Juhani Aho: Panu

Alkuteos: Panu (1897)

Ilmestymisaika: 2012 (ko.painos)

Sivumäärä: 302

Kustantaja: Elisa Kirja

ISBN: 978-952-282-375-5

Muoto: e-kirja (EPUB)

Peukku: q^^

Huom: saatavana ilmaiseksi Elisa Kirja -palvelusta

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 3, 5, 6, 8, 12, 20, 26, 34, 35, 39, 44 ja 47

*Ahon historiallinen suurromaani pakanallisesta lahkojohtajasta ja tämän taistelusta kristinuskoa vastaan.*

En ihmettele miksei Panu ole saanut suurta huomiota Ahon tuotannossa. Se on laaja ja vaikuttavat teos, mutta moneen muuhun verrattuna raskasta luettavaa. Tapahtumia seurataan monen eri henkilön kantilta, ja joskus tapahtumien aikajärjestys saattaa hivenen sotkeutua. Tämä yhdistettynä vanhahtavaan ja minusta hivenen kapulamaiseen kieleen on omiaan tekemään teoksesta hidasta luettavaa. Oman aikansa ja sen ongelmien kuvaajana teos on kuitenkin mielenkiintoinen, joten jos jaksaa lueskella hitaasti ja ajatuksella, kannattaa antaa mahdollisuus.

Aleksis Kivi: Nummisuutarit

Alkuteos: Nummisuutarit : komedia viidessä näytöksessä (1864)

Ilmestymisaika: 1999 (ko.painos)

Sivumäärä: 146

Kustantaja: SKS

ISBN: 951-746-128-3

Muoto: Nid.

Sarjamerkintä: Suomalaisen kirjallisuuden klassikoita

Peukku: q^^

Lukuhaaste 2017: 3. Suomalainen klassikkokirja (50/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 2, 5, 6, 8, 25, 32, 34, 38, 47

*Nummisuutarit on vakava komedia, jota kantaa vankka, vaikka suhteikas - huvittunutkin - usko maailman perimmäiseen oikeudenmukaisuuteen. Se on komeasti rakennettu ja ehjä siitä huolimatta, että juoni polveilee ja poukkoilee petoksesta, kokkapuheesta, kinasta ja sekaannuksesta toiseen. Se on väkivaltainen komedia, siinä on paljon rähinää ja tappelua, mitä voi pitää myös antiikin perintönä, niin kuin Aarne Kinnunen esipuheessaan toteaa. Eikä se “ole yksin tilannekomedia eikä juonikomedia, mutta ei myöskään pelkästään luonteen ominaisuuksille rakennettu”. Sen riemukas huumori ei kätke riipaisevia, kipeitä sävyjä: valo luo varjon. Se on perisuomalainen komedia: elävän ja henkilöt elävöittävän vuoropuhelun lomitse siinä näkyy ja tuoksuu suomalainen maisema.Se on suomalainen komedia myös siinä suhteessa, että sen sanomukset ja tapahtumat ovat tulleet osaksi koko kansan sielunsisintä, harjastukkaisesta Eskosta alkaen sen monet henkilöt kansallisiksi perustyypeiksi.*

Hyvin on Kivi onnistunut pitämään näytelmän koossa, vaikka tapahtumat ja henkilöhahmot polveilevat sinne ja tänne. Teksti on sen verran kepeää, että lukijan kiinnostus pysyy yllä, olkoonkin, että useampaa henkilöä itse aloin miltei inhoamaan lukiessa. Eivätkä tuon “inhon” piiriin päätyneet vain kertomuksen “roistot”, vaan myös nämä “paremmat” ihmiset. Ehkä lopussa pyrittiin liikaa saamaan aikaan kaikille enemmän tai vähemmän onnellinen loppu. Hauska ja viihdyttävä näytelmä Nummisuutarit kuitenkin on. Ei ihme, että se on saanut mukaelmia myös sarjakuvan maailmaan.

Minna Canth: Työmiehen vaimo

Alkuteos: Työmiehen vaimo (1885)

Ilmestymisaika: (ko.painos)

Sivumäärä: 61

Kustantaja: Elisa Kirja

Muoto: e-kirja (EPUB)

Peukku: q^^

Huom: Saatavana ilmaiseksi Elisa Kirja -palvelusta

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 3, 8, 20, 34, 38, 45, 47 ja 50

*Työmiehen vaimo (1885) on yksi Canthin tunnetuimpia ja yhteiskunnallisesti radikaaleimpia teoksia. Sen päähenkilö menee naimisiin huonoksi aviomieheksi osoittautuvan miehen kanssa. Aviomies ryyppää vaimonsakin rahat ja saattaa perheensä kurjuuteen. Teksti kritisoi vahvasti sekä alkoholia että miesten valta-asemaa avioliitossa.*

Tämä näytelmä on kaikkinensa aika masentava. Se käsittelee vakavia aiheita, eikä mitenkään kauniisti tai romantisoidusti. Teksti on kylmää ja raakaa. Ihmiselle ei oikeastaan anneta minkäänlaista mahdollisuutta. Kun olet tiesi valinnut, on se ilmeisesti pysyvä. Näin ainakin jos olet erehtynyt naimisiin asti. Etenkin jos olet nainen. Onneksi ajat ovat muuttuneet ja nainen voi nykyisin päättää omasta omaisuudestaan eikä ole miehensä vallan alla avioliitossa.

Sen sijaan yhä nykyäänkin on ongelmia, jos joku ryyppää liikaa. Alkoholi aiheuttaa yhä ongelmia niin yksinäisille ihmisille kuin aviossa olevillekin. Niiltä osin näytelmän viesti on vieläkin ajankohtainen. Ei pidä sortua viinan kiroihin.

Nopealukuinen klassikko, joka ei enää aivan tavoita aikaa. Näin ainakin itse näkisin vanhahtavan sananparrenkin takia.

William Shakespeare: Kuningas Lear

Alkuteos: King Lear (n. 1605)

Suomentaja: Paavo Cajander

Ilmestymisaika: 2012 (ko.painos)

Sivumäärä: 71

Kustantaja: Elisa Kirja

ISBN: 978-952-282-508-7

Muoto: e-kirja (EPUB)

Peukku: q^^

Huom: Saatavana ilmaiseksi Elisa Kirja -palvelusta

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 5, 6, 12, 20, 23, 24, 26, 34, 35, 37, 39, 47

*Kuningas Lear on William Shakespearen tunnetuimpia tragedioita. Se on kirjoitettu luultavasti vuonna 1605 ja perustuu vanhaan brittiläiseen kuningas Leirin taruun. Tarina oli yleisesti tunnettu Shakespearen aikoihin, kuten monet muutkin tarinat, joihin hänen näytelmänsä perustuvat. Miljöönä on epähistoriallinen muinainen Britannia, todellisuudessa Shakespearen oma aika, kuten hänen muissakin näytelmissään.

Toisin kuin Leir-kansantarinassa, kuningas Learissa on onneton loppu. Näytelmää on pidetty muutenkin pessimistisenä ja jopa nihilistisenä, minkä vuoksi se on ollut epäsuosiossa ja sitä on toisinaan esitetty positiivisemmiksi muokattuina versioina. Toisen maailmansodan jälkeen Learia on kuitenkin pidetty yleisesti Shakespearen suurimpiin teoksiin kuuluvana. Näytelmän tunnetuimpiin kuuluu kohtaus, jossa Lear raivoaa myrskyssä.*

Cajanderin vanhat suomennokset tekevät toisaalta näistä näytelmistä haasteellisia lukea, toisaalta ne sopivat mainiosti näytelmien henkeen. Näin on jälleen Kuningas Learin kohdalla. Hienoa paatoksellisuutta ja kiehtovaa sanallista kikkailua tässä kuuluisassa tragediassa, joka ehkä Suomessa on jäänyt vähäsen vähemmälle huomiolle.

Näytelmän juoni on klassinen: vallantavoittelua ja juonittelua useammallakin taholla. Onneksi joukossa on edes muutama uskollinen ja oikeamielinen, jotka tahtovat puolustaa heikompia.

Voltaire: Mikromegas

Alkuteos: Micromégas (1752)

Suomentaja: Marja Haapio

Ilmestymisaika: 2002 (ko.painos)

Sivumäärä: 64

Kustantaja: Basam Books

ISBN: 952-9842-20-5

Muoto: Nid.

Peukku: q^^

Lukuhaaste 2017: 7. Sala- tai taiteilijanimellä kirjoitettu kirja (49/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 5, 11, 17, 23, 25, 34, 35 ja 47

*Siriuksen vieras on käynyt planeetallamme jo 1700-luvulla, mikäli Voltairea on uskominen. Tämä valloittava, filosofinen tieteiskuvitelma kertoo, kuinka kahdeksan peninkulman mittainen Mikromegas päätyy avaruusseikkailunsa lopuksi pikkuruiselle pallollemme, ja vieläpä Pohjanlahden perukoille. Uteliaisuuttaan hän tulee noukkineeksi merestä haaksirikkoutuneen tutkimusretkikunnan aluksen. Mutta kuinka onnistuu keskustelu maan asukkaiden kanssa, joita muukalainen ei paljaalla silmällä erota?

Onko maan päällä älyllistä elämää? kysyy Mikromegas. Yhdessä hänen kanssaan voimme ihmetellä tieteen saavutuksia, opetella suvaitsevaisuutta ja nauraa itsellemme.

Voltairen valistusfilofofian hengessä kirjoittama avaruussatu sekoittaa totta ja tarua postmoderniin tapaan ja riemastuttaa kaikkia hyvän tarinan ystäviä.*

Varsin erikoinen avaruussatu, joka on ottanut oman osansa Voltairen aikalaisista. Onneksi tähän käännökseen oli laitettu muutamia sivuhuomautuksia henkilöistä ja kirjoittajan mahdollisesti esittämistä viittauksista. Ne tekivät lukemisen ainakin itselleni helpommaksi vaikkei vanhempi politiikka olekaan mieliaiheitani. Onneksi kritiikki oli tällä kertaa puettu miellyttävämpään asuun ja kokonaisuutena Mikromegas on mielenkiintoinen tuttavuus nykylukijallekin.

Colin Thompson: Uusi Eeden

Alkuteos: Future Eden (1999)

Suomentaja: Jaana Kapari

Ilmestymisaika: 2002 (ko.painos)

Sivumäärä: 279

Kustantaja: Tammi

ISBN: 951-31-2034-1

Muoto: Sid.

Peukku: ^^b

Lukuhaaste 2017: 46. Oseanialaisen kirjailijan kirjoittama kirja (48/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 5, 6, 9, 23, 34, 35, 37, 38, 41 ja 47

*On vuosi 2287 ja ihmiskunta on häviämässä sukupuuttoon. Jiin elämä on olosuhteisiin nähden mukavaa, mutta yksinäistä. Hän päättää jättää turvallisen kattohuoneistonsa ja selvittää, mitä maailmassa oikein tapahtuu. Silloin hänen lemmikkikanansa puhkeaa puhumaan ja paljastaa todellisen henkilöllisyytensä. Ethel-kana onkin muukalainen kaukaisesta galaksista. Jii hyppää Ethelin matkaan ja tutustuu myös Oraakkeliin eli Pörröön, Douglasiin Merliniin, Sokeaan Pianonvirittäjään sekä Koohon, Jiin sieluntoveriin ja kumppaniin. Heillä seitsemällä on mahdollisuus johdattaa ihmiskunta pois tuhon partaalta ja kenties Uuteen Eedeniin.

Uusi Eeden on hengästyttävä hyppy tulevaisuuteen. Se on oivallusten ilotulitusta ja visioiden virtaa sekä havahduttava näkemys siitä, mihin maailma voi olla menossa, jos ihmiskunta jatkaa nykyiseen malliin. Tämän kirjan luettuaan katsoo maailmaa uusin silmin, varsinkin kanoja.

Lontoossa syntynyt, sittemmin Australiaan asettunut Colin Thompson on toiminut mm. Graafisena suunnittelijana ja näyttämömestarina. Kirjailijanuransa hän aloitti vuonna 1991 Ethel-kanasta kertovalla lastenkirjalla. Uusi Eeden on Colin Thompsonin ensimmäinen suomeksi julkaistu teos.*

Uusi Eeden on hauskaa ja välillä hyvinkin erikoista huumoria sisältävä teos, jonka parissa ainakin itse pääsin hihittelemään useampaankin kertaan. Se sisältää loistavaa tilannekomiikkaa, hienoja ja mieleenpainuvia vuoropuheluja ja mitä mielenkiintoisimpia henkilöhahmoja. Se on mainio sekoitus tulevaa ja mennyttä, sillä sen tarina ja hahmot ammentavat itseensä sisältöä nii Camelotista, muinaisista taruista kuin miksei vaikka Men in Black -elokuvastakin. Tähän päälle se itse esittää villejä ajatuksia siitä, mitä maailmalle voi tällä menolla käydä…

Vaikka Thompsonin teos onkin suunnattu lapsille ja nuorille, uppoaa se huumorinsa puolesta kevyempänä lukemisena aikuiseenkin makuun. Se on hyvä kokeilu, jos haluaa tutustua scifiin, joka ei ota kaikkea turhan vakavasti.

Aravind Adiga: Valkoinen tiikeri

Alkuteos: The White Tiger (2008)

Suomentaja: Tarja Teva

Ilmestymisaika: 2009 (ko.painos)

Sivumäärä: 345

Kustantaja: BTJ Kustannus

ISBN: 978-951-692-734-6

Muoto: Sid.

Peukku: ^^b

Lukuhaaste 2017: 33. Kirja kertoo Intiasta (47/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 12, 16, 23, 38, 39, 42, 44 ja 47

*Seitsemän yön kuluessa köyhän riksakuskin pika Balram Halwai kertoo ravistelevan ja vangitsevan menestystarinansa. Jo kouluaikoina hänet nimettiin valkoiseski tiikeriksi, viidakon harvinaisimmaksi olennoksi, jollainen syntyy vain kerran sukupolvessa.

Rikkaan miehen autokuskina Balram pääsee ensi kertaa Delhiin. Torakoiden, puhelinfirmojen, 36 miljoonan jumalan, slummien, temppeleiden ja liikenneruuhkien kaupungissa Balram oppii nopeasti uuden Intian pelisäännöt. Yhteiskunnan portaiden kapuaminen vaatii uhrauksia.

Valkoinen tiikeri on kertomus kahdesta Intiasta, pimeästä ja valoisasta. Matka maaseudun kurjuudesta yritysmaailman komeetaksi on yhtä aikaa hellyttävä, tyly ja unohtumaton romaanidebyytti.*

Tämä kirja on mielenkiintoinen tuttavuus. Se on viesti, yksinpuhelua vieraan maan pääministerille, yhden miehen totuus Intiasta, joka halutaan antaa virheellisten kuvien välttämiseksi. Sillä tietystihän poliitikot näyttävät toisilleen vain maan kiillotetun kuvan, jota vierasmaalaiset voivat ihailla ja jonka taakse he eivät edes ymmärrä vilkuilla.

Alkuun kertojan ääni ja poukkoilu tarinassa tuntuu hassulta ja minun oli vaikea päästä siitä kiinni. Mutta sitten nappasi. Ajauduin mukaan tarinaan ja suorastaan ahmin koko kirjan yhdeltä istumalta. Rehellisyys, avoimuus ja maalla kasvaneen yksinkertaisen mutta tavoitteellisen miehen tarina otti omakseen. Oli uskomatonta lukea miten hän ja muut antavat kohdella itseään, koska se on oikein. Koska se on heidän paikkansa. Kastilaitoksella on vielä oma suuri valtansa Intiassa, tuossa kiehtovassa perinteiden maassa, johon tämä kirja sukeltaa silmät avaavalla tavalla.

Vaikuttava teos. Mielenkiintoinen ja omalla tavallaan raikas. Perinteistä kerrontaa rikkova ja piristävä. Eikä missään muotoa liian raskas, vaikka kirjan aiheet ovatkin melko poliittisia toisinaan. Tämä kirja voi hyvin olla nykypäiväisen Intian kuvaus.

Ildefonso Falcones: Meren katedraali

Alkuteos: La catedral del mar (2006)

Suomentaja: Satu Ekman

Ilmestymisaika: 2010 (ko.painos)

Sivumäärä: 647

Kustantaja: Bazar

ISBN: 978-952-5637-04-5

Muoto: Nid.

Peukku: q^^

Lukuhaaste 2017: 50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema (46/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 2, 6, 9, 12, 16, 23, 26, 34, 38, 39, 40, 42, 44 ja 47

*Meren katedraali on historiallinen romaani keskiaikaisesta Barcelonasta ja yhden miehen kohtalosta, joka kietoutuu yhteen Santa Maria del Marin kirkon vuosikymmeniä kestävien rakennustöiden kanssa. Kirjan päähenkilö Arnau Estanyol syntyy maaorjan poikana ja pakenee isänsä kanssa Barcelonaan. Kaupungissa riehuvat sota ja inkvisitio. Kun mahtava katedraali kurottautuu kohti taivasta, saamme seurata Arnaun dramaattista tietä köyhyydestä ja epäoikeudenmukaisuudesta kohti vapautta ja yhteiskunnallista arvostusta. Mutta lopulta Arnaun kohtalo on inkvisiittorien käsissä…

Meren katedraali on riipaiseva tarina vapaudenkaipuusta ja rakkaudesta, joka ei tunne rajoja. Romaani on elävä kuvaus suuruudenajan Barcelonasta, tärkeästä kauppa- ja merenkulkukaupungista, jota leimaavat yhteiskunnalliset vääryydet ja uskonnon järkkymätön valta.

Meren katedraali voitti vuonna 2007 arvostetun Boccaccio-kirjallisuuspalkinnon ulkomaisessa sarjassa ja Qué Leer -palkinnon parhaasta romaanista.*

Meren katedraali on massiivinen ja syvälle historiaan uppoava teos, joka tuskin jättää ketään kylmäksi. Se kertoo uskottavasti ja vakuuttavasti historian tapahtumista, elämästä ja antaa varsin karun kuvan siitä, millaista elämä muinaisessa Barcelonassa oli. Se kokoaa yhteen vuosikymmenien ajan ja useammankin ihmisen kohtalot. Nuoren Arnaun, tämän kasvinveljen, vaimojen ja ystävien… Mukaan mahtuu niin onnea, rakkautta, surua, tuskaa, kostoa kuin monia muitakin sivujuonteita. Ja koko ajan taustalla rakennetaan kirkkoa…

Vaikka pidänkin historiallisista romaaneista, takkusi tämän lukeminen. Historiaa oli upea lukea, mutta nyt nyppivät henkilöhahmot. Arnau itse on liian täydellinen. Hän on kunnollinen, onnekas, komea ja lähes kaikki tuntuvat pitävän hänestä. Lumoavan kauniit naiset rakastuvat häneen ja ovat valmiita tekemään lähes mitä tahansa hänen puolestaan. Onnen ja sattuman kautta hän saa lisää menestystä ja vaikutusvaltaisia ystäviä. Toki hänenkin tielleen sattuu vastuksia, mutta niistä selvitään ja lähes aina kaikki sattuu parhain päin. Ainakin lopussa.

Muutkaan hahmot eivät oikein innosta. Naishahmot ovat jotenkin liian yksioikoisia, nättejä ja jotenkin lähes “pakkomielteisiä” ihastuksessaan tai vihassaan Arnauta kohtaan. Onneksi edes mieshahmoissa on jotain vaihtelua. Joskin monesta heistä olisi kaivannut enemmänkin tietoa.

Arnaun elämän olisi saanut tiivistettyä lyhyemmäksikin, enkä usko että se olisi siitä huonontunut. Lukijana olisin jaksanut paremmin pysyä perässä ja innostua. Nyt pitkät tapahtumat ja ainainen “vaikeuksien kautta voittoon ja suurempaan onneen” alkoi jo tulemaan korvista ulos. Suosittelenkin tätä kirjaa vain todellisille historian ystäville, joita hitaat käänteet ja jaarittelut eivät haittaa. Pitkän linjan nautiskelijoille.

Raila Leppäkoski: Sakset, kivi, paperi

Alkuteos: Sakset, kivi, paperi (2007)

Ilmestymisaika: 2007 (ko.painos)

Sivumäärä: 71

Kustantaja: Kirja kerrallaan

ISBN: 978-852-480-061-7

Muoto: Nid.

Sarjamerkintä: Kirja kerrallaan näytelmät # 114

Peukku: q^^

Lukuhaaste 2017:  19. Yhdenpäivänromaani (45/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 25, 26, 45, 47

*Sakset, kivi, paperi on tragikoominen näytelmä perheestä, joka kolmen sukupolven voimin matkaa kesämökille ja kohtaa perheensisäiset tutut tunteet: vihan, itsesäälin ja rakkauden. Yhteisymmärrys ja toistensa hyväksyminen on kuitenkin mahdollista. Yhteen vuorokauteen mahtuu monta mielentilaa, joita kauempaa katsoessa ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa.*

Tämä yhteen päivään (vuorokauteen) sijoittuva näytelmä sattui käteeni vahingossa, mutta oli vaihteeksi erilaisuudellaan mukavaa (ja nopeaa) luettavaa.

Näytelmä on jaettu kolmeen näytökseen, joista jokaisen aikana sen hahmot tuntuvat muuttuvan. Jokaista näytöstä hallitsee eri elementti. Kun porukka saapuu mökille, ovat kaikki vihaisia ja suutuksissa. Yöllä itsesääli, suru ja menneisyys hiipivät esille. Aamulla taas kaikki on hyvin ja tuntuu, kuin rakkaus alkaisi säteillä kaikkialla. Miten ihmiset voivatkaa muuttua niin paljon vajaassa vuorokaudessa? Onko se mökin rauhoittava ja taianomainen ilmapiiri? Aika ajatella?

Näytelmä etenee nopeasti ja sen taustalla vilahtavat menneet ja tulevat. Se on tasapainoilua elävässä elämässä, jossa ihmiset riitelevät, mutta sitten taas sopivat. Varsin elämän makuinen ja tuntuinen. Itse en kyllä oikein nauranut, pikemminkin vain ihmettelin näytelmän henkilöiden aivoituksia.

Eero Ojanen: Suuri suomalainen kummituskirja

Alkuteos: Suuri suomalainen kummituskirja : kotimaiset kauhutarinat kautta aikojen (2016)

Ilmestymisaika: 2016 (ko.painos)

Sivumäärä: 240

Kustantaja: Minerva

ISBN: 978-952-312-281-9

Muoto: Sid.

Peukku: q^^

Lukuhaaste 2017: 8. Kirja kertoo Suomen historiasta (44/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 5, 6, 34, 36 ja 47

*Ihmisiä ovat aina kiinnostaneet tarinat toisesta todellisuudesta, näkymättömästä maailmasta, jonka asukkaat joskus vierailevat keskuudessamme. Yliluonnolliset ilmiöt ja kummitukset elävät edelleen vahvasti suomalaisessa kertomusperinteessä.

Hyvistä tarinoista on monenlaisia versioita. Näihin kohtaamisiin on kuitenkin perinteisesti liittynyt tunne siitä, että “tässä paikassa on jotain selittämätöntä”, “täällä on joku muukin kuin minä”. Tavallisesti tarinoiden keskushahmona on kuollut ihminen, joka jostain syystä ja jossain muodossa on jäänyt elävien keskelle. Kummitus voi olla joku hyvin tiedossa oleva henkilö, kuten talon entinen asukas tai muuten tiettyyn paikkaan sidoksissa oleva persoona. Usein kummitus liittyy jollain tavalla selvittämättömiin asioihin, rikokseen tai muuten äkkinäiseen kuolemaan.

Mellastelevat, räyhäävät ja pelottavat kummitukset ovat oma lajinsa, mutta monesti kummittelu loppuu siihen, kun sen taustalla oleva selvittämätön asia on saatu jollain tavalla kuntoon.

Mutta kummitus voi olla myös sanansaattaja, enkeli tai pelkkä ennakkoaavistus, joka ilmoittaa jostain tulevasta tapahtumasta tai varoittaa etukäteen vaarasta. Joskus näkymättömät kädet ovat viimehetkellä pelastaneet onnettomuudelta tai johdattaneet turvaan.*

Tässä on kattava kokoelma erilaisia Suomessa kerrottuja kummitustarinoita, sekä myös pohdintoja siitä, miten ja miksi ne ovat ehkä saaneet alkunsa. Tunnustan, että itse petyin. Odotin jotain suuria ja jännittäviä kummitustarinoita, mutta suurin osa kertomuksista on lyhyitä, vain muutamien rivien mittaisia toteamuksia siitä, mitä joku on jossain kokenut. Näin ollen kummitustarinat ovat aikamoista silppua.

En myöskään pitänyt kirjan rakenteen suunnittelusta. Ojasen tekstit ja hänen kokoamansa kertomukset ovat sekaisin ja välistä niiden erottaminen toisistaan on hankalaa. Olisin kaivannut jonkinlaista selvempää eroa “faktojen” ja “fiktioiden” väliin. Muuten ihan kiintoisaa luettavaa.

Tuomas Hoppu: Sisällissodan naiskaartit

Alkuteos: Sisällissodan naiskaartit : suomalaisnaiset aseissa 1918 (2017)

Ilmestymisaika: 2017 (ko.painos)

Sivumäärä: 315

Kustantaja: Gummerus

ISBN: 978-951-24-0559-6

Muoto: Sid.

Peukku: q^^

Lukuhaaste 2017: 45. Suomalaisesta naisesta kertova kirja (43/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 8, 11, 12, 22, 34, 47, 48 ja 49

*”Naiskaartilaisuus yhdistyi ennen kaikkea nuoriin naimattomiin naisiin.”

Suomen sisällissodassa 2 600 naista tarttui aseisiin. Muutamat heistä taistelivat valkoisten puolella. Varsinaiset naiskomppaniat syntyivät kuitenkin punakaartien yhteyteen. Osa naisista ryhtyi sotimaan Venäjällä syntyneiden naissotilaspataljoonien esimerkistä, osa solidaarisuudesta työväenasiaa kohtaan. Naiskaartit olivat osoitus siitä, että naisen yhteiskunnallinen asema oli muuttumassa.

Sisällissodan naiskaarteissa tutkija Tuomas Hoppu käy läpi aseistettujen naisten sisällissodan vahvalla historiantutkijan auktoriteetilla. Kirja on kattavin naiskaarteista tehty teos. Sen lopussa on myös listaus kaikista noin kolmestakymmenestä sisällissodan naiskaartista.*

Vahvalla asiantuntemuksella kirjoitettu teos, joka käy naiskaartien vaiheet läpi alusta loppuun. Teos vilisee mainintoja ja viittauksia taisteluihin ja muihin tapahtumiin, joten jonkinlainen yleistietämys on hyväksi ja helpottaa hahmottamista. Välillä teksti menee pikkutarkkuuksiin, välillä asioita käsitellään laajemmin. Tunnustan, että itselläni ei aina mielenkiinto tahtonut riittää, joten lukeminen eteni hitaasti pätkä kerrallaan. Uskon kuitenkin vahvasti, että historiasta kiinnostuneille tämä on todella mielenkiintoinen teos. Itselleni se antoi aivan uuden näkökulman.

Pekka Matilainen: Muutoksen tekijät

Alkuteos: Muutoksen tekijät : Renessanssin synty ja perintö (2016)

Ilmestymisaika: 2016 (ko.painos)

Sivumäärä: 270

Kustantaja: Antena

ISBN: 978-952-300-238-8

Muoto: Sid.

Peukku:  ^^b

Lukuhaaste 2017: 48. Kirja aiheesta, josta tiedän hyvin vähän (42/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 22, 25 ja 47

*Euroopan historiassa on kausia, jolloin henkinen ilmapiiri on keväinen ja ilmava kuin Botticellin maalaus: optimismi vallitsee, uudet ideat sinkoilevat ja toimeliaisuus on huipussaan. Tämä on tuttu kuva renessanssista.

Muutoksen tekijöissä Pekka Matilainen tutkii renessanssin juuria ja perintöä. Mikä 1400-luvun Italian kulttuurielämässä antoi renessanssin ajattelutavalle sysäyksen? Onko renessanssin käsite oikeutettu vai olivatko mullistukset nähtävissä jo keskiajalla? Miten keskiajan kuvataiteen siveät pyhimykset vaihtuivat David-patsaan kaltaisiin alastomiin anatomiatutkielmiin? Mistä syntyi tieteen kehitykseen johtanut ajatus maailman tutkimisesta? Miten antiikin kulttuuriperintö näkyy nykyaikana?

Muutoksen tekijät matkustaa läpi eurooppalaisen kulttuurin historian antiikista nykypäivään ja muistuttaa, että dialogi menneisyyden kanssa on avain tulevaisuuteen.

Pekka Matilainen (s.1946) on työskennellyt Yliopisto-lehden päätoimittajana ja opiskellut klassillista filologiaa. Palkittu kirjailija on tutkinut renessanssin Firenzeä myös kiitetyssä esikoisromaanissaan Kupoli.*

Persoonallisella ja rennolla otteella kirjoitettu tietokirja, josta aiheen rakkaus ja siihen perehtyminen näkyy ja kuuluu. Tekstiä lukee mielellään ja siihen on helppo upota. Mukana on paljon asiatietoa, sekä myös miellyttäviä pieniä faktoja. Koko aiheesta saa laajan kuvan. Itseäni jäi tosin harmittamaan se, ettei mitään suoria ja lopullisia vastauksia annettu - eihän se kylläkään ole mahdollistakaan. Kirja kuitenkin avartaa lukijan käsitystä ja esittää hyviä analyysejä ja ajatuksia mahdollisiksi vastauksiksi antamiinsa kysymyksiin. Se johdattaa lukijan pohdintojen tielle.