Alkuteos: Monster (2011)
Suomentaja: Tuija Tuomaala
Ilmestymisaika: 2012 (ko.painos)
Sivumäärä: 161
Kustantaja: Atena
ISBN: 978-951-796-877-5
Muoto: e-kirja (EPUB)
Peukku: q^^
*Viisi murhaajaa. Viisi ihmispetoa. Ja professori, joka on tavannut heidät. Ihmispedot kertoo viiden maailmankuulun murhaajan tarinan: Charles Manson kokosi ympärilleen Perheen ja johti brutaaleja teurastuksia, Dorothea Puente murhasi vanhuksia ja hautasi heidät pihansa luutarhaan. Issei Sagawa järjesti kannibaali-illallisen Pariisissa. Wayne Lo hyökkäsi kouluun Massachusettsissa, ja tanskalainen Peter Lundin katkaisi äitinsä niskan paljain käsin. Dahlén on haastatellut jokaista heistä. Murhaajien tarinat ovat erilaisia, mutta ne ovat johtaneet samaan lopputulokseen: tuntemattomista tuli superjulkkiksia, houkuttelevia aviopuolisoehdokkaita ja rahantekokoneita. Mitä jos murhaaminen onkin helpoin tie menestykseen? Miksi väkivalta kiehtoo meitä loputtomasti? Keistä ylipäätään tulee ihmispetoja? Micael Dahlén (s. 1973) on Tukholman kauppa-korkeakoulun professori, kansainvälisesti tunnettu luennoitsija ja tietokirjailija. Nyt hän tekee kuitenkin uuden aluevaltauksen. Ihmispedot on vaikuttava kirja tosielämän rikoksista. Teos ilmestyi Ruotsissa jouluna 2011 ja nousi suoraan myydyimpien kirjojen listalle.*
Tämä teos herättää ajatuksia ja pistää pohtimaan ihmisyyttä ja sitä, miten me oikeastaan suhtaudummekaan murhiin ja muuhun väkivaltaisuuteen maailmassamme. Se on muistelman ja tutkielman sekoitus, sillä kirjoittaja kertoo kohtaamisistaan noiden viiden ihmispedon kanssa ja heidän puheistaan. Loppuun hän on vielä lisännyt muutaman luvun siitä, miten nykymaailma suhtautuu miltei fanittavasti murhaajiin ja esittää muutaman mielenkiintoisen tekemänsä tutkimuksen tuloksia. Jännittävää ajatella, että murha on nykypäivänä eräänlainen statussymboli.
Kirja on kerrottu professorin omasta näkökulmasta. Hän sotkee teksteissä tapaamisia, että muistoja ja ajatuksia. Se voi olla lukijalle hivenen haastavaa. Ainakin itse koin tekstin lukemisen ja tapahtumissa perillä pysymisen hankalahkona vaikka aihe onkin mielenkiintoinen. Tosin minun kohdallani asiaan voi vaikuttaa se, että nämä ihmispedot ovat minulle vain nimiä paperilla (tai sähköisessä muodossa). Heidän hirmutekonsa nimittäin ovat sattuneet aikana, jolloin minua ei vielä ollut olemassa tai Wayne Lon tapauksessa kun olin vielä hyvin pieni. Nimet yksistään eivät merkinneet minulle mitään, enkä oikeastaan ole tainnut koskaan kuullakaan kenestäkään. Ehkä Masonia lukuunottamatta. Tunnustankin, että sorruin googlaamaan kunkin näistä murhaajista, minkä jälkeen asioissa oli helpompi kestää mukana.
Kieltämättä mielenkiintoinen teos, joka on helppo lukaista parilla istumalla. Pidin luvuista, joissa murhaajat kohdattiin, vaikka ne olivatkin haasteellista luettavaa. Sen sijaan lopun muutamat pohdintaan keskittyvät luvut olivat hivenen tylsiä, vaikka periaatteessa tutkimusten aihe olikin mielenkiintoinen. Nähtävästi nimittäin se oletus, että joku on tehnyt murhan, tekee tästä heti selvästi mielenkiintoisemman persoonan… Mihin maailma onkaan menossa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti