Alkuteos: A Season for the Dead (2003)
Suomentaja: Anna Jalonen
Ilmestymisaika: 2010 (ko.painos)
Sivumäärä: 473
Kustantaja: Moreeni
ISBN: 978-952-254-030-0
Muoto: Sid.
Sarjamerkintä: Nic Costa -sarja #1
Peukku: ^^b
*Nuori roomalaispoliisi Nic Costa on uuden työparinsa Luca Rossin kanssa tavanomaisella valvontakierroksellaan Pietarinkirkon aukiolla, kun poliisiradion kautta ilmoitettu ampumistapaus hälyttää heidät Vatikaanin kirjastoon.
Kirjaston lukusalissa sattunut verinen välikohtaus on vain alkusoittoa raakojen murhien sarjalle, jota tutkiessaan Nic Costa joutuu tekemisiin viehättävän mutta salaperäisen yliopisto-opettajan Sara Farnesen kanssa. Costan johtolankoina ovat murhaajan viehtymys varhaiskristillisiin marttyyrilegendoihin sekä uhrien yhteys Vatikaanin muurien suojissa piileskelevään kardinaaliin, mutta suurin arvoitus tuntuu kuitenkin kätkeytyvän Sara Farneseen.
Historiallinen Rooma, Caravaggion maalaustaide ja Vatikaanin muurien takana käytävät juonittelut ovat oleellisessa roolissa tässä kiehtovassa ja viihdyttävässä rikosromaanissa, joka aloittaa David Hewsonin suositun Nic Costa -sarjan.*
Hewson onnistui nappaamaan minut mukaansa. Hänen tyylinsä kirjoittaa on miellyttävä ja luettava. Tapahtumat etenevät eivätkä polje paikoillaan. Vaikka tapahtumasta toiseen ei aina välttämättä singahdetakaan suoraan, ovat myös nämä “suvanto” kohdat hyvin rakennettuja. Ne pohjustavat juonta tai avaavan hahmojen välisiä suhteita tai hahmojen ajatuksia paremmin. Kirjan rytmi on onnistuttu jaksottamaan hyvin ja kiinnostavasti.
Kirjan hahmot ovat kiinnostavia. Nic Costa itse vaikuttaa alkuun melko pojan klopilta, mutta vähitellen hän alkaa kasvaa ja aikuistua. Tajuta, ettei maailma olekaan ihan niin kaunis ja puhtoinen. Muita tärkeitä hahmoja ovat Nicin isä Marco, heidän ystävänsä Bea, Nicin pari Luca, patologi Hullu-Teresa… Ja tietysti ihastuttava Sara ja kirjan “pahempana” puolena toimivat henkilöt. Kuten sanoin, hahmot ovat kiinnostavia ja heistä paljastetaan mukavassa tahdissa uusia asioita. Kuitenkaan kaikkien kanssa ei pääse sinuiksi ja varsinkin Sara ärsyttää itseäni suunnattomasti naishahmona. Ehkä osa hahmoista olisi kaivannut vielä vähän enemmän kehittelyä? Etenkin kun ottaa sen huomioon, että joissain kohdin (minun mielestäni) viikate leikkelee vähän yllättäviä tahoja...
Juonellisesti kirja on minun makuuni. Tapahtumien näyttämönä kaunis Rooma, taustalla katolisen kirkon sisällä kytevät asiat ja tietyllä tapaa usko ja uskonto. Plus tietty se dramaattisuus, jolla murhat toteutetaan. Poliittiset juonittelut ovat lähellä sydäntäni. Tällä kertaa mukaan on sotkettu myös finanssimaailmaa ja korruptiota, mikä ei sinänsä yllätä kun kyse on italialaisista… Näistä aineksista on punottu monivaiheinen verkko, jossa kaikki ei ole ihan niin yksiselitteistä kuin miltä se aluksi vaikuttaa. Yllätyksiä on luvassa. Niitä myös onneksi valotetaan lukijalle lähellä loppua, jos tämä ei ole aikaisemmin ollut riittävän tarkkana.
Myönnän, että monia parempiakin dekkareita kuin Kuoleman vuodenaika on tullut luettua ja että kirjalla on heikkoutensa, mutta siitäkin huolimatta nostan sille hattua. Se on viihdyttävä lukukokemus, joka onnistuu viimeistään aivan lopussa yllättämään lukijan ja jättää tämän pohtimaan, mitä seuraava kirja tuokaan tullessaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti