John Verdon: Numeropeli

Alkuteos: Think of a Number (2010)

Suomentaja: Marja Luoma

Ilmestymisaika: 2011 (ko.painos)

Sivumäärä: 573

Kustantaja: Gummerus

ISBN: 978-951-20-8233-9

Muoto: Sid.

Sarjamerkintä: David Gurney -sarja #1

Peukku: ^^b

Dave Gurney, äskettäin New Yorkin poliisilaitoksen murharyhmästä varhaiselle eläkkeelle jäänyt poliisi, kuulee opiskeluaikaisen kaverinsa Mark Melleryn saamista omituisista uhkailukirjeistä. Ensimmäisessä niistä on käsky - ajattele jotain lukua, ensimmäistä joka juolahtaa mieleesi - ja suljettu kirjekuori. Kirjekuoressa on Melleryn ajattelema luku: 658.

Gurney pitää tapausta lähinnä kiehtovana arvoituksena, kunnes Mellery murhataan raa’asti kotipihallaan. Pian selviää, ettei Mellery suinkaan ole numeroilla ja riimeillä leikkivän murhaajan ensimmäinen uhri. Jopa kaiken nähnyt Gurney huomaa pohtivansa mahdottomalta tuntuvaa vaihtoehtoa: ehkä murhaaja todella osaa lukea uhriensa ajatuksia. Varmaa on ainakin se, että veren makuun päässeellä tappajalla ei ole aikomustakaan lopettaa. Ei ainakaan ennen kuin Gurney ja tämän vaimo Madeline ovat pelanneet oman osansa hänen saatanallisen ovelassa suunnitelmassaan.

Numeropeli on poikkeuksellisen älykäs murhamysteeri, joka yhdistää taidokkaasti Agatha Christie - henkistä suljetun huoneen arvoitusta, psykologista poliisiromaania ja hyytävää trilleriä.*

Kerrassaan vakuuttava esikoisteos. Olen vannoutunut dekkarien ystävä ja tämä nappasi kyllä tehokkaasti otteeseensa. Eikä tahtonut päästää irti millään.

Gurney ja hänen vaimonsa Madeline ovat mielenkiintoisia hahmoja. Kummastakin (ja heidän yhteisestä elämästään) kerrotaan kirjan edetessä vähitellen. Kaikkea ei tarjota suoraan lautasella, vaan tarinan edetessä oppii lukija uutta. Näiden kahden ihmissuhteessa on juonteita ja särmää, jotka siivittävät kirjaa eteenpäin. Ja vaikka lukija pääseekin jo jonkinlaiseen suhteeseen heidän kanssaan, jää silti vielä paljon auki ja odottamaan seuraavaa kirjaa.

Muita hahmoja kirjassa on melkoisesti. Heistä kuitenkin piirretään tarvittavat kuvat Gurneyn persoonallisella tyylillä kerrottuna pientä huumoria unohtamatta. Näin yhden kirjan sarjasta lukeneena, en vielä osaa sanoa onko edes osa mukana jatkossa. Jos on, niin hyvä, sillä joukossa on hahmoja, joista voi tulla todellisia helmiä. Jos taas ei, niin toivottavasti luvassa on lisää yhtä hauskoja ja kiintoisia sivuhahmoja.

Kerronnallisesti kirja on jaettu kolmeen osaan. Ensimmäisessä Mark Mellery astelee näyttämölle varsin mystisen ongelmansa kanssa. Minut tämä “tiedän mitä lukua ajattelet” - ajatus vangitsi kerralla. Ihanan kiehtovaa ja salaperäistä. Toisessa osassa Mark on jo siirtynyt manan majoille ja tapausta tutkitaan ja se alkaa vähitellen laajeta. Kolmannessa osassa vauhti vain kiihtyy ja palaset alkavat vähitelle raksahdella paikoilleen.

Kirjan jako toimii hyvin. Se tukee ja vahvistaa tarinaa. Ja millaista tarinaa!? Juoni on koukuttava ja todella pitää otteessaan. Lukija saa pähkäillä, eikä siltikään aina tunnu tajuavan vihjeitä, jotka onneksi avautuvat Gurneylle ja kumppaneillekin vähitellen. Kukaan ei ole täysin selvästi ylitse muiden, vaikka Gurney ehkä vetääkin useimmin pisteet kotiin. Hänkin tosin saa kiittää useammastakin ideasta vaimoaan Madelinea tai jota kuta kollegaansa. Yhteistyössä on voimaa, ainakin tällä kertaa.

Psykologisesti kirja on uskomaton. Se miten ihmiset voivat toimia ja ajatella, leikkiä toistensa mielillä ja mielenrauhalla. Pelottavaa, mihin kaikkeen ihmismieli oikein voikaan pystyä.

Suosittelen todella, todella lämpimästi hyvien dekkareiden ystäville. Uskoisin, että myös kokemattomampi dekkaristi voisi lämmetä tälle. Jos ei lukijana haittaa se, ettei ehkä kaikkia ratkaisuja osaisikaan itse yhdistellä palasista. Tässä kirjassa kun niin voi käydä. Mutta silti on luvassa ahaa-elämyksiä kun Gurney tovereineen pääsee askelen edemmäs.