Alexandre Dumas: Monte-Criston kreivi

Alkuteos: Le Comte de Monte-Cristo (1844)

Suomentaja: Jalmari Finne

Ilmestymisaika: 2014 (ko.painos)

Sivumäärä: 1110

Kustantaja: Elisa Kirja

ISBN: 978-952-282-922-1

Muoto: e-kirja (EPUB)

Peukku: ^^b

Huom: saatavana ilmaiseksi Elisa Kirjasta

Lukuhaaste 2018: 50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema (47/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 4, 6, 14, 23, 24, 32 ja 33

Hyllynlämmittäjä: 22

Lukulistalta: 24

*Kuolematon seikkailuromaani kostosta ja rakkaudesta.

Nuori merimies Edmond Dantès tuomitaan syyttömänä neljäntoista vuoden vankeuteen. Vankilassa hänet pitää järjissään vain polttava halu oikaista kokemansa vääryys.

Onnistuttuaan lopulta karkaamaan vankilasta Dantès muuttaa nimensä Monte-Criston kreiviksi ja aloittaa kostotoimensa. Hänen tavoitteenaan on myös voittaa takaisin rakastettunsa Mercedes. Mutta kosto ja Pariisin ylhäinen loisto ovatkin toinen vankila - lopullisen vapauden voivat tuoda vasta anteeksianto ja koston välineistä luopuminen.

Alexandre Dumas (1802-1870) oli suosittu ranskalainen kirjailija, joka on kirjoittanut seikkailuja tulvillaan olevia tarinoita ja historiallisia kronikoita. Hänen kuuluisimmat teoksensa ovat Kolme muskettisoturia ja Monte-Criston kreivi, joiden pohjalta on tehty myös lukuisia elokuvasovituksia ja tv-sarjoja.*

Jo useita vuosia jouluperinteisiini on kuulunut katsoa televisiosta tuleva minisarja Monte-Criston kreivistä pääosassa upea Gérard Depardieu. Nyt oli jo korkea aika antaa tälle klassikolle vuoro, etenkin kun hyvää klassikkoa kysyttäessä sitä minulle suositeltiin.

Dumas vanhempi on taitava kirjoittaja. Hän seikkailee useiden hahmojen välillä taiturimaisesti ja herättelee lukijan mielenkiintoa monilla keinoilla. Hän vaihtelee tekstin rytmiä ja siirtyy kohtauksesta toiseen vaivatta. Hahmot ovat monipuolisia ja tärkeiden hahmojen kohtalot oikeastikin kiinnostavat. Eivätkä sivuhahmotkaan jää persoonattomiksi täytteiksi. Heissäkin on luonnetta.

Uskon, että suurin osa tuntee Monte-Criston kreivin juonen peruskuvion ja saattaa siksi ajatella, ettei kirjaa ehkä tarvitsisi lukea. Minä sanon, että kyllä kannattaa. Kirjassa on niin paljon enemmän. Uusia näkökulmia, enemmän seikkailuja ja monia jännittäviä tilanteita. Vanha klassikko pitää pintansa ja uppoaa taatusti myös nykylukijaan. Suuren sivumäärän ei kannata antaa pelästyttää, sen verran vauhdikasta luettavaa kirja on. Pitkästymään ei pääse, eikä ehdi. Suosittelenkin tätä klassikkoa sekä seikkailun, että pienen romantiikan nälkään.

Douglas Adams: Enimmäkseen harmiton

Alkuteos: Mostly Harmless (1992)

Suomentaja: Jukka Saarikivi

Ilmestymisaika: 2009 (ko.painos)

Sivumäärä: 179 (koko nide 798)

Kustantaja: WSOY

ISBN: 978-951-0-21844-0

Muoto: Sid.

Sarjamerkintä: Linnunrata #5

Peukku: q^^

Huom: samoissa kansissa koko Linnunrata : viisiosainen trilogia

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 7, 14, 16, 19, 22, 28, 42

Hyllynlämmittäjä: 19

*Viisiosainen scifi-parodia viimein yksissä kansissa!

Douglas Adams ei tiennyt mitä teki, kun hän 27-vuotiaana julkaisi hulppean esikoisromaaninsa Linnunradan käsikirja liftareille. Hurjaa verbaaliakrobatiaa pursuavasta kirjasta tuli yhdessä rysähdyksessä valtava bestseller, joka poiki kuunnelma, televisiosarjan, kaksi lp-levyä ja neljä jatko-osaa.

Nyt Adamsin kirjasarja, maailman ainoa viisiosainen trilogia, on viimein julkaistu yhteisniteenä. Kirjoissa Arthur Dent, Ford Prefect ja kumppanit koluavat maailmankaikkeuden kaukaisinta kolkkaa myöten ja saavat siinä sivussa selville elämän tarkoituksen ja Jumalan viimeisen viestin luomakunnalle.

Linnunrata sisältää teokset Linnunradan käsikirja liftareille, Maailmanlopun ravintola, Elämä, maailmankaikkeus - ja kaikki, Terve, ja kiitos kaloista sekä Enimmäkseen harmiton. Ne luettuasi suhtaudut tieteiskirjallisuuteen varmasti uudella tavalla: suu virneessä.*

Sarjan viimeinen osa on aivan yhtä sekava ja outo kuin edellisetkin. Tällä kertaa seurataan vuorotellen Arthurin, Fordin ja Trician (Trillian) elämiä ja pohditaan sitä, että maailmankaikkeuksia ja todellisuuksia on oikeastaan aika monta. Yhdessä muistamme ottaa laukun mukaan ja jossain toisessa taas emme ja miten nämä päätökset vaikuttavat elämäämme sen jälkeen. Pienikin päätös voi muuttaa asioita valtavasti! Koko elämämme voi olla täysin toisenlainen. Näin ainakin tässä tapauksessa.

Sekoilua, outoa enemmän tai vähemmän huvittavaa huumoria ja uusia tuttavuuksia. Harmi kun kaikki vanhat tutut eivät ole mukana ja osa kohtaloista jää selittämättömiksi. Sanoisin, että sarjan paras osa on ehdottomasti sen ensimmäinen. Loput yrittävät välillä ihan liikaa.

Tommy Tabermann: Alaston

Alkuteos: Alaston (2003)

Ilmestymisaika: 2003 (ko.painos)

Sivumäärä: 92

Kustantaja: Gummerus

ISBN: 951-20-6467-7

Muoto: Sid.

Peukku: q^^

Lukuhaaste 2018: 42. Kirjan nimessä on adjektiivi (46/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 2 ja 46

Monet ovat kehuneet edesmennyttä Tabermannia radikaaliksi ja uskaliaaksi runoilijaksi, jonka runoissa on voimaa ja tunnetta. Tästä syystä nappasin lukuun ja kokeiluun hänen runoteoksensa Alaston. Tunnustan, että teoksen nimi (adjektiivi) vaikutti valintaani melkoisesti.

Tabermannin runot ovat melkoisen meneviä. Niissä ei riimitellä vaan kerrotaan tarinaa ja ajatuksia. Ne nostavat asioita pintaan, mutta niissä on myös jonkinlaista herkkyyttä. Tosin toisinaan jokin sana saattaa kalskahtaa kovana korvaan. Ainakin tässä runoteoksessa näitä korvaan kalskahtavia sanoja ovat miehen ja naisen alapäähän viittaavat välillä puhekielisetkin viittaukset.

Kovin radikaaleina en itse osaa näitä runoja pitää. Tosin, onhan tämän teoksen ilmestymisestä jo kulunut aikaa ja maailma ehtinyt muuttua moneen kertaan. Ehkä nämä olivat aikanaan uskaliaita ja edistyksellisiä. Nyt ja omaan mieleeni ehkä enemmän tavallisia. Uskallan myös avoimesti tunnustaa, etten ole mikään suuri runojen ja runouden tietäjä. Tabermann ei liene minua varten.

Douglas Adams: Terve, ja kiitos kaloista

Alkuteos: So Long, and Thanks for All the Fish (1984)

Suomentaja: Jukka Saarikivi

Ilmestymisaika: 2009 (ko.painos)

Sivumäärä: 135 (koko nide 798)

Kustantaja: WSOY

ISBN: 978-951-0-21844-0

Muoto: Sid.

Sarjamerkintä: Linnunrata #4

Peukku: q^^

Huom: samoissa kansissa koko Linnunrata : viisiosainen trilogia

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 7, 14, 16, 22,

Hyllynlämmittäjä: 19

*Viisiosainen scifi-parodia viimein yksissä kansissa!

Douglas Adams ei tiennyt mitä teki, kun hän 27-vuotiaana julkaisi hulppean esikoisromaaninsa Linnunradan käsikirja liftareille. Hurjaa verbaaliakrobatiaa pursuavasta kirjasta tuli yhdessä rysähdyksessä valtava bestseller, joka poiki kuunnelma, televisiosarjan, kaksi lp-levyä ja neljä jatko-osaa.

Nyt Adamsin kirjasarja, maailman ainoa viisiosainen trilogia, on viimein julkaistu yhteisniteenä. Kirjoissa Arthur Dent, Ford Prefect ja kumppanit koluavat maailmankaikkeuden kaukaisinta kolkkaa myöten ja saavat siinä sivussa selville elämän tarkoituksen ja Jumalan viimeisen viestin luomakunnalle.

Linnunrata sisältää teokset Linnunradan käsikirja liftareille, Maailmanlopun ravintola, Elämä, maailmankaikkeus - ja kaikki, Terve, ja kiitos kaloista sekä Enimmäkseen harmiton. Ne luettuasi suhtaudut tieteiskirjallisuuteen varmasti uudella tavalla: suu virneessä.*

Tällä kertaa ei sinkoillakaan päättömästi ympäri avaruutta. Tai ainakaan kaikki eivät sinkoile. Tässä osassa keskitytään nimittäin pääasiassa Arthuriin, jonka on onnistunut palata maahan ja huomata, että elämä on kaikesta huolimatta jatkunut jonkinlaisena hänen poissaollessaan. Arthur myös onnistuu rakastumaan ja mikä vielä parempaa, tämä tyttö on aikalailla yhtä “sekaisin” kuin Arthur itsekin. Samoihin aikoihin Ford taas kiertelee ympäri avaruutta enemmän tai vähemmän hohdokkaasti vain päätyäkseen lopulta jälleen yksiin Arthurin ja tämän tytön kanssa.

Outoa huumoria, vitsejä, kummallisia tapahtumia ja lentelyä pilvien lomassa, koska onhan se rakastuminen niin ihanaa. Enkä todellakaan ymmärrä sitä, mistä tämän osan nimi tulee...

Louis-Ferdinand Céline: Niin kauas kuin yötä riittää

Alkuteos: Voyage au bout de la nuit (1932)

Suomentaja: Jukka Mannerkorpi

Ilmestymisaika: 2012 (ko.painos)

Sivumäärä: 544

Kustantaja: Siltala

ISBN: 978-952-234-092-4

Muoto: Sid.

Peukku: q^^

Lukuhaaste 2018: 30. Kirja liittyy ensimmäisen maailmansodan aikaan (45/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 14, 23, 24 ja 33

Lukulistalta: 23

Niin kauas kuin yötä riittää on Célinen omaelämäkerrallinen veijariromaanien tyyliin kirjoitettu teos, joka herätti ilmestyessään paljon huomiota. Kirjan kieli on jopa nykyisen mittapuun mukaan melkoisen räväkkää. Siellä kiroillaan ja puhutaan härskejä.

Kirjan tapahtumat alkavat ensimmäisen maailmansodan ajoista, jolloin päähenkilö Bardamu lähtee vapaaehtoisena armeijaan. Armeijan elo ei oikein vastaa hänen odotuksiaan, vaan valitus elämänmenosta alkaa melkolailla heti... Suunnitelmiensa mukaan Barmamu haavoittuu, kiertää useita sotilassairaaloita ja vapautuu lopulta armeijasta päätyen Ranskan Afrikan kautta Amerikkaan vain palatakseen viimein takaisin Pariisiin harjoittamaan lääkärin ammattia.

Matkallaan Barnamu kohtaa kiintoisia hahmoja, joista osa vaikuttaa hänen elämäänsä pidemmän aikaa, osa lyhyemmin. Yhteistä tuntuu kuitenkin olevan se, ettei heistä kukaan oikein lopulta ole hänen mieleensä…

Niin kauas kuin yötä riittää on haastava teos lukea. Se on jokseenkin hajanaisen oloinen, rikkonainen ja hyppii sinne ja tänne. Yhteistä on sodan vaikutus ihmisen elämään jopa vuosikymmeniä sen päättymisen jälkeen. Barnamu on todella huono-onninen kaveri, jonka saappaisiin en todellakaan haluaisi joutua.

Kirja on hidasta, pitkäpiimäistä lukemista. Klassikko, joka herätti aikanaan melkoista huomiota, mutta tuskin nykyään kolahtaa lukioihin ihan niin kovasti kuin silloin.

Indrek Hargla: Apteekkari Melchior ja Olevisten kirkon arvoitus

Alkuteos: Apteeker Melchior ja Oleviste mõistatus (2010)

Suomentaja: Jouko Vanhanen

Ilmestymisaika: 2011 (ko.painos)

Sivumäärä: 349

Kustantaja: moreeni

ISBN: 978-952-254-090-4

Muoto: Sid.

Sarjamerkintä: Apteekkari Melchior #1

Peukku: q^^

Lukuhaaste 2018: 35. Kertoo entisen itäblokin maasta (44/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 3, 4, 8 ja 36

*Tallinna vuonna 1409. Korkea-arvoinen saksalaisritari saa surmansa Toompealla hämärissä olosuhteissa. Murhaaja näyttää paenneen kaupunkiin, joten Toompeaa hallitseva ritarikunta vaatii Tallinnan kaupunginraatia ottamaan murhaajan kiinni. Oikeusvouti saa avukseen nokkelan apteekkari Melchiorin, joka ammattinsa ansiosta on hyvin perillä kaupungilla liikkuvista huhuista. Raatimiesten ja ritarien, dominikaanimunkkien ja maallikkoveljien, vierasmaalaisten kirkonrakentajien ja maankiertäjien joukossa tuntuu monella olevan motiivi raakaan surmatyöhön. Mutta ennen kuin syyllinen on löydetty, ehtii vielä yksi jos toinenkin menettää henkensä…

Indrek Harglan ensimmäinen historiallinen jännitysromaani on saanut innoituksensa keskiaikaisista legendoista ja Tallinnan menneisyydestä.*

Historiallisen jännityksen ystäville voi tässä olla tutustumisen arvoinen sarja. Harglan kuvaa hienosti keskiaikaista Tallinnaa ja sen elämänmenoa. Ihmiset puhuvat ja käyttäytyvät uskottavasti ja vanhojen aikojen tunnelmaan on helppo uppoutua. Puheenparret ja päivän rytmi ovat aivan toista kuin nykyaikana. Tämä voi tietysti olla myös haaste, sillä historiaa tuntemattomammille tekstissä voi olla paljon uutta tietoa vaikkapa tavoista. Tällöin huomio saattaa siirtyä käsillä olevasta rikoksesta toisaalle. Rikoksien ratkaiseminen ei olekaan siis niin helppoa kuin kuvitella saattaisi. Etenkin kun ottaa huomioon sen, miten taikauskoista väkeä tuon ajan ihmiset olivat. Kaikki päätelmät ja syyt eivät aina pohjaudukaan terveeseen järkeen…

Melchior on toisaalta kiinnostava tuttavuus, toisaalta jokseenkin raskas lukukokemus. Monet henkilöt, vieras puheenparsi ja vieraat tavat tekivät kirjasta itselleni hitaahkon lukea. Lisäksi oikeastaan kukaan kirjan henkilöhahmoista ei jää mieleen. Heitä on sen verran paljon ja nimet ovat hankalia muistaa, ettei kukaan tunnu nousevan muita tärkeämmäksi. Ei edes arvon apteekkari itse. Tämä hieman harmittaa, sillä oletusarvoisesti sarjan idea vaikuttaa mielenkiintoiselta. Ensimmäisen lukukokemuksen pohjalta minuun ei kuitenkaan syttynyt minkäänlaista syyhyä päästä lukemaan seuraavaa osaa. Ehkä syynä on myös käytetty kerronnan muoto, joka paikoitellen tuntui takkuiselta...

Douglas Adams: Elämä, maailmankaikkeus - ja kaikki

Alkuteos: Life, the Universe and Everything (1982)

Suomentaja: Jukka Saarikivi

Ilmestymisaika: 2009 (ko.painos)

Sivumäärä: 156 (koko nide 798)

Kustantaja: WSOY

ISBN: 978-951-0-21844-0

Muoto: Sid.

Sarjamerkintä: Linnunrata #3

Peukku: q^^

Huom: samoissa kansissa koko Linnunrata : viisiosainen trilogia

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 4, 6, 7, 14, 16, 22 ja 33

Hyllynlämmittäjä: 19

*Viisiosainen scifi-parodia viimein yksissä kansissa!

Douglas Adams ei tiennyt mitä teki, kun hän 27-vuotiaana julkaisi hulppean esikoisromaaninsa Linnunradan käsikirja liftareille. Hurjaa verbaaliakrobatiaa pursuavasta kirjasta tuli yhdessä rysähdyksessä valtava bestseller, joka poiki kuunnelma, televisiosarjan, kaksi lp-levyä ja neljä jatko-osaa.

Nyt Adamsin kirjasarja, maailman ainoa viisiosainen trilogia, on viimein julkaistu yhteisniteenä. Kirjoissa Arthur Dent, Ford Prefect ja kumppanit koluavat maailmankaikkeuden kaukaisinta kolkkaa myöten ja saavat siinä sivussa selville elämän tarkoituksen ja Jumalan viimeisen viestin luomakunnalle.

Linnunrata sisältää teokset Linnunradan käsikirja liftareille, Maailmanlopun ravintola, Elämä, maailmankaikkeus - ja kaikki, Terve, ja kiitos kaloista sekä Enimmäkseen harmiton. Ne luettuasi suhtaudut tieteiskirjallisuuteen varmasti uudella tavalla: suu virneessä.*

Tässä osassa suuhaillaan jokseenkin päättömästi ympäri avaruutta ei sen vähempää kuin koko maailmankaikkeutta pelastamassa. Arthur ja Ford ovat viettäneet eloaan rauhassa ja hiljaisuudessa kunnes heitä tullaan hakemaan vauhdikkaalle pelastusretkelle, joka kuljettaa heitä läpi paitsi avaruuden niin myös ajan… Samoihin aikoihin muilla tutuilla sankareilla on omia ongelmiaan joko keskenään tai muuten vain koko maailmankaikkeuden kanssa. Tai siltä ainakin tuntuu. Sattumat - tai ehkä pitäisi sanoa epätodennäköisyydet - kuljettavat sankareita kuitenkin kohti enemmän tai vähemmän yllätyksellistä loppua.

Tarjolla siis aikaisemmista osista tuttuja metkuja ja kujeita höystettynä ropalla uusia. Melkoista sähellystä ja outoa huumoria.

Conn Iggulden: Darien

Alkuteos: Darien, Empire of Salt (2017)

Suomentaja: Ilkka Rekiaro

Ilmestymisaika: 2018 (ko.painos)

Sivumäärä: 384

Kustantaja: Otava

ISBN: 978-951-1-31813-2

Muoto: Sid.

Sarjamerkintä: Suolan valtakunta #1

Peukku: q^^

Lukuhaaste 2018: 49. Vuonna 2018 julkaistu kirja (43/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 3, 4, 6, 7, 33 ja 46

*Metsästäjä. Mykkä poika. Vanha miekkamestari. Nainen, joka voi käydä heidän kaikkien kohtaloksi. Kaksitoista perhettä - yksi valtaistuin. Historiallisen seikkailun mestari koukuttaa lukijat fantasiasarjan avauksella, jossa valtataistelua käydään niin miekoin kuin loitsuin.

12 mahtiperhettä pitää järjestystä yllä Darienin kaupungissa sotilaiden ja vakoojien voimin. Valtaistuimella on kuitenkin heikko kuningas, jonka salamurhaa kenraali Justan alkaa suunnitella. Likaisen työn tekijäksi hän kiristää metsästäjä Eliaksen, jolla on maagisia kykyjä. Samaan aikaan kuninkaan henkivartiokaartiin liittyy mykkä orpopoika Arthur, joka oppii minkä tahansa taistelutaidon ensinäkemältä. Kuka tai mikä Arthur oikein on? Sadonkorjuujuhlan yönä roihahtavat kapinan liekit. Kuka lopulta nousee Darienin valtaistuimelle?*

Historiallisen seikkailun mestari ei aivan onnistunut vakuuttamaan minua tällä fantasiasarjan avauksella. Tunnustan kuitenkin, että jään uteliaisuudella odottamaan sarjan seuraavaa osaa. Josko se avaisi Darienin maailmaa minulle paremmin.

Tässä sarjan ensimmäisessä osassa selvästi pyrittiin esittelemään tulevia päähenkilöitä mielenkiintoisesti ja mieleenpainuvasti. Harmillista vain, että näitä henkilöitä on todella monta ja tapahtumat hyppivät melkoisesti heidän välillään. Pisteet kylläkin mielenkiintoisista hahmoista ja heihin laitetuista ideoista. Kaikki ei todellakaan valkene tämän ensimmäisen kirjan aikana. Pohdittavaa, odotettavaa ja jännitettävää jää rutkasti jatkoon. Jos vain muistaa, mitä kellekin tapahtui ja kuka oli kukakin… Näin monessa tärkeässä henkilössä on nimittäin se vaara, ettei kehenkään oikein pääse kiintymään ja heidän kohtalonsa eivät jää kiinnostamaan. Itse en ainakaan onnistunut luomaan kovinkaan vahvoja siteitä oikein kehenkään…

Kirjan tapahtumat sitten. Vauhtia, taistelua ja magiaa löytyy. Lukija ei ehdi pitkästymään. Henkilöhahmojen tarinat ja sattumukset lomitellaan mukavasti yksiin ja he enemmän tai vähemmän päätyvät vaikuttamaan myös toistensa elämiin. Vaikkakaan eivät vielä juurikaan ole tekemisissä toistensa kanssa. Tulee varmasti olemaan kiintoisaa nähdä, mitä heidän tulevaisuudessaan on tulossa...

Antaisin kuitenkin kritiikkiä siitä, ettei Darienin maailman historiaa ja yhteiskuntarakennetta kuvata sen tarkemmin. On 12 sukua, joilla jokaisella on ilmeisesti jonkinlaisia maagisia voimaesineitä. Ja näissä suvuissa on tyytymättömyyttä ja vallanhimoa. Ja tavallisesta kansasta nousee uudenlaisia “sankareita”. Mutta… Valtataistelun syyt ja taustat jäävät joissain paikoin auki. Samoin sukujen asemat ja valtasuhteet toisiinsa nähden. Vain muutama suku edes esitellään Darienissa. Minua ainakin olisi kiinnostanut jo nyt tietää enemmän syistä kuohunnan takana.

Kaikkiaan Darien oli kuitenkin mukavan oloinen aloitus fantasiasarjalle, jossa magia ja ruuti alkavat kohdata toisiaan. Pientä piristystä ja erilaisuutta perinteiseen fantasiaan.

Ernest Cline: Ready player one

Alkuteos: Ready Player One (2011)

Suomentaja: J. Pekka Mäkelä

Ilmestymisaika: 2018 (ko.painos)

Sivumäärä: 510

Kustantaja: Gummerus

ISBN: 978-951-24-0734-7

Muoto: Nid.

Peukku: q^^

Lukuhaaste 2018: 44. Kirja liittyy johonkin peliin (42/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 7, 11, 14, 16, 17, 22, 29, 32, 33, 36,

Lukulistalta: 22

*Panoksena maailma. Kilpailu kaikkein korkeimmasta palkinnosta. Oletko valmis?

Vuonna 2045 maailma on synkkä paikka. Wade Watts tuntee olevansa elossa ainoastaan silloin, kun hän kytkeytyy OASIS-nimiseen valtavaan virtuaalitodellisuuteen, jossa suurin osa ihmisistä viettää aikansa.

Kun OASIKSEN omalaatuinen suunnittelija kuolee, hän jättää jälkeensä sarjan arvoituksia ja vihjeitä. Ne liittyvät vuosikymmenien takaiseen populaarikulttuuriin, joka on pelisuunnittelijan pakkomielle. Se, joka ratkaisee ne ensimmäisenä, perii hänen valtavan omaisuutensa - sekä OASIKSEN täydellisen hallinnan.

Kun Wade onnistuu ratkaisemaan ensimmäisen vihjeen, peli muuttuu kovaksi. Wade saa huomata, että jotkut kilpailijoista ovat valmiita tappamaan ratkaistakseen arvoitukset. Peli on alkanut - ja ainoa keino selviytyä hengissä on voittaminen.*

Olen kahden vaiheilla siitä, pidinkö kirjasta paljon vai vain vähän. Ensinnäkin Ready player one on hyvin kirjoitettu. Se on viihdyttävää luettavaa, jossa tapahtumat etenevät ja lukija ei todellakaan pääse pitkästymään. Se on täynnä hauskoja vitsejä ja viittauksia moniin klassisiin peleihin ja elokuviin. Lukiessa saa monia kiinnostavia nippelitietoja itselleen. Toisaalta taas se on jokseenkin kliseinen. Siinä on liian täydelliseksi tehtyjä hahmoja, joilla on ihan liian hyviä tietoja juuri oikeista asioista juuri oikeaan aikaan. Ja tietysti päähenkilö sattuu saamaan itselleen vahingossa apuja tai onnistuu kuin ihmeen kaupalla hankkimaan jotain, josta on myöhemmin muka sattumalta hyötyä…

Kokonaisuutena Ready player one on hauska lukukokemus vaikkei olisikaan 80-luvulla elänyt. Vitseihin pääsee kyllä mukaan ja onhan se kiinnostava maalaus siitä, millaiseksi meidän maailmamme voi tulevaisuudessa kehittyä. Onhan meillä jo nyt virtuaalilaseja ja monet viettävät paljonkin aikaa virtuaalitodellisuudessa… Onneksi emme kuitenkaan ehkä ole yhtä huonossa tilanteessa vielä vuonna 2045. Näin ainakin toivon.

Douglas Adams: Maailmanlopun ravintola

Alkuteos: The Restaurant at the End of the Universe (1980)

Suomentaja: Jukka Saarikivi

Ilmestymisaika: 2009 (ko.painos)

Sivumäärä: 166 (koko nide 798)

Kustantaja: WSOY

ISBN: 978-951-0-21844-0

Muoto: Sid.

Sarjamerkintä: Linnunrata #2

Peukku: q^^

Huom: samoissa kansissa koko Linnunrata : viisiosainen trilogia

Lukuhaaste 2018: 14. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kahteen tai useampaan maahan (41/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 4, 7, 16, 22 ja 28

Hyllynlämmittäjä: 19

*Viisiosainen scifi-parodia viimein yksissä kansissa!

Douglas Adams ei tiennyt mitä teki, kun hän 27-vuotiaana julkaisi hulppean esikoisromaaninsa Linnunradan käsikirja liftareille. Hurjaa verbaaliakrobatiaa pursuavasta kirjasta tuli yhdessä rysähdyksessä valtava bestseller, joka poiki kuunnelma, televisiosarjan, kaksi lp-levyä ja neljä jatko-osaa.

Nyt Adamsin kirjasarja, maailman ainoa viisiosainen trilogia, on viimein julkaistu yhteisniteenä. Kirjoissa Arthur Dent, Ford Prefect ja kumppanit koluavat maailmankaikkeuden kaukaisinta kolkkaa myöten ja saavat siinä sivussa selville elämän tarkoituksen ja Jumalan viimeisen viestin luomakunnalle.

Linnunrata sisältää teokset Linnunradan käsikirja liftareille, Maailmanlopun ravintola, Elämä, maailmankaikkeus - ja kaikki, Terve, ja kiitos kaloista sekä Enimmäkseen harmiton. Ne luettuasi suhtaudut tieteiskirjallisuuteen varmasti uudella tavalla: suu virneessä.*

Maailmanlopun ravintola jatkaa suoraan siitä, mihin ensimmäinen kirja päättyi ja meno on aivan yhtä sekavaa ja täynnä omalaatuista huumoria. Tällä kertaa vogonit onnistuvat aiheuttamaan lisää harmia, mutta onneksi isoisä on valmis auttamaan. Pääosassa on oikeastaan entinen linnunradan presidentti Zabdok, sillä hänen on selviteltävä sitä, mitä hän on itseltään piilottanut. Eli matka kohti muutamaa mystistä tapaamista on alkanut. Ja kaiken tämän välissä ehditään toki käydä nauttimassa maailmanlopun tunnelmista ravintolassa… Arthur, Trillian ja Ford ovat hyvin menossa mukana Marvinia unohtamatta.