Alkuteos: Devil’s day (2017)
Suomentaja: Jaakko Kankaanpää
Ilmestymisaika: 2018 (ko.painos)
Sivumäärä: 381
Kustantaja: WSOY
ISBN: 978-951-0-43079-8
Muoto: Sid.
Peukku: ^^b
Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 15, 19, 24, 28, 33,40 ja 49
Lukulistalta: 44
*>>Kaikki laaksosta kertovat tarinat alkavat paholaisesta.>>
Joka vuosi John Pentecost palaa juurilleen syrjäiseen kylään Luoteis-Englannin nummille. Laaksossa asiat pysyvät muuttumattomina vuodesta toiseen, mutta tänä vuonna on toisin. Johnin isoisä - kyläläisille Ukko - on kuollut ja John tuo hautajaisiin myös tuoreen vaimonsa, Katin. Onko laakson lumo niin vahva, että jonakin päivänä he tulevat jäädäkseen?
Kauan sitten sakea lumipyry eristi koko laakson viikoiksi ja paholainen livahti lammasten vaatteissa kylään. Tuho oli valtava. Nyt kylässä vietetään Paholaisen päivää joka syksy, ulkopuolisten mielestä perin kummallista juhlaa. Mutta kyläläiset tietävät, että perinteitä pitää kunnioittaa ja vanhat rituaalit varmistavat, että kaikki ovat turvassa paholaiselta tänäkin vuonna. Vaan kuinka käy?*
Tämä kirja on tunnelmallinen ja raikas. Tarina elää useammalla tasolla. Yhdellä seurataan nykypäivää, jossa John elää poikansa kanssa. Toisella John elää aikaa Ukon (isoisänsä) kuoleman jälkeen. Aikaa, jolloin hän ja Kat ensimmäisen kerran tulivat yhdessä Endlandsiin. Kolmas linkittyy tähän todellisuuteen, sillä tapahtumien kautta John muistelee lapsuuttaan. Selvittää sitä, miksi hänen juurensa oikein ovat syvällä nummen mullissa. Samalla aukeavat vanhat perinteet ja uskomukset…
Mistään varsinaisesta kauhusta ei minusta kirjassa ole kyse. Tapahtumissa on yllättävyyttä ja mystisyyttä, jota syrjäinen kolkka ja sen omat tavat luovat. Osa tapahtumista voi jopa vaikuttaa yliluonnollisilta, mutta sellaiselta monet jännittävät mutta todelliset jutut tuntuvat. Kirja on kuitenkin tunnelmaltaan kiinnostava. Suvun ja menneisyyden paineet ja odotukset. Se, kuinka nummi vaikuttaa ihmiseen… Joissain paikoissa tunnelma menee jopa painostavaksi, mutta ei sentään ahdistavaksi. Uskoisin jopa vähemmän kauhukirjallisuudesta pitävien voivan hyvin lukea Paholaisen päivän. Tunnelmasta kannattaa nauttia.
Tunnelma ja kieli. Siinä ovat Paholaisen päivän valtit. Tunnelma on kasattu hyvin ja hahmokatras on kiinnostava. Heistä ei kenestäkään oikein tahdo ottaa selvää. Ei ainakaan kokonaan. Ja kirjan kieli on mukavaa ja sujuvaa luettavaa. Se pitää lukijaa otteessaan ja kiehtoo mieltä. Puheissa kuuluu puhekielisyys, mutta muuten kirjan kerronta on kaunista, elävää ja siinä on oma tunnelmansa. Itse rakastuin käytettyyn kieleen. Pitänee jossain vaiheessa ottaa lukuun kirjailijan aikaisempikin teos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti