Enki Bilal: Kylmä päiväntasaaja

Alkuteos: Froid Équateur (1992)

Suomentaja: Juhani Tolvanen

Ilmestymisaika: 1993 (ko.painos)

Sivumäärä: 55

Kustantaja: Tammi

ISBN: 951-31-0220-3

Muoto: Nid.

Sarjamerkintä: NIKOPOL-trilogia 3

Peukku: ^^b

Huom: Päähenkilön nimi ensimmäistä kertaa alkuperäinen Alcide Nikopol Stanku Brickleyn asemesta

*Kylmä päiväntasaaja on Enki Bilalin “Nikopol-trilogian” kolmas osa. Ensimmäinen osa, Jumalaton näytelmä, ilmestyi suomeksi 1985 ja toinen, Unien vankila, 1988. Tämän albumin alkuteos, Froid Équateur valittiin Lire-lehden kirjakatsauksessa vuoden 1992 kirjaksi Ranskassa - siihen ei sarjakuvakirja ole ennen yltänyt.

NIKOPOL, onneton avaruuspaketti ja hänen kaksoisolentopoikansa ja ikätoverinsa NIKO… HORUS, jumala joka asustaa NIKOPOLissa… ANUBIS, BAST ja muut lentävän pyramidin asukit… sinikyynelinen JILL BIOSKOP… telepaattinen vihreäraitainen GOGOL-kissa… nämä kaikki ja monet vanhat (CHOUBLANC) ja uudet (JELENA PROKOSH-TOOTOBI, JOHN-ELVIS JOHMELVISSIN, GIANCARLO DONADONI) tapaavat toisensa, vihaavat toisiaan, etsivät toisiaan, rakastavat toisiaan (tai eivät pysty enää rakastamaan) ja selvittävät toisilleen kohtaloitaan päiväntasaajalla, Afrikan sydämessä, mafiamaisen K.K.D.Z.O:n pesäpaikassa, missä voi sataa lunta - 50 asteessa Anders Celsiuksen asteikolla.*

Pakkohan trilogian viimeinen osa oli lukaista heti putkeen. En suinkaan siis ole nyt innostunut lukemaan sarjoja, en ollenkaan.

Piirtojälki ja väritys ovat jälleen toisiaan tukevia ja kauniita. Alan itse tosiaan pitää Bilalin persoonallisesta tyylistä. Hänen ihmishahmoissaan on luonnetta ja karuutta. Ne eivät koeta olla mitenkään liian kauniita, vaan realistisia ja inhimillisiä konkkanokkineen ja muine erikoispiirteineen. Koska kyseessä kuitenkin on futuristinen seikkailu, luvassa on mukavasti epärealistisuuttakin. Ainakin jumalten hahmoissa, jos ei missään muussa.

Tässä albumissa lukija pääsee seuraamaan tapahtumia pääasiassa Nikopolin pojan kautta. Toki myös Nikopolin itsensäkin. Lisäksi osaan edellisen albumin kysymyksistä saadaan vastauksia. Samalla kyllä ilmaan heitetään joukko uusiakin… Mutta ehkä juuri siinä onkin tämän trilogian voima. Mielessä ja siinä, miten itse täyttäisimme puuttuvat kohdat jos kyseessä olisikin todellisuus. Nyt se kuitenkin aukeaa meille vain eräänlaisena satuna, joka ehkä olisi voinut olla totta.

Tässä osassa Bilal myös ehkä parhaiten tähän astisista paljastaa oman mustan huumorinsa ja osoittaa, että joskus kieroilu kannattaa tai ei kannata. Kohtalon tiet ovat nimittäin aikamoisen oikukkaat…