Alkuteos: Havukka-ahon ajattelija (1952)
Lukija: Risto Mäkelä
Ilmestymisaika: 2007 (ko.painos)
Kesto: 6 CD-levyä
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-951-0-33328-0
Muoto: äänikirja (CD)
Peukku: q^^
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 4, 6, 16, 34 ja 40
Lukulistalta: 42
*Konsta Pylkkänen rekisteröi penkin alta ryömivän torakan, mutta havainnoi yhtä lailla mahtavia kansojen liikkeitä, avaruutta ja sen taivaankappaleita. Lentuan rannoille on tullut etelästä tieteenharjoittajia, jotka värväävät Konsta Pylkkäsen apumiehekseen. “Lisenssien” puuhat suoheinien ja rantasipien mahanesteiden kimpussa tuntuvat metsien miehestä salamyhkäisiltä, mutta ennen pitkää retkikumppanusten välille syntyy reilu ystävyys luonnontieteiden hengessä. Veikko Huovisen luoman Konsta Pylkkäsen kuuluisat siniset ajatukset ovat edelleen omaperäisiä ja jäljittelemättömiä.*
Hidas, hidas, hidastempoinen kirja. Asiat etenevät verkkaisesti. Pitkään aikaan ei tunnu tapahtuvan yhtään mitään. Konsta ehtii syljeskellä lattialle, suututtaa eukkonsa, pohtia toukkien elämää kuin nähdä kummallisia unia. Sitten lähdetään matkalle tuttavan luokse ja pohditaan miten suojauduttaisiin atomipommilta. Kohta taas kalastellaan lohia ja kysellään tyhmiä ylioppilailta. Ilmeisesti maalaisittain viisas mies haluaa testailla ja kiusata “oppineita”. Sitten autetaankin maistereita ja metsästetään lintuja ennen kuin lähdetään taivaltamaan maistereiden kantoapuna. Pitkäpiimäistä, hidasta ja toisinaan mitä kummallisempia pohdintoja ja kysymyksiä.
Vanha puheenparsi ihmisten puheessa ja koko tekstissä tulee vahvasti esiin. Tyylillisesti kirja on jokseenkin kankea. Ja kun lukija on jotenkin laiskanpuoleinen, on kirjan kuunteleminen vähän työlästä. Useammankin kerran huomasin itse päätyneeni ajattelemaan omia “sinisiä ajatuksiani”, ja että minulla ei ollut oikein käsitystä mitä kirjassa oli tapahtunut. Lukija ei muutenkaan ole oikein minun makuuni ja varsinkin hänen Mooseksen naurunpyrskähdyksensä ovat korvaan jopa etovan kuuloisia. Äänitteen laatu on myös vaihteleva. Toisinaan se on hyvä, toisinaan huonompi. Erään kerran jopa luulin, että lukija oli vaihtunut. Niin erilaiselta ääni kuulosti.
Tunnustettava on. Ei iskenyt tämäkään klassikko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti