Philippa Gregory: Valkoinen kuningatar

Alkuteos: The White Queen  (2009)

Suomentaja: Natasha Vilokkinen

Ilmestymisaika: 2011 (ko.painos)

Sivumäärä: 476

Kustantaja: Bazar

ISBN: 978-952-279-104-7

Muoto: e-kirja (EPUB)

Sarjamerkintä: Ruusujen sota #1

Peukku: q^^

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 12, 23, 26, 34, 37, 38, 39 ja 47

*Englanti, 1464. Lumoavan kaunis leskiäiti Elisabet Woodville on menettänyt omaisuutensa kuolleen aviomiehensä sukulaisille. Ainoa ihminen, joka häntä voi auttaa, on Englannin nuori kuningas Edvard IV. Elisabetin on saatava kuninkaan huomio keinolla millä hyvänsä. Suunnitelma onnistuu yli odotusten: Elisabet ja Edvard rakastuvat ja menevät naimisiin. Elisabet muuttaa perheineen Lontooseen kuninkaan hoviin huolimatta hoviväen järkytyksestä ja vastalauseista. Osa aatelistosta ei hyväksy Elisabetia ja alkaa välittömästi juonitella tämän pään menoksi. Elämä kuninkaan puolisona ei ole muiltakaan osin mutkatonta, sillä hovia repii jo kymmenettä vuotta ruusujen sota, York- ja Lancaster-sukujen taistelu kruunusta.*

Ollakseni täysin rehellinen, en osaa päättää pidinkö kirjasta vai en. Sen aihe on mielenkiintoinen. Rakastan historiaa ja on ihana lukea historiallisia romaaneja. Etenkin, kun ne käsittelevät näin merkittävää aihetta kuin Ruusujen sota. Kirjan lopussa olevasta kirjallisuusluettelosta näkee, että taustatyötä kirja - ja ilmeisesti koko sarjan - osalle on tehty melkoisesti. Niiltä osin kuin se tietenkin on mahdollista tapahtumien sijoittuessa noinkin kaukaisiin aikoihin. Kirjan taustatyö on siis kunnossa, joten tapahtumat ja henkilöt ovat suurimmaksi osaksi tosia. Niiltä osin, kuin ne on voitu todistaa.

Kirja on rytmiltään vauhdikas. Tapahtumat etenevät hyvin, eikä tylsiä hetkiä juurikaan tule. Aikahyppyjä on luvassa, sillä yksiin kansiin on mahdutettu todella pitkä aika, yli kaksi vuosikymmentä. Tapahtumat on kerrottu persoonallisesti ja elävästi, onhan äänessä itse valkoinen kuningatar. Hän kuvaa elämää ja tapahtumia naisen, kuningattaren ja “jumalattaren tyttären” äänellä. Naisen, joka on valmis mihin tahansa saadakseen haluamansa ja taatakseen lapsilleen heidän oikeutensa. Muut hahmot piirtyvät esiin hänen kuvailunsa ja kerrontansa kautta, joten heistä lukijan on hankala muodostaa täysin itsenäistä ja omaa mielipidettään.

Käytetty kieli on elävää ja sujuvaa. Tekstiä lukee mielellään ja se kuin soljuu sisään. Ongelman tuo juuri kertojan ääni. Näin ainakin omalla kohdallani. Sillä en oikein pidä tästä kuningattaresta. Hän takertuu liikaa äitiinsä, juonii liikaa ja himoitsee liikaa valtaa. Hän tuntuu pitävän itseään reippaasti muita parempana ja siitäkin huolimatta, että rakastaa lapsiaan, asettaa juuri poikansa etualalle. No, se oli tuon ajan henki. Jotenkin hän kuitenkin jää ristiriitaiseksi ja aavistuksen epätodelliseksi persoonaksi. Jokin hänestä puuttuu. Siksi en aivan osaa sanoa, pidinkö kirjasta vai en. Voin vain todeta, että koska aihe oli mielenkiintoinen ja kirjoitustyyli luettava, saattaa olla, että nappaan jossain vaiheessa lisääkin luettavakseni. Saa nähdä miten kauan siinäkin menee, kun tuota mielenkiintoista luettavaa piisaa.