Jens Henrik Jensen: Hirtetyt koirat

Alkuteos: De hængte hunde (2012)

Suomentaja: Sanna Manninen

Ilmestymisaika: 2018 (ko.painos)

Sivumäärä: 402

Kustantaja: WSOY

ISBN: 978-951-0-42721-7

Muoto: Sid.

Sarjamerkintä: Oxen #1

Peukku: ^^b

Sopisi lukuhaasteeseen ainakin: 1, 3, 6, 14, 16, 28, 33, 40 ja 49

Lukulistalta: 40

*Erakoitunut sotasankari törmää häikäilemättömään valtaverkostoon

Niels Oxen on saanut Balkanin ja Afganistanin sotatantereilta kotiin viemisiksi kunniamerkkien lisäksi traumaperäisen stressihäiriön. Tätä nykyä tuo entinen eliittisotilas raapii elantoa kasaan keräämällä pulloja ja kaivelemalla kauppojen jäteastioita. Hän toivoo löytävänsä mielenrauhan muuttamalla Kööpenhaminasta Jyllannin metsiin, mutta vastassa onkin painajainen: Oxen joutuu epäillyksi vaikutusvaltaisen diplomaatin murhasta. Todistaakseen syyttömyytensä hän alkaa poliisin tiedustelupalvelun epäsovinnaisen Margrethe Franckin avustuksella selvittää surmatöitä, joilla on näennäisesti vain yksi yhteinen nimittäjä: hirtetyt koirat.

Hirtetyt koirat avaa huippusuositun Oxen-sarjan, jolla tanskalainen Jens Henrik Jensen nostaa nordic noirin uudelle tasolle.*

Tässä on oivallinen ja kiinnostava jännärialoitus! Ei ihme, että kirjailija on noussut maailmanmaineeseen tällä teoksellaan.

Oxen on persoonana jännittävä ja kiinnostava. Hänen historiansa ja taustansa paljastuvat lukijalle vähitellen tarinan edetessä. Ja aivan varmasti sinne jää vielä monia kiviä kääntämättä ja monia salaisuuksia tutkittavaksi myöhemmin. Oxen on persoonallinen ja mukavan erilainen päähenkilönä. Lisäksi kirjan kerrontatapa tekee hänet erilaiseksi. Aluksi kun hän oli vain hän. Lähes persoonaton henkilö, mies jota ei ollut olemassa.

Kirja on muutenkin kirjoitettu reippaalla ja vauhdikkaalla otteella. Tapahtumat etenevät ja paikat vaihtuvat. Lukija saa heti kättelyssä jännitystä tuutin täydeltä. En itse ole ihastunut siihen, että kirjan nimi on tässä tapauksessa hyvin todellinen. Ei viattomia lemmikkejä saisi rangaista isäntiensä teoista. Se on kuitenkin mainio tapa herättää huomiota ja toimii tässä tapauksessa erinomaisesti. Uskon, että useampikin lukija provosoituu moisesta raakuudesta.

Kirjan juoni ja muut henkilöhahmot on rakennettu myös oikein näppärästi ja viihdyttävästi. Itselläni oli vaikeuksia välillä laskea kirjaa pois käsistäni kun halusin vain päästä eteenpäin tapahtumissa, jotka kehittyvät ensin verkkaisemmin mutta päästyään kunnolla vauhtiin eivät tahdo pysähtyä ollenkaan. Sivuhenkilöissä on vaihtelevuutta ja monet heistä ovat mielenkiintoisia tuttavuuksia omine salaisuuksineen ja tehtävineen.

Sanottava on, että jatkoa odotellessa.