Alkuteos: Nuorena nukkunut eli vanhan sukupuun viimeinen vihanta (1931)
Ilmestymisaika: 1971 (ko.painos)
Sivumäärä: 259
Kustantaja: Suuri suomalainen kirjakerho
Muoto: Sid.
Peukku: q^^
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 24, 30 ja 32
Lukulistalta: 41
*Nuorena nukkunut kuuluu Nobel-kirjailijamme kypsän miehuuden taiteelliseen huippukauteen. Se kuvaa Silja Salmeluksen, nuoren kauniin maalaistytön kohtaloa. Silja oli vaurasta talonpoikaissukua, mutta jäi 15-vuotiaana orvoksi ja kierteli piikatyttönä lähipitäjien taloissa.
Teoksesta huokuu kaiken aikaa luonnonmystiikkaan vivahtava yhteys ihmisen ja luonnon välillä - mielentilat liittyvät vuodenaikojen kiertoon, suven ihanuuteen. Heilimöivässä kesässä Silja kohtaa kaupunkilaisen kesävieraan, Armaan, ja viettää “elämänsä korkeimman elonkorjuujuhlan”, tanssiaisyön, jolloin herännyt rakkaus kokee täyttymyksensä. Mutta Armas lähtee, kesä menee, Silja sairastuu. Vaikuttavasti ja herkästi kirjailija kuvaa Siljan hiljaisen riutumisen kukoistavasta neidosta ennenaikaiselle kuolinvuoteelle. Silja tuskin itse käsittää mitä on tapahtumassa. “Tyttö ei eläissään ehtinyt olla paljoakaan muuta kuin ihminen, joka hymyillen toteutti kohtaloaan”.
“En muista arvostelijatoimintani aikana laskeneeni käsistäni toista suomenkielistä teosta, jonka sivuilta olisi puhunut yhtä väärentämätön, hieno ja kirkastunut inhimillisyys kuin Silja Salmeluksen samalla kertaa niin surullisesta ja valoisasta elämäntarinasta.” - V. A. Koskenniemi*
Siljan tarina lähtee liikkeelle todella hitaasti ja kirjassa lähdetään kaivelemaan asioita synnyistä syvistä. Alkuun lukija saatetaan tietoon tapahtumien tilasta. Silja on juuri kuollut. Mutta miten tähän päädyttiin? Sitä lähdetään lukijalle selvittämään vuosikymmenien takaisista tapahtumista alkaen. Päädytään aloittamaan tyttösen vanhemmista, ja siitä miten heidän tarinansa alkoi… ja miten vähitellen tilanteet muuttuivat huonompaan suuntaan.
Kirjan toisessa osassa seuraillaan sitten Siljan elämää orpotyttönä. Tässä osassa hän kiertää palveluspaikasta toiseen ja lopulta rakastuu. Tämä osa kuvaa nuoren tytön ajatuksia ja elämää, vertaa häntä luontoon ja myös muihin ihmisiin. Silja tuntuu kovin puhtaalta moniin muihin kirjassa vilahteleviin hahmoihin verrattuna. Hänen onnistuu myös säilyttää puhtautensa, vaikka elämä kuljettaakin häntä toisinaan melko ikävästi.
Kirjan kieli on verkkaista ja vanhan oloista. Se on minusta todella raskasta luettavaa. Virkkeet ovat pitkiä ja niissä on monia sivulauseita. Tapahtumia kuvaillaan jotenkin ylimalkaisesti menemättä oikein kenenkään kirjan henkilön syvimpiin tuntuihin. Lukija pidetään aavistuksen irti kaikesta. Tunnesiteitä ei oikein pääse syntymään. Lisäksi joihinkin asioihin vain viitataan, joten toisinaan lukija joutuu päättelemään mitä oikein olikaan tapahtunut.
Kielellisesti en oikein pidä Sillanpään tyylistä. Eikä se tarinakaan nyt mitenkään ihmeellinen ole. Mutta tulipahan tähän Suomen ainoaan Nobelistiin nyt edes tutustuttua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti