Alkuteos: The Guardian Angel (2018)
Suomentaja: Tero Valkonen
Ilmestymisaika: 2018 (ko.painos)
Sivumäärä: 307
Kustantaja: WSOY
ISBN: 951-978-0-39748-0
Muoto: Sid.
Peukku: q^^
*>>Sinä siis ammuit kaksi viatonta ihmistä saadaksesi rahaa visiollesi tasa-arvosta?>>
Kysymys hätkähdytti Hardrupia.
>>He eivät totelleet käskyjä.>> Hän sanoi sen kuin itsestäänselvyyden, kuin lapselleen liikennesääntöjä opettava isä. >>Jos en olisi ampunut, olisin pettänyt Jumalan ja Hänen tahtonsa. Olisin toiminut yhteiskuntaa ja ihmisyyttä vastaan.>>
Hän nojautui eteenpäin. Hän sanoi sen kärsivällisesti, kuin oppitunnin päättäen: >>Olisin toiminut Suojelusenkeliä vastaan.>>
Vuonna 1951 Palle Hardrup kävelee Kööpenhaminassa pankkiin, ampuu kaksi virkailijaa ja pakenee rahojen kanssa. Tapauksen silminnäkijät sanovat hänen käyttäytyneen kuin hän olisi jonkinlaisessa transsissa.
Tapausta tutkiva Anders Olsen saa selville, että Hardrup on istunut vankilassa samassa sellissä karismaattisen Björn Nielsenin kanssa - ja Olsen alkaa asteittain epäillä, että Nielsen on hypnotisoinut Hardrupin ryöstämään pankin. Että Nielsen on salaperäinen Suojelusenkeli, jonka Hardrup väittää välittävän hänelle viestejä Jumalalta. Olsen on ajautumassa maailmaan, jossa mikään ei ole miltä näyttää eikä mihinkään voi luottaa. Ei edes omaan mieleen.*
Kirjan aihe on mielenkiintoinen. Voiko toisen ihmisen hypnoosin avulla oikeasti laittaa tekemään murhan? Kuinka moista tapausta voidaan edes tutkia? Näistä lähtökohdista päästään mukaan poliisitutkimuksiin, joissa ei epäröidä käyttää myöskään vähän likaisempia keinoja...
The Guardian Angelissa on joukko mielenkiintoisia hahmoja, joiden taustoja ei availla liikaa. Poliisien ja konnien menneisyydestä kerrotaan vähän, juuri sen verran että lukija kiinnostuu. Eniten tietysti vihjaillaan Andersin ja tämän vaimon Marien menneisyyksistä. Varsinkin Andersin kohdalla nämä vihjailut jäävät jokseenkin epämääräisiksi, niin että kokonaisuus rakentuu vähitellen eikä lopussakaan lukija voi olla täysin varma siitä, mitä todella on tapahtunut.
Kerronta pyrkii luomaan hahmojen ympärille jonkinlaisen mystisen salaisuuksien verhon, joka samalla sävyttää koko tarinaa. Tämä passaa mainiosti, onhan kirjan aihekin enemmän tai vähemmän mystinen ja epävarma. Tunnelma on hyvä ja tekstiä lukee mielellään. Olkoonkin, että itseäni Marie - kirjan ainoa täysin keksitty hahmo - alkoi ennen pitkää ärsyttämään todella.
Hieman erilainen menneisiin vuosiin sijoittuva jännäri. Uskon, että uppoaa monenlaisiin lukijoihin. Elokuvaversio voisi olla mielenkiintoista katsoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti