Alkuteos: Peril at End House (1932)
Suomentaja: O. A. Joutsen
Ilmestymisaika: 1973 (ko.painos)
Sivumäärä: 221
Kustantaja: WSOY
ISBN: 951-0-00095-7
Muoto: Nid.
Sarjamerkintä: Hercule Poirot #6
Peukku: q^^
*Cornwallin rannikon kesä on lämmin ja terveellinen ansaittuun lepoon vetäytyneelle entiselle salapoliisille Hercule Poirot’lle. Yhtä terveellinen se ei ole Nick-tytölle, jota vastaan kolmen päivän aikana on tehty kolme murhayritystä. Nämä kaksi kohtaavat sattumalta ja pikku belgialaisen on jälleen kerran luovuttava laakereilla lepäämisen ajatuksesta. Poirot’n vainukoiravaistot terästyvät kun käy ilmi, että vainottu nuori nainen on rappeutuneen mutta arvokkaan sukukartanon ainoa perijä. Talolla jolla on kohtalokas nimi - Tien pää.
Vaarallinen talo on Agatha Christien varhaisia, jo >>Riksin sarjasta>> tuttuja salapoliisiromaaneja. Niitä joihin hänen maineensa loistavana kertojana ja veitsenterävästi kehitettyjen rikosjuonien mestarina perustuu.*
Vaarallinen talo on ehkä yksi kinkkisimmistä Poirot-mysteereistä ja sen onnistuu mitä parhaiten pitämään lukija varppeillaan. Vihjeet ja vinkit tarjotaan hyvin, mutta niiden yhdistäminen oikein ja oikeassa järjestyksessä on kohtalaisen hankalaa. Etenkin kun kirjan kertojana toimii aina niin ihanan kunniallinen ja sinisilmäinen kapteeni Hastings.
Kirja on todella moneen muuhun Poirot-kirjaan verrattuna juoneltaan raskas. Tätä ei ainakaan helpottanut se, että luin kohtalaisen vanhan suomennoksen, jossa oli käytetty hassuja lauserakenteita ja sanoja. Esimerkiksi ulkopuolinen tai tuntematon henkilö oli käännetty käyttäen sanaa “syrjällinen”. Osa lauserakenteista taas oli kankeita, ei niin luonteviksi käännettyjä. Näistä pikku vioista huolimatta kirja oli mukava lukukokemus ja ainakin itselleni avasi uutta näkökulmaa pikku belgialaiseen, sillä tarina etenee hitaammin ja tarkemmin kuin monessa muussa kirjassa. Tässä Christie pääsee kunnolla rakentelemaan mutkikkaan juonen sotkemaan lukijan käsityksiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti