa jollekulle toiselle tärkeälle hahmolle. Lisäksi salaisia sukulaisia ja yllättäviä jälleennäkemisiä on reilusti tarjolla.


Kuningastien vahvuus on sen nuorten sankareiden kasvussa. He tekevät virheitä, mutta oppivat niistä ja kasvavat vahvemmiksi. Ja onnistuvat siinä samalla näyttämään mallia myös muille ihmisille, jotka jopa oppivatkin heiltä jotain. Kirjan sivuilla useammat tarinat punoutuvat yhteen ja muodostavat jännittävän kokonaisuuden, joka pitää lukijan otteessaan alusta loppuun. Nytkään ei nimittäin ole tarjolla hiljaisia hetkiä, vaan tapahtumat etenevät reippaasti eteenpäin tuossa juonittelujen ja vallantavoittelun maailmassa.

Todennäköisesti tulen toistamaan itseäni reippaasti tämän lukuprojektini aikana, sillä pidän todella Väyrysten tyylistä edetä. Heidän kielensä on yksinkertaisuudessaan kaunista ja toimivaa. Ja lisäksi he ovat yksinkertaisia asioita yhdistämällä onnistuneet luomaan maailman, joka toimii. Siellä on uskomattomia asioita, mutta myös tavallisuutta, joka tekee siitä todellisen ja uskottavan. Heidän nuoriin sankareihinsa on helppo tykästyä.

2 kommenttia:

  1. On mukava lukea näitä arvioita, joissa perusajatus on selvästi ymmärretty, ja tuo kritiikki parinmuodostuksesta osuu tasan yhteen heikkouteeni: haluan luoda onnellisia ihmissuhteita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En näkisi tuota heikkoutena. On ihana luoda ja löytää onnellisia ihmissuhteita. Niistä on mukava haaveilla, etenkin jos tapahtumat ovat ikäviä, sillä niistä saa voimaa jaksaa. Ehkä vain itse olen kasvanut aavistuksen liian "isoksi" siihen, että kaikki löytäisivät sen oikean.

      Poista