maanantai 17. heinäkuuta 2017

Ildefonso Falcones: Meren katedraali

Alkuteos: La catedral del mar (2006)
Suomentaja: Satu Ekman
Ilmestymisaika: 2010 (ko.painos)
Sivumäärä: 647
Kustantaja: Bazar
ISBN: 978-952-5637-04-5
Muoto: Nid.
Peukku: q^^
Lukuhaaste 2017: 50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema (46/50)
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 2, 6, 9, 12, 16, 23, 26, 34, 38, 39, 40, 42, 44 ja 47

*Meren katedraali on historiallinen romaani keskiaikaisesta Barcelonasta ja yhden miehen kohtalosta, joka kietoutuu yhteen Santa Maria del Marin kirkon vuosikymmeniä kestävien rakennustöiden kanssa. Kirjan päähenkilö Arnau Estanyol syntyy maaorjan poikana ja pakenee isänsä kanssa Barcelonaan. Kaupungissa riehuvat sota ja inkvisitio. Kun mahtava katedraali kurottautuu kohti taivasta, saamme seurata Arnaun dramaattista tietä köyhyydestä ja epäoikeudenmukaisuudesta kohti vapautta ja yhteiskunnallista arvostusta. Mutta lopulta Arnaun kohtalo on inkvisiittorien käsissä…

Meren katedraali on riipaiseva tarina vapaudenkaipuusta ja rakkaudesta, joka ei tunne rajoja. Romaani on elävä kuvaus suuruudenajan Barcelonasta, tärkeästä kauppa- ja merenkulkukaupungista, jota leimaavat yhteiskunnalliset vääryydet ja uskonnon järkkymätön valta.

Meren katedraali voitti vuonna 2007 arvostetun Boccaccio-kirjallisuuspalkinnon ulkomaisessa sarjassa ja Qué Leer -palkinnon parhaasta romaanista.*



Meren katedraali on massiivinen ja syvälle historiaan uppoava teos, joka tuskin jättää ketään kylmäksi. Se kertoo uskottavasti ja vakuuttavasti historian tapahtumista, elämästä ja antaa varsin karun kuvan siitä, millaista elämä muinaisessa Barcelonassa oli. Se kokoaa yhteen vuosikymmenien ajan ja useammankin ihmisen kohtalot. Nuoren Arnaun, tämän kasvinveljen, vaimojen ja ystävien… Mukaan mahtuu niin onnea, rakkautta, surua, tuskaa, kostoa kuin monia muitakin sivujuonteita. Ja koko ajan taustalla rakennetaan kirkkoa…

Vaikka pidänkin historiallisista romaaneista, takkusi tämän lukeminen. Historiaa oli upea lukea, mutta nyt nyppivät henkilöhahmot. Arnau itse on liian täydellinen. Hän on kunnollinen, onnekas, komea ja lähes kaikki tuntuvat pitävän hänestä. Lumoavan kauniit naiset rakastuvat häneen ja ovat valmiita tekemään lähes mitä tahansa hänen puolestaan. Onnen ja sattuman kautta hän saa lisää menestystä ja vaikutusvaltaisia ystäviä. Toki hänenkin tielleen sattuu vastuksia, mutta niistä selvitään ja lähes aina kaikki sattuu parhain päin. Ainakin lopussa.

Muutkaan hahmot eivät oikein innosta. Naishahmot ovat jotenkin liian yksioikoisia, nättejä ja jotenkin lähes “pakkomielteisiä” ihastuksessaan tai vihassaan Arnauta kohtaan. Onneksi edes mieshahmoissa on jotain vaihtelua. Joskin monesta heistä olisi kaivannut enemmänkin tietoa.

Arnaun elämän olisi saanut tiivistettyä lyhyemmäksikin, enkä usko että se olisi siitä huonontunut. Lukijana olisin jaksanut paremmin pysyä perässä ja innostua. Nyt pitkät tapahtumat ja ainainen “vaikeuksien kautta voittoon ja suurempaan onneen” alkoi jo tulemaan korvista ulos. Suosittelenkin tätä kirjaa vain todellisille historian ystäville, joita hitaat käänteet ja jaarittelut eivät haittaa. Pitkän linjan nautiskelijoille.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti