Alkuteos: The Sweetness at the Bottom of the Pie (2009)
Suomentaja: Maija Paavilainen
Ilmestymisaika: 2016 (ko.painos)
Sivumäärä: 389
Kustantaja: Bazar
ISBN: 978-952-279-225-9
Muoto: Nid.
Sarjamerkintä: Flavia de Luce #1
Peukku: q^^
*Saammeko esitellä: Flavia se Luce. Harrastelijasalapoliisi. Mestarimyrkyttäjä. Ikää vasta… ette kyllä ikinä usko.
Eletään vuotta 1950. Flavia de Luce asuu leski-isänsä ja kahden isosiskonsa kanssa suvun rapistuvassa kartanossa Buckshawissa Englannin maaseudulla. Flavia rakastaa kemiaa ja salakähmäisten arvoitusten ratkomista. Siskojaan hän vihaa.
Eräänä päivänä kartanolta löytyy kuollut lintu, jonka nokkaan on tökätty ikivanha postimerkki. Kun Flavia sitten kohtaa kurkkupenkissä kuolleen miehen, on selvää että linnunraato oli mitä huonoin enne. Poliisin saapuessa Buckshawiin Flavia päättää ottaa ohjat omiin käsiinsä ja ratkaista arvoituksen omin neuvoin. Kenen kanssa isä riiteli työhuoneessaan myöhään illalla? Kuka tai mikä on Ulsterin kostaja? Ja kuka kumma söi palasen rouva Mulletin vaniljapiiraasta?
Moninkertaisesti palkittu Piiraan maku makea aloittaa Flavia de Luce -dekkarisarjan. Tarina on kuin tehty niille, joiden yöpöydällä notkuu pino Neiti Marpleja ja jotka eivät koskaan kasvaneet yli Viisikoista.*
Pidin Viisikoista ja Neiti Marplet olen löytänyt vasta vähän vanhempana kirjojen kautta. Silti tämä ei oikein nappaa. Ei ainakaan tämä sarjan ensimmäinen osa.
Kirja on kirjoitettu hyvin. Se on oikein sujuvaa tekstiä ja sitä on helppo lukea. Tapahtumat etenevät kiintoisasti ja lukijalle on annettu hyvin vihjeitä tapauksen ratkaisua ajatellen. Tarjolla on hyviä vihjeitä, pieniä virhepäätelmiä ja runsaasti nippelitietoa kemiasta. Kemia onkin hauskinta, mitä kirjassa on. Siihen on tehty selvästi paljon pohjatyötä, että faktat ovat kohdillaan ja ne selitetään siten, että lukija pysyy perässä.
Vaikka tarina on kelvollinen ja tekstiä mukava lukea, ei Flavia itse onnistunut yhtä hyvin. 11-vuotias tyttö on ärsyttävä. Hän on pikkuvanha, mutta samalla toisaalta äärimmäisen lapsellinen joissain asioissa. Hän katselee maailmaa lapsen silmin ja siksi osa asioista aukenee hänelle erilailla kuin vanhemmalle lukijalle. Tämä on hyvä, mutta siitäkin huolimatta olen huomaavinani hahmossa ristiriitaisuuksia. Ehkä ne ovat ensimmäisen kirjan ongelmia ja tulevat häviämään sarjan myöhemmissä osissa…
Piiraan maku makea on erikoinen teos. On rohkeaa sijoittaa kirjan tapahtumia menneeseen ja asettaa päähenkilöksi pikkuvanha 11-vuotias tyttö. Osa kirjailijan ratkaisuista on myös kiintoisia. Ja sivuhenkilöiden elämä alkaa vähitellen kiinnostamaan. Pieniä palasia pudotellaan myös Flavian ja hänen perheenjäsentensä historiasta. Varsinkin kuollut äiti Harriet jäi kiinnostamaan minua, mutta hänestä ainakin tässä ensimmäisessä osassa kerrottiin vielä varsin vähän. Ehkä seuraavassa sitten? Jos sinne asti joskus pääsen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti