Alkuteos: L’arte della gioia (1998)
Kääntäjä: Laura Lahdensuu
Ilmestymisaika: 2014 (ko.painos)
Sivumäärä: 583
Kustantaja: Gummerus
ISBN: 9789512097814
Muoto: e-kirja (BookBeat)
Peukku: q^^
*Elämän ilo julkaistiin Italiassa vasta kaksikymmentä vuotta kirjailijansa kuoleman jälkeen, sillä 1978 valmistunut teos oli aikanaan liian radikaali italialaiselle kustannusmaailmalle. Nyt sitä pidetään mestariteoksena.
Modesta syntyy köyhässä Sisiliassa tammikuun ensimmäinen päivä vuonna 1900. Kesytön tyttö irrottautuu köyhistä oloista vakuuttuneena siitä, että elämällä on luvassa hänelle jotain parempaa. Tulen ja veren saattelemana hän päätyy luostariin, josta kohtalo heittää hänet italialaisen aatelisperheen palatsiin. Älykäs Modesta pukee ylleen milloin aristokraatin, sosialistin, libertiinin, runoilijan, vastarintaliikkeen taistelijan, vallanhimoisen uranaisen, äidin ja kyltymättömän rakastajattaren viitan. Modesta elää halki myrskyisän vuosisadan tukenaan Sisilian auringosta syntynyt voittamaton ase: elämän ilo.
Modestan villi kertojanääni maalaa lukijan silmien eteen kuvan 1900-luvun Italian poliittisesta, moraalisesta ja sosiaalisesta historiasta ja naisesta, jonka elämää ohjaa vahva seksuaalisuus, omaperäinen oikeudentunto ja tiedonnälkä.*
Minuun ei Elämän ilo purrut. Teos on jaettu neljään osaan, joissa jokaisessa on omat pienet erikoisuutensa. Ja kukin tuntuu käsittelevän yhtä vaihetta Modestan elämässä.
Kirjan muoto on melkein kokonaan (siltä ainakin tuntuu) vuoropuhelua ja ajatusten vaihtoa. Varsinaisia kerronnan jaksoja on välillä mukana. Välillä Modesta itse kertoo mitä tekee. Välillä taas “hänelle” tapahtuu. Jos puhujia on useampia, tulee mukaan näytelmän vuorosanojen tapaan ensin puhujan nimi ja sitten repliikki. Joskus teksti tuntuu käsikirjoitukselta, joskus päiväkirjamerkinnöiltä.
Ymmärrän täysin, miksi kirja on ravistellut ihmisiä. Se on melko villiä tekstiä. Siinä on paljon poliittisia ajatuksia. Paljon ihmisten välisiä seksuaalisia suhteita ja vaikka mitä. Modesta todella ottaa ilon irti elämästään...
Minulle kirjan “luonnosmaisuus” oli pienoinen haittatekijä. Toinen on se, että kirjan henkilöhahmoilla on monia lempinimiä. Olin useamman kuin kerran sekaisin siitä, kuka on kuka. Lisäksi kirjan aikarakenne on epämääräinen. Välillä hypyt tapahtumien välillä ovat vuosia, välillä taas hyvinkin lyhyitä. Eikä kaikkea aina selvennetä kunnolla. Ehkä Euroopan ja varsinkin Italian historian tunteminen olisi helpottanut tapahtumien ja ajan seuraamista.
Vapaa. Avomielinen. Erikoinen. Ehkä olisi kannattanut lukea tätä jonkun toisen kevyemmän kirjan kanssa samanaikaisesti. Antaa tekstin ja ajatusten “levätä” välillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti