Marko Hautala: Leväluhta

 

Alkuteos: Leväluhta (2018)

Lukija: Mervi Takatalo

Ilmestymisaika: 2018 (ko.painos)

Kesto: 8h 55min

Kustantaja: Tammi

ISBN: 9789520402532

Muoto: e-äänikirja (BookBeat)

Peukku: q^^

*Tästä lähteestä tuli heidän hautansa.

Kauhuromaani suolla sijaitsevasta kalmistosta, joka houkuttelee ihmisiä oudolla tavalla luokseen.

“Se on saalistaja. Se syö sienten rihmastoa, itiöitä, bakteereita, leviä ja muita pieniä elollisia hiukkasia. Se kykenee jakaantumaan moneksi. Se on yksi olento ja silti monta, kuin verkkainen piraijaparvi tai susilauma. Se piirittää saalinsa. Se sulkee sen sisälleen. Imee hitaasti kuiviin.”

Meeri palaa lapsuudenkotiinsa vuosien jälkeen. Keskellä puimattomia peltoja seisova talo on pysynyt entisellään, mutta kaikki sen sisällä on muuttunut: isä on kuollut hämärissä olosuhteissa, äidistä on tullut puhumaton hauras vanhus ja veli on suljettu psykiatriseen hoitolaitokseen.

Lisäksi on muutakin: talon uumenista löytyvä outo esine, joka ei jätä Meeriä rauhaan, sekä Leväluhta, pellon toisella puolella siintävä soinen lähde, johon on aikoinaan upotettu kymmeniä ruumiita ja joka vetää ihmisiä yhä oudolla tavalla puoleensa.

Marko Hautala on vaasalainen kirjailija, jonka romaaneissa yhdistyvät realismi ja psykologinen kauhu. Hautala on saanut teoksistaan Kalevi Jäntin ja Tiiliskivi-palkinnon, ja hänen romaanejaan on käännetty muun muassa saksaksi ja englanniksi.*

Parilla eri aikatasolla seikkaileva kertomus voi paikoitellen olla haastava seurata. Kaikki kun ei tapahdukaan aivan niin suoraviivaisesti kuin mitä aluksi voi luulla. Menneisyyden pätkät selvittävät nykyisyyttä, mutta tapahtuuko kaikki nykyisyydessäkään aivan siinä järjestyksessä kuin mitä annetaan ymmärtää?

Kerronta leikittelee ajalla ja ihmisen mielen tavalla ymmärtää asioita. Se kutittelee ajatuksella ihmisten toiveista ja peloista. Halusta pitää rakkaat luonaan. Samalla se pelottelee mitä moiset toiveet voivat saada aikaan... Mistä moinen mahti voi olla peräisin ja mitä se voi haluta.

Leväluhdalla on omat hyvät hetkensä. Niistä iso plussa henkilöhahmojen monitahoisuudesta. Ja omat heikkoutensa, kuten vaikka hieman hankalasti tavoitettava ajatus "kauhusta". Jälleen kerran välillä tunnelmaa löytyi hyvin, välillä jäi taas odottamaan koska se todella alkaa.

Takatalo on ihan OK lukija. Pohdin, olisiko hieman matala-äänisempi lukija kuitenkin sopinut tekstiin paremmin.