Alkuteos: After the Funeral (1953)
Suomentaja: Eero Ahmavaara
Ilmestymisaika: 1994 (ko.painos)
Sivumäärä: 265
Kustantaja: WSOY
ISBN: 951-0-19292-9
Muoto: Nid.
Sarjamerkintä: Hercule Poirot #25 /Sapo #21
Peukku: ^^b
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 11 ja 28
Hyllynlämmittäjä: 24
Lukulistalta: 27
*Talo oli suuri viktorianaikainen rakennus. Sen ikkunaverhot olivat paksua, haalistunutta brokadia tai samettia. Sukulaiset olivat kokoontuneet isännän hautajaisiin. Läsnä olivat kahden veljen vaimot, veljenpoika, toisen veljen tytär miehineen ja vainajan sisar Cora. Juuri Cora sitten esitti tapansa mukaan merkillisen huomautuksen, joka sai koko seurueen hämmentymään. “Mutta… murhattiinhan hänet, eikö murhattukin?” Kun hautajaisten jälkeen alkoi tapahtua merkillisiä asioita, astui Hercule Poirot näyttämölle. Ja ratkaiseva loppunäytös esitettiin samassa talossa, jossa hautajaisetkin oli vietetty.*
Hyvin kirjoitettu ja kiinnostava Poirot-dekkari. Kirjan tapahtumat on kerrottu useamman henkilöhahmon kautta, joten belgialainen etsivä ei ole koko aikaa parrasvaloissa. Suurimman osan tapahtumista lukija saa tietoonsa muiden tapaukseen liittyvien henkilöiden seurassa, nähtynä heidän silmiensä kautta. Näin vihjeet tulevat mukavasti piilotettuina erilaisten katsantokantojen taakse, eikä niiden päättely ja yhdistäminen ole liian helppoa.
Kokonaisuutena Hautajaisten jälkeen on viihdyttävä ja luettava dekkari, joka tarjoaa mukavan aivopähkinän myös televisiosarjaa seuranneille.
Onpas hieno! :)
VastaaPoista