Alkuteos: Kennis van die aand (1973)
Suomentaja: Seppo Lopponen
Ilmestymisaika: 1985 (ko.painos)
Sivumäärä: 363
Kustantaja: Suuri Suomalainen Kirjakerho
ISBN: 951-643-226-3
Muoto: Sid.
Peukku: q^^
Lukuhaaste 2017: 34. Kertoo ajasta, jota en ole elänyt (40/50)
*Katson pimeään on rakastetun Brinkin pääteos, joka julistettiin kotimaassaan Etelä-Afrikassa pannaan heti ilmestyttyään vuonna 1973.
Se kertoo mustan miehen ja valkoisen naisen kielletyn rakkaustarinan - huikaisevan kauniisti, polttavan aistillisesti ja riipaisevan traagisesti.
Se kertoo järkyttävän rehellisesti tuhoavasta rotuvihasta, terrorista, murhista, verenmakuisista kidutuksista, mustan Afrikan loputtomista kärsimyksistä.
Joseph Malan on värillinen näyttelijä. Hän istuu kuolemansellissä Kapkaupungissa ja tilittää teloitusta odottaessaan elämäänsä: sukunsa historiaa, suurta unelmaansa korjata teatterin avulla yhteiskunnallisia epäoikeudenmukaisuuksia ja rakkaussuhdettaan, joka ajetaan väistämättömään murhenäytelmään…*
Takakannen viimeinen kappale on ehkä osuvin. Joseph nimittäin todella tilittää. Ja tilittää. Ja tilittää. Hän käy läpi sukunsa vaiheet ja oman historiansa hyvinkin yksityiskohtaisesti kaikkine mahdollisine sattumuksineen. Jopa niinkin tarkkaan, että oikeastaan hänen romanssinsa Jessican kanssa jää hyvin pieneksi osaksi koko kirjaa. Takakansi siis huijasi ja ihan kunnolla.
Brinkin tyyli on vakuuttava. Teksti puree, sillä se käsittelee rehellisesti vaikeita asioita ja kuvaus on suoraa ja joskus jopa armotonta. Lukiessa saattaa helposti tulla paha mieli sen takia, että asiat ovat joskus olleet (ja ovat yhä jossain määrin) aivan kamalalla tolalla. Ikävä vain, että kirjan hahmot Josephin kertomina jäävät lukijalle etäisiksi. Itse en tuntunut saavan kunnon otetta edes kertojasta itsestään. Aivan kuin Joseph pitäisi jopa kirjoituksissaan itsensä irti ympäristöstään, aivan kuin piti itsensä erillään muista myös elämässään. Siinä mielessä loistavasti onnistunut kerronta.
Vaikeasta aiheesta kirjoitettu mielenkiintoinen ja hyvä kirja. Joka todella voi olla raskas lukea. Itse ainakin kaipaan nyt jotain huomattavasti piristävämpää tämän vakavahenkisen teoksen jälkeen. Noista ajoista kun ei ole vielä niin kovin kauan…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti