Alkuteos: Apteeker Melchior ja Oleviste mõistatus (2010)
Suomentaja: Jouko Vanhanen
Ilmestymisaika: 2011 (ko.painos)
Sivumäärä: 349
Kustantaja: moreeni
ISBN: 978-952-254-090-4
Muoto: Sid.
Sarjamerkintä: Apteekkari Melchior #1
Peukku: q^^
Lukuhaaste 2018: 35. Kertoo entisen itäblokin maasta (44/50)
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 3, 4, 8 ja 36
*Tallinna vuonna 1409. Korkea-arvoinen saksalaisritari saa surmansa Toompealla hämärissä olosuhteissa. Murhaaja näyttää paenneen kaupunkiin, joten Toompeaa hallitseva ritarikunta vaatii Tallinnan kaupunginraatia ottamaan murhaajan kiinni. Oikeusvouti saa avukseen nokkelan apteekkari Melchiorin, joka ammattinsa ansiosta on hyvin perillä kaupungilla liikkuvista huhuista. Raatimiesten ja ritarien, dominikaanimunkkien ja maallikkoveljien, vierasmaalaisten kirkonrakentajien ja maankiertäjien joukossa tuntuu monella olevan motiivi raakaan surmatyöhön. Mutta ennen kuin syyllinen on löydetty, ehtii vielä yksi jos toinenkin menettää henkensä…
Indrek Harglan ensimmäinen historiallinen jännitysromaani on saanut innoituksensa keskiaikaisista legendoista ja Tallinnan menneisyydestä.*
Historiallisen jännityksen ystäville voi tässä olla tutustumisen arvoinen sarja. Harglan kuvaa hienosti keskiaikaista Tallinnaa ja sen elämänmenoa. Ihmiset puhuvat ja käyttäytyvät uskottavasti ja vanhojen aikojen tunnelmaan on helppo uppoutua. Puheenparret ja päivän rytmi ovat aivan toista kuin nykyaikana. Tämä voi tietysti olla myös haaste, sillä historiaa tuntemattomammille tekstissä voi olla paljon uutta tietoa vaikkapa tavoista. Tällöin huomio saattaa siirtyä käsillä olevasta rikoksesta toisaalle. Rikoksien ratkaiseminen ei olekaan siis niin helppoa kuin kuvitella saattaisi. Etenkin kun ottaa huomioon sen, miten taikauskoista väkeä tuon ajan ihmiset olivat. Kaikki päätelmät ja syyt eivät aina pohjaudukaan terveeseen järkeen…
Melchior on toisaalta kiinnostava tuttavuus, toisaalta jokseenkin raskas lukukokemus. Monet henkilöt, vieras puheenparsi ja vieraat tavat tekivät kirjasta itselleni hitaahkon lukea. Lisäksi oikeastaan kukaan kirjan henkilöhahmoista ei jää mieleen. Heitä on sen verran paljon ja nimet ovat hankalia muistaa, ettei kukaan tunnu nousevan muita tärkeämmäksi. Ei edes arvon apteekkari itse. Tämä hieman harmittaa, sillä oletusarvoisesti sarjan idea vaikuttaa mielenkiintoiselta. Ensimmäisen lukukokemuksen pohjalta minuun ei kuitenkaan syttynyt minkäänlaista syyhyä päästä lukemaan seuraavaa osaa. Ehkä syynä on myös käytetty kerronnan muoto, joka paikoitellen tuntui takkuiselta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti