Sir Walter Scott: Ivanhoe

Alkuteos: Ivanhoe (1819)

Suomentaja: Julius Krohn (Suonio)

Ilmestymisaika: 1986 (ko.painos)

Sivumäärä: 350

Kustantaja: Suuri Suomalainen Kirjakerho Oy

ISBN: 951-643-691-9

Muoto: Sid.

Peukku: q^^

Huom: Krohnin suomennoksen pohjalta lyhentänyt ja kielellisesti korjannut Olli Nuorto

Lukuhaaste 2015: Kirja, joka piti lukea koulussa, mutta jota en lukenut (38/50)

*Sir Walter Scott oli vanhaa ylhäistä skotlantilaista sukua. Hän on kansanomaisen historiallisen romaanin perustaja ja kuvasi eloisasti mieluiten oman skotlantilaisen kotiseutunsa kansanelämää ja ihmisiä. Ensimmäisen Wawerley-romaanin menestyksen jälkeen Scott jatkoi sarjaa ja kirjoitti 27 romaania samasta aiheesta. Ivanhoe oli ensimmäinen Scottin keskiaikaa kuvaava romaani ritariromantiikkaa parhaimmillaan. Scott tunnetaan myös balladinomaisista runokertomuksistaan kuten Lambermoorin morsian ja Kuninkaan mies.

Walter Scott kirjoitti Ivanhoen 1819. Suomeksi se ilmestyi jo vuonna 1870 ja on kuulunut siitä lähtien suomalaisen lukijakunnan suosikkeihin. - Jo yli vuosisadan ovat miljoonat lukijat kautta maailman seikkailleet Ivanhoen värikkäässä, uljaiden ritarien, huimien taisteluiden, iloisten metsäsissien, turnajaisten ja kauniiden linnanneitojen maailmassa.*

Vaikka kyseessä on lyhennelmä suomennoksen pohjalta, kesti itselläni tämän kirjan lukemisessa muutama tovi. Syynä on kieli. Se on kaunista ja runollista, mutta melko vanhahtavaa. Tarjolla on monipolvisia lauseita ja korukuvioita. Niiden kanssa ei ole aina helppo pysyä perässä. Etenkin kun tekstin poljento on muutenkin vähän vanhahtava ja samoin on myös käytettyjen sanamuotojen laita.

Scott kuvailee melko tarkkaan ihmisiä ja heidän pukeutumistaan. Kaikki hahmot tuntuvat enemmän tai vähemmän valittelevan tai olevan muuten varsin monisanaisia ja ilmeikkäitä ilmaisussaan. Tarjolla on kaarti aika lokerottaisia hahmoja: löytyy kaunista neitoa, uljasta ritaria, narria ja konnaa, unohtamatta tietenkään ahneita kirkonmiehiä. Hahmot ovat siis melko yksipuolisia, mutta jollain lailla sympaattisia.

Tapahtumat etenevät vauhdilla ja niissä on vaihtelua. Löytyy turnajaisia, neidon ryöstöä kuin linnan valloitustakin. Ajan ja tapojen kuvaajana kirja on aika rikas. Tosin omaan mieleen ei kauheasti ole se sorto, mitä kirjassa on saksilaisten ja normannien välillä. Unohtamatta edellisten suhtautumista juutalaisiin… Täytyy kuitenkin muistaa, että kirja kuvaa menneitä aikoja ja pyrkii olemaan niille uskollinen.

Ivanhoe on kirja, joka kannattaa kyllä lukea jossain vaiheessa elämää. Sen rinnalle kannattaa kuitenkin ottaa joku keveämpi teos, sillä muuten lukeminen voi olla hidasta. Itse nautin oman painokseni kauniista kuvituksesta.