Jessie Burton: Tunnustus

 

Alkuteos: The Confession (2019)

Kääntäjä: Antero Tiittula

Lukija: Krista Putkonen-Örn

Ilmestymisaika: 2020 (ko.painos)

Kesto: 14h 7min

Kustantaja: Otava

ISBN: 9789511367963

Muoto: e-äänikirja (BookBeat)

Peukku: q^^

*Taianomainen lukuromaani salaisuuksista, äitiydestä ja ystävyydestä sykkii sisäistä voimaa.

Elise tapaa Connien Lontoossa vuonna 1980 ja lumoutuu. Connie on itsevarma ja vastustamaton, ja hänen kirjoittamastaan romaanista on tekeillä elokuva. Connien mukana Elise pääsee osaksi Hollywoodin glamouria, mutta kun hän yhtenä iltana kuulee vahingossa keskustelun, jota ei ollut tarkoitettu hänen korvilleen, hänen maailmansa järkkyy.

Kolmekymmentä vuotta myöhemmin 35-vuotias Rose yrittää selvittää, mitä hänen äidilleen on tapahtunut. Äiti katosi kun Rose oli vasta vauva. Rose saa kuulla, että äidin entinen tyttöystävä on erakoitunut kirjailija Connie, ja tämä saattaa tietää äidistä jotain.*

Minua hiukan hirvitti lähteä kuuntelemaan tätä kirjaa, sillä kirjailijan teos Muusa ei ollut ihan vakuuttanut. Tämän oli kuitenkin poiminut lukulistalleni jo ennen sitä. Onneki uskalsin lähtelä tälle matkalle!

Tunnustus on paljon parempi ja yhtenäisempi kokonaisuus. Se noudattaa samaan tapaan menneen ja nykyisyyden yhdistelmää, mutta nyt asiat ovat paremmin linkittyneet toisiinsa. Nykyajassa Rose koettaa selvittää hiukkasen kyseenalaisin keinoin mitä hänen äidilleen on tapahtunut ja samalla saada selkoa omasta elämästään. Menneisyydessä taas kerrotaan hitaan kutkuttelevasti Elisen tarinaa aina kohti sitä hetkeä, jolloin hän katosi. Nämä kaksi kerronnan tasoa yhdistyvät hyvin ja jännitys säilyy kumpaisessakin.

Kumpikin taso on kertomus naisesta, joka etsii omaa paikkaansa ja omaa itseään. Kumpainenkin kohtaa toisten odotuksia ja toiveita ja jollain tapaa tuntuu kadottavan oman minuutensa. Onnistuvatko he löytämään itsensä maailman vilskeestä?

Hyvä tarina, jossa ei ole liikaa ennalta-arvattavuuksia vaikka jokunen löytyykin. Hyvin kuvattu naisten mieltä ja elämää ja tarvetta selvittää kuka itse oikein on. Iso plussa siitä, että kaikissa kohtaa ei ole valittu sitä "hyvän mielen vaihtoehtoa". Henkilöhahmoissa on persoonaa ja vähitellen heistä alkaa välittää. Mikä parasta, mielipiteet hahmojen suhteen elävät ja muuttuvat!

Oikein kuunneltava kirja. Putkonen-Örn lukee hyvin.