Alkuteos: Le Sommeil du monstre (1998)
Suomentaja: Juhani Tolvanen
Ilmestymisaika: 1998 (ko.painos)
Sivumäärä: 70
Kustantaja: Tammi
ISBN: 951-31-1296-9
Muoto: Nid.
Sarjamerkintä: Sarajevo-tetralogia 1 / Hirviötetralogia 1
Peukku: ^^b
*Muistan, että olin 10 päivän ikäinen… Hirvittävä räjähdys, joka halkaisi yötaivaan ja satoi sairaalaan ei aiheutunut kranaatinheittimestä eikä tykistöstä eikä pommista… Se oli elämäni ensimmäinen rajuilman ykkosenjyrähdys. Minut rauhoittanut taivaan raivo oli toisella tavalla vaikuttavampi kuin ihmisten tuli… Sillä minä olen kymmenen päivän ikäinen orpo, joka iloitsee siitä, että luonto on ihmistä vahvempi.
Samana päivänä eräs sairaanhoitaja asetti paketin suurelle valkoiselle vuoteelle Amirin ja minun väliin. Tämä hädin tuskin muutaman tunnin ikäinen paketti oli nimeltään Layla Mirkovic… Ensimmäisen kerran me kaikki olimme yhdessä. Päämme olivat painuneet yhteen ja kehomme muodostivat tähden. Kuuntelimme elämämme ääniä. Kymmenen päivän ikäisenä olen meistä vanhin, onnellinen orpo, joka rakastaa Leylaa, joka rakastaa Amiria ja joka rakastaa raivoavan taivaan ääniä.
Hirviön uni on ennen kaikkea kirja muistista. Se on kirja sekä yksilön muistista että kollektiivisesta muistista ja futurologiasta. Jugoslavialaissyntyisen Enki Bilalin teoksessa kirjoitetut kuvat hänen synnyinmaansa hajoamisesta sekoittuvat hämmentävällä tavalla akselilla mennyt-nykyhetki-tulevaisuus maalattuihin kuviin. Hirviön uni kertoo muistin mahdollisuuksista ja se vältettävissä olevista vaaroista. Se kertoo muistista, joka ei ole oppinut mitään omituiselta 20. vuosisadalta. Kirjassa on kuitenkin Bilalille tärkeä toivonkipinä: hänen henkilöillään on vahva yhteys.*
Henkilökohtaisesti pidän Bilalin tarinasta. Vaikka hänen yhteistyönsä hedelmätkin ovat olleet kaunista katsottavaa, pääsee hän silti paremmin esiin työskennellessään omillaan. Kun sekä tarina, että kuvat ovat hänen omiaan.
Hirviön uni avaa tämän sarjan komeasti. Se näyttää futuristisen maailman (joka vuosissa on kohta puoleen käsillä) ja loihtii eteen maailman, jossa synteettiset androidit ovat arkea ja lentelemme ympäriinsä lentävillä autoilla. Tekniikka on omaa maailmaansa, paljon edelle totuutta.
Tarina on enemmän kuin mielenkiintoinen. Mies, joka muistaa kaiken lähes syntymästään asti. Ja hänen kadotetut toverinsa, jotka hän haluaa löytää. Ja se, kuinka he kaikki kolme tahoillaan sotkeutuvat samaan soppaan - soppaan, jonka syvyyttä ja sakeutta tässä ensimmäisessä osassa päästään vasta vähän arvailemaan…
Hahmot ovat mielenkiintoisia. Nike - muistimestari, jonkinlainen synkähkö sankari. Leyla - fiksu ja kaunis nainen, jonkinlainen unelma ja Amir - oman tiensä kulkija, soturi. Ja tietysti koko joukko muita joista osa on hyviä ja osa pahoja ja osa vielä pahempia.
Bilalin piirtojälki on muuttunut aikaisemmista albumeista. Siinä on yhä oma kuluneen kaunis leimansa, mutta viivasta on tullut vapaampi ja elävämpi. Myös väritys on lähtenyt lentoon. Jälki on yhä ihanan harmaasävyistä - sopii mielestäni loistavasti näihin futuristisiin kuviin - ja itselleni tulee mieleen kuin se olisi tehty liiduilla… Runollisen kaunista. Jos jotain voisin moittia, niin se on naishahmojen yhdenmukaisuus. Ulkonäöllisesti naisissa ei ole niin hienoa variaatiota kuin miehissä.
Olen kuitenkin koukussa. Kaunista kuvaa ja hienoa tarinaa. Tekstaus hoidettu hyvin ja selvästi. Mainiota sarjakuvaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti