Andrus Kivirähk: Riihiukko

Alkuteos: Rehepapp (2000)

Suomentaja: Kaisu Lahikainen

Ilmestymisaika: 2002 (ko.painos)

Sivumäärä: 253

Kustantaja: Otava

ISBN: 951-1-17800-8

Muoto: Sid.

Peukku: ^^b

Lukuhaaste 2018: 8. Balttialaisen kirjailijan kirjoittama kirja (48/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 17, 34 ja 35

Lukulistalta: 25

*Riihiukon kotikylässä on käynnissä taukoamaton varastaminen ja omaisuuden kokoaminen. Ukolla on tepsivä konsti vaivaan kuin vaivaan, mutta kyläläisten pahimmalle taudille hänkään ei mahda mitään: ahneus on tullut jäädäkseen.

Kommelluksia riittää, kun aivan kaikki voudeista karjapiikoihin kähveltävät niin tyhmänylpeältä kartanonväeltä kuin toisiltaankin. Eivätkä ihmiset ole kylän ainoat toimijat. Taidokkaasti kirjailija kuljettaa tarinassaan krattia, ruttoa, horkkaa, ihmissutta ja muita kansantarinoiden hahmoja.

Andrus Kivirähkin Riihiukossa pidetään hauskaa ahneiden kyläläisten kustannuksella. Kirja kertoo maaorjuuden ajasta, mutta se on myös terävä allegoria Virosta ennen ja nyt.*

Riihiukko on kirja, johon tuskin olisin tarttunut ellei se olisi päätynyt opiskeluryhmäni lukulistalle suosituksena. Tuolloin en sitä lukenut, mutta suunnitelmieni mukaan ajattelin tutustua listan kirjoihin näin myöhäisemmässä vaiheessa. Tässä kohtaa se kannatti.

Kirja vilisee viittauksia virolaiseen (ja miksei suomalaisittainkin tunnistettavaan) kansanperinteeseen. Sivuilla on kratteja ja muita mystisiä olentoja ja ruttokin on elollinen olento. Hiidet kulkevat metsissä ja ihminen voi muuttua taikasalvan avulla ihmissudeksi… Taikakonstit ovat sallittuja rakkaudessa ja varkaudessa. Sillä tokihan naapurilta on ryövättävä mitä pystyy.

Kirjassa seurataan nimettömäksi jäävän kylän elämää yhden marraskuun aikana. Kuukauteen mahtuukin paljon sattumuksia, niin hyviä kuin pahoja ja vielä pahempia. Kauppaa käydään itse vanhan vihtahousun kanssa ja naimapuuhiakin pyritään järjestelemään. Sen kummempaa yhtenäistä juonta kirjassa ei ole kuin yleinen elämän kuvaus. Mikä jäi hieman itseäni kummastuttamaan. Etenkin kun kirja vielä loppuu aivan yllättäen, vähän jopa töksähtäen. Mitä lopulta oikein kävi kenellekin?

Riihiukko on kirjoitettu pilke silmäkulmassa ja huumorilla. Sen sivuilla kiroillaan avoimesti ja puheet ovat välillä muutenkin jokseenkin roiseja. Tässä kirjassa jopa leivotaan piirakka, joka on täynnä sitä itseään...