J. R. R. Tolkien: Gondolinin tuho

 

Alkuteos: The Fall of Gondolin (2018)

Toimittaja: Christopher Tolkien

Kääntäjä: Jaakko Kankaanpää & Kersti Juva

Kuvittaja: Alan Lee

Ilmestymisaika: 2019 (ko.painos)

Sivumäärä: 212

Kustantaja: WSOY

ISBN: 9789510446843

Muoto: e-kirja (BookBeat)

Peukku: q^^

*Tolkienin riipaiseva taru upealla kuvituksella

Gondolinin tuho, J. R. R. Tolkienin ensimmäinen kertomus Keski-Maasta, julkaistaan Alan Leen kuvittamana laitoksena, johon Christopher Tolkien on koonnut sykähdyttävän tarun versiot varhaisimmasta viimeiseen.

Gondolinin tuho on tarina kätketystä kaupungista, jonka haltiakuningas Turgon rakensi kansansa turvapaikaksi. Korkeiden vuorten saartamaan valtakuntaan eivät Mustan ruhtinaan Morgothin hirviömäiset palvelijat löytäneet - kunnes ihmismies Tuor etsi sinne tiensä ja rakastui kuninkaan tyttäreen Idriliin. Katkeruudesta siinnyt petos sai kaupungissa vallan, ja lopulta kauniin Gondolinin päivät olivat luetut.

Tässä kirjassa Tolkienin poika Christopher esittelee Gondolin-tarun koko historian ja tarjoaa ainutlaatuisen näköalapaikan siihen, miten koskettava tarina rakentui ja kehittyi vuosikymmenten saatossa.

Oxfordin yliopistossa Englannin kirjallisuutta ja muinaisenglantia opettanutta J. R. R. Tolkienia (1892-1973) pidetään nykyaikaisen fantasiakirjallisuuden keskeisenä kehittäjänä. Hänen pääteoksensa Taru sormusten herrasta on valittu useissa äänestyksissä lukijoiden suosikkikirjaksi. Alan Lee (s. 1947) on yksi arvostetuimmista Tolkienin teosten kuvittajista, jonka visioihin pohjautui pitkälti myös Peter Jacksonin Taru sormusten herrasta -elokuvien kuvailmaisu.*

Nuori Tolkien hallitsee isänsä teosten toimittamisen. Kirja etenee loogisesti ja hänen huomionsa ovat hyviä ja oivaltavia. Tekstiä lukee kiinnostuneena ja innostuneena. Tosin joskus se voi olla “raskasta”, mikä johtuu kyllä myös vanhemman Tolkienin kirjoitustyylistä.

Gondolinin tuho on kaunis ja mielenkiintoinen tarina. Siinä esiintyy hyviä henkilöhahmoja ja se tuo oivan lisän noldorin tarinaan, johon viitataan jo Silmarillionissa. Pientä tottumista aiheuttaa se, että välillä tekstissä vilahtelee “vanhoja” nimiä ja nimityksiä. Onneksi ne selvennetään tai niihin löytyy selitykset kirjan loppupuolella olevasta laajasta sanastosta.

Kuvitus on kaunista jälkeä ja ehdottomasti tutkimisen arvoista.