Alkuteos: Война и мир [Voina i mir] (1865-1869)
Suomentaja: Iivari Wallenius
Ilmestymisaika: 2014 (ko.painos)
Sivumäärä: 358
Kustantaja: Elisa Kirja
ISBN: 978-952-282-940-5
Muoto: e-kirja (EPUB)
Sarjamerkintä: Sota ja rauha #2
Peukku: q^^
Huom: Elisa Kirjan ilmainen klassikko, jaettu 4 osaan
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 6, 14, 24, 34,
Hyllynlämmittäjä: 28
Lukulistalta: 32
*Leo Tolstoin Sota ja rauha on eräs maailmankirjallisuuden suurista klassikoista. 1800-luvulle sijoittuva kirja kuvaa Venäjän ja Napoleonin välistä sotaa ja sen keskelle joutuneita ihmisiä. Teoksen keskiössä ovat viisi aatelisperhettä, mutta kirja on samalla läpileikaus koko 1800-luvun venäläisestä yhteiskunnasta.*
Sodan ja rauhan toinen osa kuljettaa lukijaa välillä vuosia eteenpäin. Yhdestä sodasta siirrytään kohti toista kirjan henkilöiden vanhetessa ja muuttaessa suhtautumistaan maailmaan ja toisiinsa. Nuorukaiset tuhlailevat rahaa ja riitelevät keskenään. Luvassa on jopa kaksintaistelua. Nuoret neidot kaunistuvat ja lumoavat miehiä, heidän tunteensa ovat ylitsepursuavia. Samalla maailma liikkuu eteenpäin ja perheiden keskinäiset asemat ja suhteet elävät. Eikä unohdeta solmittavia ja suunniteltavia avioliittoja. Naimapuuhat alkavat nousemaan merkittäviin asemiin.
Viimeistään tässä vaiheessa saattaa lukija alkaa hermostumaan venäläisten nimiin. Itselläni ainakin tahtovat mennä Dolohovit ja Denisovit sekaisin. Unohtamattakaan kaikkia mahdollisia lempinimiä. Osaan hahmoista on alkanut vähitellen kiintymään ja heidät kyllä muistaa. Lähinnä nämä henkilöt kuuluvat Rostovien perheeseen, jonka jäsenten edesottamukset tuntuvat tässä toisessa osassa olevan keskiössä. Mutta Rostovien perheeseen tuttavuussuhteiden kautta liittyvät sivuhahmot tahtovat jäädä yhä edelleen etäisiksi. Etenkin kun toisinaan tuntuu, ettei saa oikein kiinni siitä, pitääkö Tolstoi hahmoistaan vai ei. Toisinaan joku hahmo esitetään mairittelevassa valossa ja ihailtavana, kohta sama hahmo taas saa päälleen negatiivista kerrontaa ja hänet esitetään inhottavana. Kumman kaksijakoista touhua…
Sota ja rauha on itselleni hidasta luettavaa. Se on raskas muun muassa jo mainittujen viitteiden takia. Runsas hahmomäärä tekee myös kirjan seuraamisen hankalaksi. Kirjan kieli on lisäksi toisinaan töksähtelevän oloista ja vuoropuhelut kankeita. Onkohan tämä vanhan suomennoksen vika? Hitaasti, mutta varmasti etenee tämä massiivinen lukuprojekti. Ehkä väliin olisi hyvä ottaa jotain kevyempää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti