Alkuteos: Untu ja sydäntalven salaisuus (2010)
Kuvittaja: Pirkko-Liisa Surojegin
Teksti: Nora Surojegin
Ilmestymisaika: 2012 (ko.painos)
Sivumäärä: 95
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-951-1-25169-9
Muoto: Sid.
Peukku: ^^b
Lukuhaaste 2017: 5. Kirjassa liikutaan luonnossa (28/50)
*Untu Willi löytää rannalta kupruisen postikortin, jossa lukee: Joulun valoa! Mikä ihme joulu oikein on? Voiko se valaista synkkääkin synkemmän talven?
Pikkuruinen Untu lähtee etsimään joulun valoa kaukaa pohjoisesta. Untu uupuisi pitkällä taipaleellaan, elleivät monet metsän eläimet ja otukset auttaisi matkalaista. Kun syksy kääntyy talveksi, pahamaineinen Rautamato tekee kaikkensa lannistaakseen Untun. Pääseekö Untu koskaan Lapin tuntureille saakka? Selviääkö joulun salaisuus?
Taiteilija Pirkko-Liisa Surojeginin huikea kuvitus sopii täydellisesti Nora Surojeginin satuun. Äidin ja tyttären yhteistyönä syntynyt teos ammentaa voimansa suomalaisesta kansanperinteestä ja pohjolan luonnosta.*
Tämä satu on kauniisti kuvitettu matkakertomus. Kuvitus on minusta ihanan harmooninen ja rauhaisa. Se on perinteikkäämpää ja klassisempaa kuin monissa muissa uusissa satukirjoissa. Kuvitus on maalauksellinen ja sen värit sopivat hyvin yhteen tarinan leppoisan sävyn kanssa. Kuvia aikuinenkin lukija katselee mielellään ja häiriintymättä.
Untun tarina on mukavaa luettavaa. Leppoisa pieni ukko matkaa pitkän matkan etsiessään Joulun valoa, joka kirkastaisi talven pimeyden. Matkalla hän kohtaa jos monenmoista neuvojaa ja auttajaa, joista jokainen lisää omansa Untun sydämen rikkauteen. Kulkiessaan Untu oppii paljon uutta ja näkee jos monenmoisia asioita. Silti hänen päämääränsä säilyy kirkkaana hänen mielessään.
Untun etsintäretki on jaettu mukaviin pieniin osiin, joten sadun lukemisen voi mainiosti rytmittää niiden mukaan. Yksi pätkä silloin ja toinen tällöin. Näin tarina etenee, muttei tule liian pitkäksi pienimmille lukijoille/kuulijoille. Isommat “ahmatit” tosin saattavat lukaista kirjan kerralla. Näin ainakin itselleni kävi, sillä Untu sympaattisuudessaan nappasi minut mukaansa. Tämän sadun lukee mielellään ja siitä nauttii. Samalla lukija saattaa oppia jotain tärkeääkin…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti