Ernest Cline: Ready player one

Alkuteos: Ready Player One (2011)

Suomentaja: J. Pekka Mäkelä

Ilmestymisaika: 2018 (ko.painos)

Sivumäärä: 510

Kustantaja: Gummerus

ISBN: 978-951-24-0734-7

Muoto: Nid.

Peukku: q^^

Lukuhaaste 2018: 44. Kirja liittyy johonkin peliin (42/50)

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 7, 11, 14, 16, 17, 22, 29, 32, 33, 36,

Lukulistalta: 22

*Panoksena maailma. Kilpailu kaikkein korkeimmasta palkinnosta. Oletko valmis?

Vuonna 2045 maailma on synkkä paikka. Wade Watts tuntee olevansa elossa ainoastaan silloin, kun hän kytkeytyy OASIS-nimiseen valtavaan virtuaalitodellisuuteen, jossa suurin osa ihmisistä viettää aikansa.

Kun OASIKSEN omalaatuinen suunnittelija kuolee, hän jättää jälkeensä sarjan arvoituksia ja vihjeitä. Ne liittyvät vuosikymmenien takaiseen populaarikulttuuriin, joka on pelisuunnittelijan pakkomielle. Se, joka ratkaisee ne ensimmäisenä, perii hänen valtavan omaisuutensa - sekä OASIKSEN täydellisen hallinnan.

Kun Wade onnistuu ratkaisemaan ensimmäisen vihjeen, peli muuttuu kovaksi. Wade saa huomata, että jotkut kilpailijoista ovat valmiita tappamaan ratkaistakseen arvoitukset. Peli on alkanut - ja ainoa keino selviytyä hengissä on voittaminen.*

Olen kahden vaiheilla siitä, pidinkö kirjasta paljon vai vain vähän. Ensinnäkin Ready player one on hyvin kirjoitettu. Se on viihdyttävää luettavaa, jossa tapahtumat etenevät ja lukija ei todellakaan pääse pitkästymään. Se on täynnä hauskoja vitsejä ja viittauksia moniin klassisiin peleihin ja elokuviin. Lukiessa saa monia kiinnostavia nippelitietoja itselleen. Toisaalta taas se on jokseenkin kliseinen. Siinä on liian täydelliseksi tehtyjä hahmoja, joilla on ihan liian hyviä tietoja juuri oikeista asioista juuri oikeaan aikaan. Ja tietysti päähenkilö sattuu saamaan itselleen vahingossa apuja tai onnistuu kuin ihmeen kaupalla hankkimaan jotain, josta on myöhemmin muka sattumalta hyötyä…

Kokonaisuutena Ready player one on hauska lukukokemus vaikkei olisikaan 80-luvulla elänyt. Vitseihin pääsee kyllä mukaan ja onhan se kiinnostava maalaus siitä, millaiseksi meidän maailmamme voi tulevaisuudessa kehittyä. Onhan meillä jo nyt virtuaalilaseja ja monet viettävät paljonkin aikaa virtuaalitodellisuudessa… Onneksi emme kuitenkaan ehkä ole yhtä huonossa tilanteessa vielä vuonna 2045. Näin ainakin toivon.