Alkuteos: 1948 (ilm.)
Ilmestymisaika: 1986 (ko.painos)
Sivumäärä: 70
Kustantaja: WSOY
ISBN: 951-0-13457-0
Muoto: Nid.
Peukku: q^^
Huom: Kirjoitettu jo 1946
Painoksesta Kultakutri ja muita pienoisromaaneja
*Kultakutri on kovalla kynällä ja hengähtämättömässä tempossa kirjoitettu helsinkiläisen ilotytön tarina, jota aikoinaan pidettiin liian rohkeana.*
Olen itse harvoin törmännyt Waltariin kertomassa tarinaa naisen näkökulmasta. Ja ehkä parempi niin. Itselle ainakin jäi lukiessa tunne, että vaikka hän on kovasti yrittänyt, ei hän aivan ole tavoittanut sitä mitä on yrittänyt. Ehkä syynä on se, että pienoisromaanin aihe on kuitenkin aika rankka.
Tässä teoksessa nuori nainen muistelee elämäänsä ja sen kovuutta. Hän ei alkuun kerro edes nimeään, ei ikäänsä, ei oikein mitään itsestään. Hän ei koskaan mainitse vanhempiaan nimeltä, eikä sisaruksiaankaan. Edes kovin tarkkaa kuvaa hänen elinpiiristään Helsingissä ei tahdo saada kunnollista kuvaa.
Maire elää aika karua elämää tässä pienoisromaanissa. Hänen elämänsä on aallokkoa, jossa hän ei ikinä aivan tunnu pääsevän harjalle asti vaan kaikki jää osittain vajaaksi. Vaikka hänen elämänsä on kovaa, en siltikään pysty ja osaa uskoa, että yksikään ihminen voisi olla niin kylmä ja kuollut koko ajan ja kaikesta huolimatta. Ehkä Waltari todella on liioitellut asioita…
Näitä pienoisromaaneja lueskellessa on tuntunut hassulta. Vaikka pystyn ymmärtämään niiden kirjallisen arvon, eivät ne silti todella ole päästäneet minua itse tunnelmaan. Niissä ei tähän mennessä ole oikein ollut sitä lennokkuutta jota Waltarin teksteissä rakasta. Noh, vielä on pari kappaletta jäljellä tässä opuksessa. Josko ne toisivat pelastusta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti