Homeros: Ilias

 

Alkuteos: Ἰλιάς [Iliás] (750-650 eaa)

Kääntäjä: Otto Manninen

Ilmestymisaika: 2021 (ko.painos)

Sivumäärä: 360

Kustantaja: Saga Egmont

ISBN: 9788726797251

Muoto: e-kirja (BookBeat)

Peukku: q^^

*Eletään Troijan sodan loppuaikoja. Sota syttyi, kun kreikkalainen kaunotar Helena hylkäsi oman kansansa ja karkasi troijalaisen prinssin matkaan. Jumalat ovat ennustaneet, että Kreikka voi voittaa sodan vain tietyn miehen avulla. Mies on Akhilleus, kuninkaan ja merenjumalatar Thetiksen poika. Kun Akhilleus ei sotaa käydessään pysty hallitsemaan omaa vihaansa, hän asettaa Kreikan sodankäynnin suureen vaaraan.

Homeroksen Ilias on yksi maailmankirjallisuuden tunnetuimpia eepoksia. Sen vaikutus länsimaiseen kirjallisuuteen, etenkin sota- ja sankarikuvauksiin, on ollut merkittävä.

Homeros oli Antiikin Kreikan aikana (noin 700 eaa) elänyt runoilija, jonka olemassaolosta ei kuitenkaan olla nykyaikana täysin varmoja. Hänen kerrotaan olleen kiertelevä runonlaulaja. Homeroksen tunnetuimmat teokset ovat “Odysseia” sekä “Ilias”, jotka ovat paitsi Kreikan, myös maailmankirjallisuuden merkkiteoksia.*

Viimeaikainen klassikkokauteni jatkuu. Muistiani virkistääkseni otin lukuun Iliaan. En muistanutkaan, että se oli näin raskas. Ainakin tässä vanhassa suomennoksessa, jossa on käytetty runomittaa ja monia nykyään harvinaisia sanoja. Joukossa oli jokunen sellainenkin, jotka eivät ole minulle tuttuja. Ja olen sentään pitänyt omaa sanavarastoani erittäin laajana.

Runomitta on yksi, joka tekee kirjasta raskaan ja hankalalukuisen. Toinen on se, että monet asiat toistetaan pariin kertaan ja lähes sanasta sanaan. Kolmas on se, että kirjassa mainitaan nimeltä todella monia kreikkalaisten ja troijalaisten sankareita. Näistä nimistä ei vain millään tahdo pysyä perillä. Neljäs on se, että monet nimet ovat varsin samankaltaisia tai samasta henkilöstä puhutaan parilla eri nimellä. Viides on se, että jumalat puuttuvat asioihin lähes aina…

Runoelma kuvaa sotaa melko suoraviivaisesti. Lukiessa tuntuu että koko homma on joko taistelua (johon jumalat sekaantuvat) tai jonkinlaista luetteloa miehistä jotka osallistuvat taisteluun tai kuolevat taistelun aikana. Kyseessä ei ole todellakaan mikään iltasatu!

Suosittelen, että jos tähän klassikkoon haluaa tarttua, lukee aina vain yhden “laulun” kerrallaan ja ottaa lukupariksi jonkin kevyen ja leppoisan kirjan.