perjantai 6. marraskuuta 2015

Jan Wallentin: Strindbergin tähti

Alkuteos: Strindbergs stjärna (2010)
Suomentaja: Päivi Kivelä
Ilmestymisaika: 2011 (ko.painos)
Sivumäärä: 462
Kustantaja: Otava
ISBN: 978-951-1-25561-1
Muoto: Sid.
Peukku: q^^


*Salaperäinen risti ja tähti osoittavat yhdessä tien tuntemattomaan - kuka ehtii ensin?


Harrastelijasukeltaja löytää kaivoskuilusta oudon luolan, jossa lepää hyvin säilynyt ruumis sekä mystisin symbolein koristeltu egyptiläinen risti.


Symbolitutkija, historioitsija Don Titelman saapuu tutkimaan löytöä, mutta huomaa päässeensä vaarallisen salaisuuden jäljille. Hän ei ole ainoa, joka on kiinnostunut rististä: myös salainen järjestö havittelee arvoituksellista esinettä keinoja kaihtamatta.


Alkaa kilpajuoksu, joka johtaa matkalle halki Euroopan. Mitä sellaista ristiin liittyy, että ihmiset ovat valmiita tappamaan sen vuoksi? Ratkaistakseen arvoituksen Titelmanin on kaivauduttava syvälle Euroopan historian synkkiin salaisuuksiin - vaaralliset vastustajat koko ajan kannoillaan.*


Takakansi antaa tästä kirjasta jokseenkin virheellisen kuvan. Se huijaa luulemaan, että kirja olisi jotenkin Dan Brownin kirjojen kaltainen mutta sitä se ei todellakaan ole. Itse ainakin jouduin pettymään.


Don ja kirjassa hänen kumppaninaan matkaava Eva ovat ensinnäkin todella kaukana valovoimaisista ja kiinnostavista päähenkilöistä. Don napsii lääkkeitä urakalla ja hänellä tuntuu aina olevan rauhoittavia pienen apteekin verran mukanaan. Hänen juutalaistaustaansa vihjaillaan, mutta siihen ei oikein anneta riittävästi kunnollista tarttumapintaa. Eva taas pöllähtää tarinaan miltei tyhjästä ja jokseenkin hyödyttömän oloisena roikkuu mukana. Rehellinen ollakseni, eivät kirjan “pahiksetkaan” oikein sykäytä. Hahmot tuntuvat melko paperisilta.


Tapahtumien kiinnostavuus vaihtelee. Alkuun kirja tuntuu käynnistyvän kiinnostavasti ja jännittävästi. Varsin pian tapahtumien vauhti kuitenkin hiipuu ja ne lähes matelevat eteenpäin. Tietysti on hyvä, että taustoja avataan ja selitetään, mutta kuitenkin… Olisi sen voinut tehdä edes kiinnostavasti. Itse kuitenkin jouduin toteamaan lukuvauhtini hidastuvan ja hidastuvan… Mikään ei houkutellut tarttumaan kirjaan ja jatkamaan lukemista. Aivan liian verkkaisia tapahtumia hahmoille, jotka eivät oikein kiinnosta.

Surullisinta on, että kirjan idea on ainakin kohtalainen. Sääli vain, ettei se kunnolla koukuta lukijaa. Ehkä tässä oli liikaa pohdintaa ja syiden selittelyä ja kaivelua minun makuuni. Lisäksi loppu, jossa tapahtumien vauhti kyllä kiihtyy, tapahtuu yllättävänkin ripeästi. Ensin edetään hitaasti ja rauhallisesti ja sitten äkkiä boom, ja se oli siinä. Minulle jäi lukijana pettynyt olo.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti