Anna Kaija: Maan mahti

Alkuteos: Maan mahti (2017)

Ilmestymisaika: 2017 (ko.painos)

Sivumäärä: 240

Kustantaja: Books on Demand

ISBN: ?

Muoto: e-kirja

Sarjamerkintä: Kristallin lapset #1

Peukku: q^^

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 3, 6, 7, 32 ja 33

Hyllynlämmittäjä: 33

*Kristallit ovat suojelleet Nemuriaa aikojen alusta saakka. Kun Senna saa tilaisuuden lähteä Maakristallin temppelin temppelineidon oppiin, hän jättää pienen kotikylän taakseen. Temppeliin käy myös raisun Momin tie, kun vanhemmat haluavat parantaa hänen mahdollisuuksiaan hyvään naimakauppaan. Astara liittyy tietämättään kristallien ja papitarten ylivaltaa vastustavan joukon riveihin tarvitessaan rahaa elämiseen.

Kolmen nuoren naisen polut kohtaavat, kun vastakkaiset voimat lyövät yhteen. Säilyykö maakristallin mahti vai koittaako uusi aika?*




Maan mahti avaa fantasiasarjan, jossa seikkaillaan ensimmäisten mielikuvieni ja ajatusten pohjalta maailmassa, joka on ottanut vaikutteita Avatarista (The Last Airbender). Siltä ainakin maailman jakautuminen eri elementtiä edustaviin kristalleihin ja niitä suojeleviin temppeleihin vaikuttaa. Ensimmäisen kirjan tapahtumat keskittyvät maakristallin maailmaan, kuten kirjan nimestä voi päätellä. Jatkossa oletettavasti tullaan vierailemaan muiden kristallien luona.

Toisaalta maailma kutkuttaa. Toisaalta taas itse olen jokseenkin närkästynyt. Kirjasta saa kuvan laajasta maailmasta ja maista, jotka eroavat melkoisesti toisistaan. Maailmaa, eikä maata jossa kulloinkin ollaan ei kuitenkaan avata ja selvennetä paljoa. Lukija on jokseenkin tyhjän päällä, mutta onneksi niin ovat melko paikallista elämää eläneet päähenkilöt Momi ja Sennakin. Lukija pääseekin oppimaan uutta yhdessä neitosten kanssa.

Kirjassa on useampiakin mielenkiintoiselta vaikuttavia hahmoja, mutta valitettavasti heistä kehenkään ei tunnu pääsevän syvemmin sisälle. Suurin osa hahmoista jää jokseenkin pintapuolisiksi tuttavuuksiksi, mihin toivottavasti tulevat osat tuovat parannuksen. Minua itseäni lisäksi harmittaa se, että maailmassa on monia rotuja joita ei asioista tietämättömälle esitellä kunnolla. Jokainen nyt voi tietysti kuvitella miltä näyttävät féline ja dragonia, mutta pitävätkö nämä kuvitelmat yhtä kirjailijan vision kanssa? Ehkä tulevat osat tuovat mukanaan myös paremman rotuesittelyn.

Maan mahdin kieli ei aina ole täysin sujuvaa. Toisinaan se on hivenen kankeaa ja yksinkertaista, toisinaan taas hyvin soljuvaa. Kirjan tunnelmaan pääsee kuitenkin mukaan, joskin vain eräänlaiseen leijuntatilaan, jossa odottaa ja odottaa. Totean taas, että ehkäpä seuraava osa onnistuu upottamaan minut syvemmälle Nemurian maailmaan.

William Boyd: The Vanishing Game

Alkuteos: The Vanishing Game (2014)

Ilmestymisaika: 2014 (ko.painos)

Sivumäärä: 78

Kustantaja: Jaguar Land Rover USA

ISBN: ?

Muoto: e-kirja (EPUB)

Peukku: q^^

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 14 ja 18

Hyllynlämmittäjä: 32

*A down-on-his luck actor is paired with a weather-battered Land Rover Defender on a seemingly innocuous courier job. But some things are too good to be true and this innocent journey quickly unfolds into a dangerous plot with shadowy cast of characters.*

Yleensä en pidä minämuodossa kerrotuista kirjoista. Nyt kuitenkin jäin koukkuun. Voisiko sillä olla vaikutusta, että kertoja on mies? Oli miten oli, kertoja on hauska, enimmäkseen asiassa pysyvä ja tuore. Hän heittelee enemmän tai vähemmän huonoa huumoria, kertoo arjestaan ja ympäristöstään olennaisen. Joitain hänen tekemiään päätelmiä ja ratkaisuja en ymmärrä, mutta ne kuulunevat kirjan juoneen. Tapahtumat etenevät, eikä lukija ehdi pitkästymään. Yllättävä, viihdyttävä ja sopivan napakka. Mukavan lisän tekevät näyttelijä Alecin kertomukset siitä, millaisia rooleja hän on ollut tekemässä missäkin elokuvassa.

Tämän pienen e-kirjan erikoisuutena on kuvitus. Lukujen välissä on värikuvat kertomassa luvun vaihtumisesta ja tekstin lomassakin on valokuvia elävöittämässä tekstiä. Hauska, että aikuisillekin on “kuvakirjoja”.

Andrew Michael Hurley: Paholaisen päivä

Alkuteos: Devil’s day (2017)

Suomentaja: Jaakko Kankaanpää

Ilmestymisaika: 2018 (ko.painos)

Sivumäärä: 381

Kustantaja: WSOY

ISBN: 978-951-0-43079-8

Muoto: Sid.

Peukku: ^^b

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 15, 19, 24, 28, 33,40 ja 49

Lukulistalta: 44

*>>Kaikki laaksosta kertovat tarinat alkavat paholaisesta.>>

Joka vuosi John Pentecost palaa juurilleen syrjäiseen kylään Luoteis-Englannin nummille. Laaksossa asiat pysyvät muuttumattomina vuodesta toiseen, mutta tänä vuonna on toisin. Johnin isoisä - kyläläisille Ukko - on kuollut ja John tuo hautajaisiin myös tuoreen vaimonsa, Katin. Onko laakson lumo niin vahva, että jonakin päivänä he tulevat jäädäkseen?

Kauan sitten sakea lumipyry eristi koko laakson viikoiksi ja paholainen livahti lammasten vaatteissa kylään. Tuho oli valtava. Nyt kylässä vietetään Paholaisen päivää joka syksy, ulkopuolisten mielestä perin kummallista juhlaa. Mutta kyläläiset tietävät, että perinteitä pitää kunnioittaa ja vanhat rituaalit varmistavat, että kaikki ovat turvassa paholaiselta tänäkin vuonna. Vaan kuinka käy?*




Tämä kirja on tunnelmallinen ja raikas. Tarina elää useammalla tasolla. Yhdellä seurataan nykypäivää, jossa John elää poikansa kanssa. Toisella John elää aikaa Ukon (isoisänsä) kuoleman jälkeen. Aikaa, jolloin hän ja Kat ensimmäisen kerran tulivat yhdessä Endlandsiin. Kolmas linkittyy tähän todellisuuteen, sillä tapahtumien kautta John muistelee lapsuuttaan. Selvittää sitä, miksi hänen juurensa oikein ovat syvällä nummen mullissa. Samalla aukeavat vanhat perinteet ja uskomukset…

Mistään varsinaisesta kauhusta ei minusta kirjassa ole kyse. Tapahtumissa on yllättävyyttä ja mystisyyttä, jota syrjäinen kolkka ja sen omat tavat luovat. Osa tapahtumista voi jopa vaikuttaa yliluonnollisilta, mutta sellaiselta monet jännittävät mutta todelliset jutut tuntuvat. Kirja on kuitenkin tunnelmaltaan kiinnostava. Suvun ja menneisyyden paineet ja odotukset. Se, kuinka nummi vaikuttaa ihmiseen… Joissain paikoissa tunnelma menee jopa painostavaksi, mutta ei sentään ahdistavaksi. Uskoisin jopa vähemmän kauhukirjallisuudesta pitävien voivan hyvin lukea Paholaisen päivän. Tunnelmasta kannattaa nauttia.

Tunnelma ja kieli. Siinä ovat Paholaisen päivän valtit. Tunnelma on kasattu hyvin ja hahmokatras on kiinnostava. Heistä ei kenestäkään oikein tahdo ottaa selvää. Ei ainakaan kokonaan. Ja kirjan kieli on mukavaa ja sujuvaa luettavaa. Se pitää lukijaa otteessaan ja kiehtoo mieltä. Puheissa kuuluu puhekielisyys, mutta muuten kirjan kerronta on kaunista, elävää ja siinä on oma tunnelmansa. Itse rakastuin käytettyyn kieleen. Pitänee jossain vaiheessa ottaa lukuun kirjailijan aikaisempikin teos.

Molière: Ihmisvihaaja

Alkuteos: Le Misanthrope ou L’Atrabilaire amoureux (1600-luku)

Suomentaja: Markku Hoikkala & Otso Kautto

Ilmestymisaika: 2002 (ko.painos)

Sivumäärä: 76

Kustantaja: Lasipalatsi

ISBN: 952-5439-26-7

Muoto: Nid.

Sarjamerkintä: Kirja kerrallaan

Peukku: q^^

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 17, 36 ja 46

Lukulistalta: 43

*Ihmisvihaaja on näytelmä ketjuuntuvista valheista, se on komedia rakkaudesta jonka kourissa järki on järjettömyyttä, ja se on pirullinen yhteiskunta-analyysi maailmasta, jossa suoruuden ja rehellisyyden vaatimus johtaa katastrofista toiseen. Ihmisvihaaja on kertomus siitä rajapinnasta, jossa viaton valkoinen valhe muuttuu petokseksi. Se on kertomus ehdottomuuden ja suoraan sanomisen vaatimuksesta - vaatimuksesta, joka ajaa toteuttajansa kohti ihmisvihaa…*

Nopealukuinen ja näpsäkkä näytelmä, jossa ei sanoja säästellä. Tässä kiroillaan ja kunnolla. Mielensä pahoittaa useampikin, joskaan ei lukija. Lukija sen sijaan saa naureskella toisten kiistoille ja mielensäpahoittamisille. Sanoisin, että edelleen hyvin ajankohtainen näytelmä. Melkoinen totuuden torvi. Valhetta, huijausta ja lemmenkoukeroita.

Veikko Huovinen: Havukka-ahon ajattelija

Alkuteos: Havukka-ahon ajattelija (1952)

Lukija: Risto Mäkelä

Ilmestymisaika: 2007 (ko.painos)

Kesto: 6 CD-levyä

Kustantaja: WSOY

ISBN: 978-951-0-33328-0

Muoto: äänikirja (CD)

Peukku: q^^

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 4, 6, 16, 34 ja 40

Lukulistalta: 42

*Konsta Pylkkänen rekisteröi penkin alta ryömivän torakan, mutta havainnoi yhtä lailla mahtavia kansojen liikkeitä, avaruutta ja sen taivaankappaleita. Lentuan rannoille on tullut etelästä tieteenharjoittajia, jotka värväävät Konsta Pylkkäsen apumiehekseen. “Lisenssien” puuhat suoheinien ja rantasipien mahanesteiden kimpussa tuntuvat metsien miehestä salamyhkäisiltä, mutta ennen pitkää retkikumppanusten välille syntyy reilu ystävyys luonnontieteiden hengessä. Veikko Huovisen luoman Konsta Pylkkäsen kuuluisat siniset ajatukset ovat edelleen omaperäisiä ja jäljittelemättömiä.*

Hidas, hidas, hidastempoinen kirja. Asiat etenevät verkkaisesti. Pitkään aikaan ei tunnu tapahtuvan yhtään mitään. Konsta ehtii syljeskellä lattialle, suututtaa eukkonsa, pohtia toukkien elämää kuin nähdä kummallisia unia. Sitten lähdetään matkalle tuttavan luokse ja pohditaan miten suojauduttaisiin atomipommilta. Kohta taas kalastellaan lohia ja kysellään tyhmiä ylioppilailta. Ilmeisesti maalaisittain viisas mies haluaa testailla ja kiusata “oppineita”. Sitten autetaankin maistereita ja metsästetään lintuja ennen kuin lähdetään taivaltamaan maistereiden kantoapuna. Pitkäpiimäistä, hidasta ja toisinaan mitä kummallisempia pohdintoja ja kysymyksiä.

Vanha puheenparsi ihmisten puheessa ja koko tekstissä tulee vahvasti esiin. Tyylillisesti kirja on jokseenkin kankea. Ja kun lukija on jotenkin laiskanpuoleinen, on kirjan kuunteleminen vähän työlästä. Useammankin kerran huomasin itse päätyneeni ajattelemaan omia “sinisiä ajatuksiani”, ja että minulla ei ollut oikein käsitystä mitä kirjassa oli tapahtunut. Lukija ei muutenkaan ole oikein minun makuuni ja varsinkin hänen Mooseksen naurunpyrskähdyksensä ovat korvaan jopa etovan kuuloisia. Äänitteen laatu on myös vaihteleva. Toisinaan se on hyvä, toisinaan huonompi. Erään kerran jopa luulin, että lukija oli vaihtunut. Niin erilaiselta ääni kuulosti.

Tunnustettava on. Ei iskenyt tämäkään klassikko.

F. E. Sillanpää: Nuorena nukkunut

Alkuteos: Nuorena nukkunut eli vanhan sukupuun viimeinen vihanta (1931)

Ilmestymisaika: 1971 (ko.painos)

Sivumäärä: 259

Kustantaja: Suuri suomalainen kirjakerho

Muoto: Sid.

Peukku: q^^

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 24, 30 ja 32

Lukulistalta: 41

*Nuorena nukkunut kuuluu Nobel-kirjailijamme kypsän miehuuden taiteelliseen huippukauteen. Se kuvaa Silja Salmeluksen, nuoren kauniin maalaistytön kohtaloa. Silja oli vaurasta talonpoikaissukua, mutta jäi 15-vuotiaana orvoksi ja kierteli piikatyttönä lähipitäjien taloissa.

Teoksesta huokuu kaiken aikaa luonnonmystiikkaan vivahtava yhteys ihmisen ja luonnon välillä - mielentilat liittyvät vuodenaikojen kiertoon, suven ihanuuteen. Heilimöivässä kesässä Silja kohtaa kaupunkilaisen kesävieraan, Armaan, ja viettää “elämänsä korkeimman elonkorjuujuhlan”, tanssiaisyön, jolloin herännyt rakkaus kokee täyttymyksensä. Mutta Armas lähtee, kesä menee, Silja sairastuu. Vaikuttavasti ja herkästi kirjailija kuvaa Siljan hiljaisen riutumisen kukoistavasta neidosta ennenaikaiselle kuolinvuoteelle. Silja tuskin itse käsittää mitä on tapahtumassa. “Tyttö ei eläissään ehtinyt olla paljoakaan muuta kuin ihminen, joka hymyillen toteutti kohtaloaan”.

“En muista arvostelijatoimintani aikana laskeneeni käsistäni toista suomenkielistä teosta, jonka sivuilta olisi puhunut yhtä väärentämätön, hieno ja kirkastunut inhimillisyys kuin Silja Salmeluksen samalla kertaa niin surullisesta ja valoisasta elämäntarinasta.” - V. A. Koskenniemi*

Siljan tarina lähtee liikkeelle todella hitaasti ja kirjassa lähdetään kaivelemaan asioita synnyistä syvistä. Alkuun lukija saatetaan tietoon tapahtumien tilasta. Silja on juuri kuollut. Mutta miten tähän päädyttiin? Sitä lähdetään lukijalle selvittämään vuosikymmenien takaisista tapahtumista alkaen. Päädytään aloittamaan tyttösen vanhemmista, ja siitä miten heidän tarinansa alkoi… ja miten vähitellen tilanteet muuttuivat huonompaan suuntaan.

Kirjan toisessa osassa seuraillaan sitten Siljan elämää orpotyttönä. Tässä osassa hän kiertää palveluspaikasta toiseen ja lopulta rakastuu. Tämä osa kuvaa nuoren tytön ajatuksia ja elämää, vertaa häntä luontoon ja myös muihin ihmisiin. Silja tuntuu kovin puhtaalta moniin muihin kirjassa vilahteleviin hahmoihin verrattuna. Hänen onnistuu myös säilyttää puhtautensa, vaikka elämä kuljettaakin häntä toisinaan melko ikävästi.

Kirjan kieli on verkkaista ja vanhan oloista. Se on minusta todella raskasta luettavaa. Virkkeet ovat pitkiä ja niissä on monia sivulauseita. Tapahtumia kuvaillaan jotenkin ylimalkaisesti menemättä oikein kenenkään kirjan henkilön syvimpiin tuntuihin. Lukija pidetään aavistuksen irti kaikesta. Tunnesiteitä ei oikein pääse syntymään. Lisäksi joihinkin asioihin vain viitataan, joten toisinaan lukija joutuu päättelemään mitä oikein olikaan tapahtunut.

Kielellisesti en oikein pidä Sillanpään tyylistä. Eikä se tarinakaan nyt mitenkään ihmeellinen ole. Mutta tulipahan tähän Suomen ainoaan Nobelistiin nyt edes tutustuttua.

Jens Henrik Jensen: Hirtetyt koirat

Alkuteos: De hængte hunde (2012)

Suomentaja: Sanna Manninen

Ilmestymisaika: 2018 (ko.painos)

Sivumäärä: 402

Kustantaja: WSOY

ISBN: 978-951-0-42721-7

Muoto: Sid.

Sarjamerkintä: Oxen #1

Peukku: ^^b

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 3, 6, 14, 16, 28, 33, 40 ja 49

Lukulistalta: 40

*Erakoitunut sotasankari törmää häikäilemättömään valtaverkostoon

Niels Oxen on saanut Balkanin ja Afganistanin sotatantereilta kotiin viemisiksi kunniamerkkien lisäksi traumaperäisen stressihäiriön. Tätä nykyä tuo entinen eliittisotilas raapii elantoa kasaan keräämällä pulloja ja kaivelemalla kauppojen jäteastioita. Hän toivoo löytävänsä mielenrauhan muuttamalla Kööpenhaminasta Jyllannin metsiin, mutta vastassa onkin painajainen: Oxen joutuu epäillyksi vaikutusvaltaisen diplomaatin murhasta. Todistaakseen syyttömyytensä hän alkaa poliisin tiedustelupalvelun epäsovinnaisen Margrethe Franckin avustuksella selvittää surmatöitä, joilla on näennäisesti vain yksi yhteinen nimittäjä: hirtetyt koirat.

Hirtetyt koirat avaa huippusuositun Oxen-sarjan, jolla tanskalainen Jens Henrik Jensen nostaa nordic noirin uudelle tasolle.*

Tässä on oivallinen ja kiinnostava jännärialoitus! Ei ihme, että kirjailija on noussut maailmanmaineeseen tällä teoksellaan.

Oxen on persoonana jännittävä ja kiinnostava. Hänen historiansa ja taustansa paljastuvat lukijalle vähitellen tarinan edetessä. Ja aivan varmasti sinne jää vielä monia kiviä kääntämättä ja monia salaisuuksia tutkittavaksi myöhemmin. Oxen on persoonallinen ja mukavan erilainen päähenkilönä. Lisäksi kirjan kerrontatapa tekee hänet erilaiseksi. Aluksi kun hän oli vain hän. Lähes persoonaton henkilö, mies jota ei ollut olemassa.

Kirja on muutenkin kirjoitettu reippaalla ja vauhdikkaalla otteella. Tapahtumat etenevät ja paikat vaihtuvat. Lukija saa heti kättelyssä jännitystä tuutin täydeltä. En itse ole ihastunut siihen, että kirjan nimi on tässä tapauksessa hyvin todellinen. Ei viattomia lemmikkejä saisi rangaista isäntiensä teoista. Se on kuitenkin mainio tapa herättää huomiota ja toimii tässä tapauksessa erinomaisesti. Uskon, että useampikin lukija provosoituu moisesta raakuudesta.

Kirjan juoni ja muut henkilöhahmot on rakennettu myös oikein näppärästi ja viihdyttävästi. Itselläni oli vaikeuksia välillä laskea kirjaa pois käsistäni kun halusin vain päästä eteenpäin tapahtumissa, jotka kehittyvät ensin verkkaisemmin mutta päästyään kunnolla vauhtiin eivät tahdo pysähtyä ollenkaan. Sivuhenkilöissä on vaihtelevuutta ja monet heistä ovat mielenkiintoisia tuttavuuksia omine salaisuuksineen ja tehtävineen.

Sanottava on, että jatkoa odotellessa.

Karin Slaughter: Last Breath

Alkuteos: Last Breath (2017)

Ilmestymisaika: 2017 (ko.painos)

Sivumäärä: 176

Kustantaja: HarperCollins Publishers

ISBN: 978-0-06-274215-5

Muoto: e-kirja (EPUB)

Peukku: ^^b

Huom: Hyvä tytär (The Good Daughter) kirjan sankari Charlien varhaisempia vaiheita

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 17, 19 ja 33

Hyllynlämmittäjä: 31

Lukulistalta: 39

*Protecting someone always comes at a cost.

At the age of thirteen, Charlie Quinn’s childhood came to an abrupt and devastating end. Two men, with a grudge against her lawyer father, broke into her home - and after that shocking night, Charlie’s world was never the same.

Now a lawyer herself, Charlie has made it her mission to defend those with no one else to turn to. So when Flora Faulkner, a motherless teen, begs for help, Charlie is reminded of her own past, and is powerless to say no.

But honor-student Flora is in far deeper trouble than Charlie could ever have anticipated. Soon she must ask herself: How far should she go to protect her client? And can she truly believe everything she is being told?*

Yhteen päivään sijoittuva ja monia yllätyksiä sisältävä pienoisromaani Hyvän tyttären päähenkilön Charlien aikaisemmista vaiheista. En itse ole vielä ehtinyt Hyvää tytärtä lukemaan, joten en osaa sanoa, vaikuttaako tämän lukeminen toiseen vai ei. Ainakin näin yksinään ja linkkiä tajuamatta, tämä tarina osui ja upposi.

Charlie vaikuttaa mukavalta, rehelliseltä, mutta hivenen vielä ihanteiden vankina olevalta. Hänellä on unelmia, suunnitelmia ja toiveita. Mutta hän odottaa elämältä vielä jotain. Hänellä on vielä omat pelkonsa ja heikkoutensa. Näissä tunnelmissa hän joutuu melkoiseen tapahtumien sekamelskaan, jossa sattuu ja sattuu. Näissä tapahtumissa pelottavaa on se, miten helpohkosti Charlie ajautuu jokseenkin helpohkoihin virheisiin, jollaisia ei kalliin lakikoulun käyneen kuvittelisi tekevän. Ehkä se on vielä nuoruuden vihreyttä?

Kirja etenee vauhdilla, esittelee hahmoja ja pitää lukijan mielenkiinnon yllä. Luvut ovat näppärän mittaisia ja hyvin rakennettuja. Yllätyksiä ja jopa järkytyksiä on tarjolla. Tällä kertaa ei tosin Slaughterille tyypillisiä verisiä yllätyksiä, sillä rikospaikkoja ei koluta murhien jäljillä. Nyt kikkaillaan enemmän siellä psykologisella puolella ja se toimii.

Jatkan edelleen Slaughterin fanittamista.

Stephen King: Joutomaa

Alkuteos: The Waste Lands. The Dark Tower III (1991)

Suomentaja: Kari Salminen

Ilmestymisaika: 1993 (ko.painos)

Sivumäärä: 654

Kustantaja: book studio

ISBN: 951-611-609-4

Muoto: Nid.

Sarjamerkintä: Musta torni #3

Peukku: ^^b

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 4, 6, 7, 14, 16, 24, 33, 40 ja 46

Hyllynlämmittäjä: 30

Lukulistalta: 38

*Joutomaa vie sinut pitkälle, salaperäiselle matkalle: kyseessä on Kingin kauan suunnitteleman sarjan kolmas osa, jonka voi lukea myös itsenäisenä teoksena.*




Joutomaassa seikkaillaan useammalla tasolla. Toisaalta se on kertomus siitä, kuinka Eddie ja Susannah löytävät vähitellen itsestään revolverimiehet. Toisaalta se on taas Rolandin ja Jaken tarina takaisin ehjiksi. He kaksi kun joutuivat tavallaan jakautuneiksi Rolandin muutettua ajan rakenteita pelastaessaan Jaken kuolemalta. Samalla se kertoo siitä, kuinka tämä pieni joukkio vähitellen alkaa hitsautumaan huomaamattaan yhteen.

Kirja esittelee Rolandin maailmaa enemmän kuin aikaisemmat osat. Lukija alkaa vähitellen ymmärtää, että maailma on todella muuttunut. Mutta mitä on tapahtunut? Milloin se tapahtui? Ja millainen oli tämä maailma ennen tätä muutosta? Viitteet ja yhtäläisyydet meidän maailmaamme ovat mielenkiintoisia ja saavat pohtimaan useitakin erilaisia vaihtoehtoja. Lukija alkaa haluamaan lisää. Tarina saisi edetä vauhdikkaammin, mutta toisaalta tämän erilaisen matkakertomuksen lukeminen on mielenkiintoista ja jännittävää. Maailma on niin erilainen ja täynnä jännittäviä tapahtumia, sattumuksia ja sivuhenkilöitä, joista osasta tulee epäilemättä olemaan ongelmia vielä jatkossa…

Teoksen nimi saattaa olla Joutomaa, mutta joutava se ei missään tapauksessa ole.

Anni Swan: Iris rukka

Alkuteos: Iris rukka (1916)

Ilmestymisaika: 2000 (ko.painos)

Sivumäärä: 188

Kustantaja: WSOY

ISBN: 951-0-25238-7

Muoto: Nid.

Sarjamerkintä: Anni Swan kootut kertomukset II

Peukku: q^^
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 11, 17, 19, 24, 28, 32,
33, 34, 40 ja 47

Lukulistalta: 37






Iris rukka on tyypillinen tuhkimotarina. Siinä äiditön tyttö, Iris, elää melko onnellista elämää sukulaisten

hoivissa isän kiertäessä maailmaa soittoniekkana. Tytön ollessa jo 12-vuotias, käy isän tuttu vieraisilla ja
huolestuu siitä, että lapsi on jäänyt koulutta. Joten Iris lähetetään kaupunkiin kouluun ja rikkaan enon
kasvatiksi. Maalla kasvanut Iris on kaupunkilaisserkkujensa vastakohta ja hän joutuukin kokemaan
ynseää kohtelua. Tyttö saa vain harvoja ystäviä ja vähitellen Iriksestä kehittyy nuori “kapinallinen”.
Tietysti oman aikansa mittapuulla. Nykyään tyttöä pidettäisiin vain hieman ylivilkkaana. Lopulta isä
palaa kuitenkin takaisin ja Iris pääsee palaamaan takaisin maalle.

Teksti on minun makuuni jokseenkin kankeaa. Kuvailua ei ole juuri ollenkaan ja Iris esitetään ehkäpä
typerämpänä kuin mitä hän todella on. Samoin kuin kaikki hänen kaupunkilaissukulaisensa taas
inhottavampina. Lapset kyllä aina kiusaavat toisia, mutta eikö kuitenkin pitäisi edes jotain
ystävällisyyden yritystä olla? Kirja on jaettu pariin osaan. Ensimmäinen kuvailee Iriksen siirtymistä
kaupunkiin ja hänen alkutaipaleitaan siellä. Toinen osa taas tuo mukaan uusia ongelmia myös koko
sukulaisperheelle ja myös uusia hahmoja. Toisessa osassa seuraillaan melkolailla jopa enemmän
toisten nuorten elämää kuin Iriksen. Iris jää kumman varjoon ollakseen päähenkilö.

Pakko sanoa, että kumman hentoisia ovat Iriksen ajan tytöt. Monet ovat sairaalloisia ja suurinta osaa
kiinnostavat vain sievät vaatteet. Onneksi itse olen saanut kasvaa erilaisessa yhteiskunnassa. Sen verran
vieraalta Iriksen maailma minusta tuntuu. Se on niin kaukainen ja erilainen, etten todellakaan osannut
siihen samaistua.

Richard K. Morgan: Muuntohiili

Alkuteos: Altered Carbon (2001)

Suomentaja: Einari Aaltonen

Ilmestymisaika: 2018 (ko.painos)

Sivumäärä: 495

Kustantaja: Like

ISBN: 978-952-01-1765-8

Muoto: Nid.

Peukku: ^^b

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 7, 14, 17, 23, 34 ja 46

*2400-luvulla kuoleman ei tarvitse olla lopullinen. Ihmisen digitaalinen tietoisuus voidaan ladata aina uuteen kehoon - mikäli siihen on varaa. Ihmiskehot ovat kauppatavaraa, ja niillä tehdään häikäilemätöntä bisnestä.

Miljardööri Laurens Bancroft palkkaa entisen huippusotilaan Takeshi Kovacsin selvittämään Bancroftin omaa kuolemaa, jonka poliisi on julistanut itsemurhaksi. Kovacs törmää salaliittoon, jonka lonkerot ulottuvat läpimädän yhteiskunnan jokaiseen kolkkaan.*




Loistavaa tykitystä scifin ystäville! Tässä kirjassa on vauhtia, vaarallisia tilanteita, romantiikkaa, yllätyksiä ja kiintoisia hahmoja. Maailma on mielenkiintoinen ja jännittävä, sen pyörteisiin on helppo upota ja historiaan rakastua. Erittäin suositeltava!

Muuntohiili vie lukijan kauas tulevaisuuteen. Maailma ja maailmat ovat muuttuneet moneen kertaan ja avaruuden siirtokunnat ovat varmasti todella erilaisia kuin tuntemamme nykyisyys. Kirjan tapahtumat kuitenkin sijoittuvat muuttuneeseen Maahan. Vuosisatoja eri vartaloissa elävät ihmiset ovat arkipäivää, samoin kuin tietoisuuden säilyttäminen varastossa jos ei ole varaa heti uuteen vartaloon, sukkaan. On korruptiota, salamurhaajia, pordelleja, huumekauppaa… Maailman meno on melkoisen villiä. Maan tulevaisuus on kiinnostava, raaka ja kaikin puolin ehkä jopa mahdollinen. Ainakin sen voi kuvitella olevan mahdollinen ja tosi.

Kirjan päähenkilöt ja monet sivuhenkilöistä on rakennettu hyvin. Heissä on persoonallisuutta ja he jaksavat kiinnostaa ja yllättää. Kovacsin menneisyydestä väläytellään kiintoisia maistiaisia, jotka saavat lukijan haluamaan lisää. Ja koko idea parannelluista kehoista ja kehon vaihdoista on lumoava. Miten paljon toisia voikaan huijata vaihtamalla kehoa? Melkoisesti. Jos on riittävän hyvä ja riittävän rikas.

Myös Muuntohiilen juoni on taidolla rakennettu. Alkutilanne vaikuttaa melkoisen simppeliltä, mutta varsin nopeasti kaikki mutkistuu ja mutkistuu, kunnes ollaan jo todella syvissä vesissä. Palapeli rakentuu vähitellen ja osoittautuu monitahoisemmaksi kuin mitä olisi odottanut. Kaikkia mahdollisuuksia ei voi mitenkään arvata, joten lukija saa olla koko ajan tarkkana ja koettaa pysyä kyydissä.

Tykkäsin. Tykkäsin. Tykkäsin! Suosittelen erittäin lämpimästi sekä scifin että dekkareiden ystäville. Tässä on onnistuttu yhdistämään nämä kaksi toisiinsa loistavasti.