Alkuteos: Voyage au bout de la nuit (1932)
Suomentaja: Jukka Mannerkorpi
Ilmestymisaika: 2012 (ko.painos)
Sivumäärä: 544
Kustantaja: Siltala
ISBN: 978-952-234-092-4
Muoto: Sid.
Peukku: q^^
Lukuhaaste 2018: 30. Kirja liittyy ensimmäisen maailmansodan aikaan (45/50)
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 14, 23, 24 ja 33
Lukulistalta: 23
Niin kauas kuin yötä riittää on Célinen omaelämäkerrallinen veijariromaanien tyyliin kirjoitettu teos, joka herätti ilmestyessään paljon huomiota. Kirjan kieli on jopa nykyisen mittapuun mukaan melkoisen räväkkää. Siellä kiroillaan ja puhutaan härskejä.
Kirjan tapahtumat alkavat ensimmäisen maailmansodan ajoista, jolloin päähenkilö Bardamu lähtee vapaaehtoisena armeijaan. Armeijan elo ei oikein vastaa hänen odotuksiaan, vaan valitus elämänmenosta alkaa melkolailla heti... Suunnitelmiensa mukaan Barmamu haavoittuu, kiertää useita sotilassairaaloita ja vapautuu lopulta armeijasta päätyen Ranskan Afrikan kautta Amerikkaan vain palatakseen viimein takaisin Pariisiin harjoittamaan lääkärin ammattia.
Matkallaan Barnamu kohtaa kiintoisia hahmoja, joista osa vaikuttaa hänen elämäänsä pidemmän aikaa, osa lyhyemmin. Yhteistä tuntuu kuitenkin olevan se, ettei heistä kukaan oikein lopulta ole hänen mieleensä…
Niin kauas kuin yötä riittää on haastava teos lukea. Se on jokseenkin hajanaisen oloinen, rikkonainen ja hyppii sinne ja tänne. Yhteistä on sodan vaikutus ihmisen elämään jopa vuosikymmeniä sen päättymisen jälkeen. Barnamu on todella huono-onninen kaveri, jonka saappaisiin en todellakaan haluaisi joutua.
Kirja on hidasta, pitkäpiimäistä lukemista. Klassikko, joka herätti aikanaan melkoista huomiota, mutta tuskin nykyään kolahtaa lukioihin ihan niin kovasti kuin silloin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti