Lars Wilderäng: Tähtipöly

 

Alkuteos: Stjärndamm (2016)

Kääntäjä: Sirpa Parviainen

Lukija: Antti L. J. Pääkkönen

Ilmestymisaika: 2019 (ko.painos)

Kesto: 10h 5min

Kustantaja: StorySide

ISBN: 9789179092658

Muoto: e-äänikirja (BookBeat)

Sarjamerkintä: Tähtitrilogia #3

Peukku: q^^

*Sivilisaatio, joka on rakennettu hitaasti kymmenen vuotta Sammutuksen jälkeen, sinnittelee henkitoreissaan. Sotilailla ei ole ollut mitään mahdollisuutta vastustajan teknologista ylivaltaa vastaan. Luodit eivät ole suojanneet aseilta, jotka ovat olleet vähällä tuhota heidät kaikki. Muutama harva selviytyjä on kokoontunut Carlstenin linnoitukseen. He ovat loukussa kuin rotat, vihamielisen piirityksen keskellä. Täytyy olla keino pysäyttää vihollinen - heidän on yritettävä, vaikka se jäisi heidän viimeiseksi teokseen. Mutta miten paeta piirityksestä? Onko jossain vielä muita selviytyjiä? Ja onko maailmasta edes mitään jäljellä, pelastettavissa? Ihmiset käyvät viimeiseen hyökkäykseen, mutta ylivoimainen vihollinen on varustautunut heidän pahimmilla painajaisillaan.

Lars Wilderäng on kirjoittanut aiemmin nopeatempoisia trillereitä, mutta Tähtitrilogian myötä hänen suosionsa räjähti. Hän kirjoittaa myös Cornucopia?-blogia, joka on Ruotsin luetuimpia talous-, politiikka- ja ympäristöblogeja.*

Tähtipöly kokoaa hyvin yhteen trilogian tarinan. Ja jopa vie sen vielä uudemmille, hurjemmille urille.

Kerronta toimii, samoin vaihdot eri sankareiden välillä. Jännitys tiivistyy, kun ihmisille alkaa paljastumaan todellinen totuus kentaurien ja nanomiittien takana. Sankarit joutuvat pistämään peliin omat henkensä taistelussa, joka tuntuu toivottomalta. He pyrkivät tekemään kaikkensa säilyttääkseen edes jotain ihmiskunnan rippeistä. Mutta onko heillä toivoa tätä vihollista vastaan? Vihollista, joka pystyy tarvittaessa korjaamaan itse itseään?

Ihmisten toimet ja ajatukset ovat helposti lähestyttävissä ja ymmärrettävissä. Heidän puolestaan jännittää, mutta ehkä Pääkkösen rauhallinen tyyli lukea tekstiä saa aikaan sen, ettei kirja koskaan pääse sellaiseen “hui kauheaa, mitä nyt tapahtuu” -fiilikseen. Sitä odottaa, että koska alkaa tapahtua. Vaikka todellisuudessa kirjassa tapahtuu paljon. Tapellaan, rakastutaan, leikitään pommeilla… Silti se lopullinen tunne jää edelleen puuttumaan.

Hyvä tarina. Hyviä hahmoja. Kokonaisuus on mukava. Mutta jokin jää silti puuttumaan. En vain osaa nimetä, että mikä. Sanoisin silti, että trilogiana lopulta ihan oiva kokonaisuus.