Alkuteos: Nummisuutarit : komedia viidessä näytöksessä (1864)
Ilmestymisaika: 1999 (ko.painos)
Sivumäärä: 146
Kustantaja: SKS
ISBN: 951-746-128-3
Muoto: Nid.
Sarjamerkintä: Suomalaisen kirjallisuuden klassikoita
Peukku: q^^
Lukuhaaste 2017: 3. Suomalainen klassikkokirja (50/50)
*Nummisuutarit on vakava komedia, jota kantaa vankka, vaikka suhteikas - huvittunutkin - usko maailman perimmäiseen oikeudenmukaisuuteen. Se on komeasti rakennettu ja ehjä siitä huolimatta, että juoni polveilee ja poukkoilee petoksesta, kokkapuheesta, kinasta ja sekaannuksesta toiseen. Se on väkivaltainen komedia, siinä on paljon rähinää ja tappelua, mitä voi pitää myös antiikin perintönä, niin kuin Aarne Kinnunen esipuheessaan toteaa. Eikä se “ole yksin tilannekomedia eikä juonikomedia, mutta ei myöskään pelkästään luonteen ominaisuuksille rakennettu”. Sen riemukas huumori ei kätke riipaisevia, kipeitä sävyjä: valo luo varjon. Se on perisuomalainen komedia: elävän ja henkilöt elävöittävän vuoropuhelun lomitse siinä näkyy ja tuoksuu suomalainen maisema.Se on suomalainen komedia myös siinä suhteessa, että sen sanomukset ja tapahtumat ovat tulleet osaksi koko kansan sielunsisintä, harjastukkaisesta Eskosta alkaen sen monet henkilöt kansallisiksi perustyypeiksi.*
Hyvin on Kivi onnistunut pitämään näytelmän koossa, vaikka tapahtumat ja henkilöhahmot polveilevat sinne ja tänne. Teksti on sen verran kepeää, että lukijan kiinnostus pysyy yllä, olkoonkin, että useampaa henkilöä itse aloin miltei inhoamaan lukiessa. Eivätkä tuon “inhon” piiriin päätyneet vain kertomuksen “roistot”, vaan myös nämä “paremmat” ihmiset. Ehkä lopussa pyrittiin liikaa saamaan aikaan kaikille enemmän tai vähemmän onnellinen loppu. Hauska ja viihdyttävä näytelmä Nummisuutarit kuitenkin on. Ei ihme, että se on saanut mukaelmia myös sarjakuvan maailmaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti